Jippiipiiraat

Nokkelimmat ja trenditietoisimmat voivatkin ehkä arvata, mistä leivonnaisesta otsikossa on kyse. Muillekin voin paljastaa, että jippiipiiras on oma käännökseni ja väännökseni whoopie pie -leivoksista. Ne ovat nyt ilmeisesti yksi uusimmista leivontavillityksistä sitten macaronien ja kuppikakkujen. Kuulin niistä ensimmäisen kerran New Yorkin lennolla lentokoneen lehdestä. Anoppini teki niitä edellisvuonna syntymäpäiväjuhlilleen ja tänä jouluna minä sain lahjaksi Whoopie-leivoskirjan.

Näitä pääsivät maistamaan ystäväni Noora vanhempineen. Kiitos vielä kirjasta!

Whoopie pie nimi tulee tarinan mukaan siitä, että kun maanviljelijät löysivät näitä herkkuja eväsrasioistaan lounastauolla, he huusivat "Whopee!" Tästä syystä lanseerasin tämän Jippiipiiras-termin, joka tosin luultavasti jää vain meidän perheemme käyttöön. Tuossa minun termissäni vitsi on myös siinä, että alkuperäisessäkin nimessä toistetaan sana 'pie' kaksi kertaa, vaikka huudahdus yleensä kirjoitetaankin 'whopee'. Jippiipiiraassa toistuu taas tuo pii-tavu. Tällaista analysointia ehdin tehdä leipoessani, sen verran helppoa hommaa se oli. 

Lahjaksi saamassani kirjassa reseptejä löytyy jos jonkinlaisia. Päätin ensimmäiseksi kokeilla sitä, jota tituleerattiin kaikkein klassisimmaksi eli suklaa-whoopie vaahtokarkkitäytteellä. Resepteissä on jonkin verran amerikkalaisten raaka-aineita, joita ei ehkä täältä löydy. Mitä ihmettä esimerkiksi on mallasmaito? Resepteissä käytetään myös paljon kookosrasvaa. Korvasin tämän kuitenkin voilla tai kasvirasvasekoitteella ja kirjassakin neuvottiin että näin voi halutessaan tehdä. 

Suklaa-jippiipiiraat

• 175 g jauhoja
• 1,5 tl ruokasoodaa
• 40 g kaakaojauhetta
• Hyppysellinen suolaa
• 85 g pehmeää voita
• 85 g kookosrasvaa (korvasin osan voilla, osan Keijulla)
• 150g pehmeää, tummanruskeaa sokeria (käytin fariinisokeria)
• 1 muna
• 1 tl vaniljauutetta (tai sokeria)
• 1,5 dl maitoa

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita kuivat aineet. Siivilöi kaakao.

2. Pane voi, (kookosrasva) ja sokeri isoon kulhoon ja vaahdota vaaleaksi ja kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna (ja vaniljauute) ja sen jälkeen puolet jauhoseoksesta. Lisää sitten maito. Sekoita joukkoon loput jauhot. 

Leivoin näitä vanhempieni luona, kun oli tulossa vieraita kylään. Jonain päivänä minäkin haluan yleiskoneen!

Pursota tai lusikoi taikinanokareita uunipellille jättäen reilusti kohoamisvaraa. Reseptin mukaan taikinasta tulee 20 suklaakiekkoa, mutta minulla tuli vaikka kuinka paljon enemmän. Tein ehkä pienempiä kuin perinteisesti. Nokareiden muodolla ei juuri ole merkitystä, koska ne tasoittuvat uunissa. 

Koirankakkoja vai leivonnaisia?

Paista 12-14 minuuttia. Voit kokeilla kypsyyttä painamalla kevyesti sormella: jos painauma kohoaa takaisin, whoopien puolikkaat ovat valmiita. Anna kakkusten jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä. 

Valmiit whoopie pien puolikkaat. Näistä suklaisista tuli litteämpiä kuin mitä olen nähnyt muista resepteistä tulevan. Kirjan kuvien perusteella tämä on normaalia. 

Täyte:

• 225g valkoisia vaahtokarkkeja
• 4 rkl maitoa
• 115 g kookosrasvaa (korvasin Keijulla)
• 55 g tomusokeria

Pane vaahtokaramellit ja maito vesihauteeseen. Kannattaa tosiaan käyttää yksivärisiä vaahtokarkkeja. Me laitoimme monivärisiä ja massasta tuli tietysti hiukan rusehtavaa. Muita ei sattunut olemaan tarjolla, eikä se lopulta haitannut yhtään.  Sulata vaahtokarkit välillä sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä. Vaahdota tomusokeri ja rasva tasaiseksi ja kermaiseksi. Lisää vaahtokarkkiseos joukkoon ja vaahdota 1-2 minuuttia.

 Levitä tai pursota täyte whoopien puolikkaille ja laita hatut päälle. Me laitoimme täytettä reunoille, mutta kirjassa neuvottiin pursottamaan keskelle, että täyte leviää. Vaahtokarkkitäyte oli kuitenkin niin "joustavaa", ettei se levinnytkään niin helposti. 

Massaa sai pursottaa aika kovaa. Olisi ollut parempi ottaa isompi tylla ja laittaa täytettä keskelle. 

Whoopiet onnistuivat hyvin ja maistuivat oikein mainioilta. Täytettä olisi saanut olla enemmänkin, sillä pidän vaahtokarkkien miedosta mausta. Kokeilen jatkossa innolla myös muita makuja. Leipominen oli nimittäin suhteellisen helppoa, vaikka työvaiheita oli jonkin verran. Nämä ovat kuitenkin niin rennon näköisiä, ettei pieni epämääräisyyskään haittaa. Tämä on minun leipomuksissani aina plussaa. 

Lopputulos ilman tomusokerihuntua.