torstai 10. tammikuuta 2013

Valitut palat

Vaikka ollaan jo pitkällä tammikuussa, on mielestäni edelleen ajankohtaista esitellä muutama valittu joululahja. Jouluhan loppuu vasta nuutinpäivänä sillä "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi". Lapsuuden kotikaupungissani Raumalla nuuttipukkiperinne oli voimissaan ainakin 90-luvulla ja ekaluokalta kuudenteen kävin varmaan joka vuosi nuuttipukkeilemassa ja satunnaisesti sen jälkeenkin. Tästä perinteestä ei kuitenkaan sen enempää, siitä voi lukea vaikkapa Wikipediasta.

Nuuttipukkeja 2000-luvulta. Innostuimme joskus seurusteluaikoina miehen kanssa elvyttämään perinnettä.
Ja nyt niihin lahjoihin! Joululahjojen suhteen olen melkoisen lapsellinen. Rakastan sekä niiden antamista että saamista. Arvostan jokaista saamaani lahjaa ja mietin usein jälkeen päinkin asioista, että tuon sain siltä ja siltä joskus lahjaksi. On ihan hienoa ja järkevää, jos joissain perheissä joululahjoja saavat vain lapset tai että isoissa perheissä joululahjan antajat arvotaan. Minä en kuitenkaan haluaisi tehdä näin, koska minulle erityisesti joululahjat ovat edelleen merkityksellisiä. En tarkoita puolustella suurta kaupallista hysteriaa, vaan sitä tunnetta kun voi antaa tai saada ajatuksella tai vähintäänkin rakkaudella valitun lahjan. Siispä aion jatkossakin ostaa tai tehdä perheelleni, lähimmille sukulaisille ja ystäville monta joululahjaa, oli se turhuutta tai ei. Itämaan tietäjätkin antoivat oikein överilahjoja Jeesus-lapselle, eivätkä kulta, suitsuke ja mirha edes olleet mitään kovin käytännönläheisiä lahjoja lapsiperheelle. (Ja Jeesus se vasta överilahja onkin, jos nyt syvällisiksi ruvetaan!)

Emilia-rasia on edellisjoulun lahjoja, mutta Vitriini ja Nappula-knttilänjalka ovat äidiltä tänä jouluna. Messinkinen Nappula oli ihastusta ensisilmäyksellä!  
Sain melko paljon sisustusjuttuja, mikä tietysti oli mieluisaa. Moni lahja oli minulle ja miehelle yhteinen. Yleensä niin, että minä käytän lahjaa (esim. keittokirja) ja mies hyötyy välillisesti (saa hyvää ruokaa). Meillä on perheessä tapana koko syksy pistää ostoksia sivuun ja paketoida ne. Jouluna on sitten kiva avata paketti, vaikka sieltä paljastuisikin "vain" sukat tai laamapaitoja. 

Lamppu ja sateenvarjo. Ruususateenvarjo on anopilta: jotta blogista ei lopu kauniit kuvauskohteet!
 Tämän joulun "päälahjat" vanhemmiltani olivat digiboksi (vanha reistaili) ja keittiöön uusi lamppu. Bongasin syksyllä Laululasta Bazar-lampun. Ihastuin siihen välittömästi! Keittiössämme on melko huonosti valaiseva funkispallo, joten ajattelin että alta avoin lamppu valaisisi paremmin. Kattoon asti se ei ole vielä ehtinyt, mutta siitäkin on aikanaan varmasti kuvaa tulossa. 

Kulho sai kaverikseen vanhempia tuttavuuksia. 
Vaikka osa lahjoista on hieman arvokkaampia, raha ei mittaa lahjan todellista arvoa. Yksi suosikkilahjoistani oli äidin kipputorilta löytämä lasikulho, joka taisi maksaa seitsemän euroa. Kulho ei liene mikään kuuluisa lasiesine, muttei silläkään ole väliä. Sammaleenvihreä väri ja ohuet reunat tekevät siitä niin kauniin! Ehkä lahja oli yksi suosikeistani myös siksi, että se oli pakattu allaolevaan violettiin rasiaan, joka oli lahja itsessäänkin. Sinne päätyivät säilöön vintage-kaavani. 

Rasia ja joulun kirjasatoa. Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa päätyy varmasti esittelyynkin. Hauska metallilankakulho oli serkultani.
 Osa lahjoista oli puhtaasti kauneuden vuoksi hankittuja, mutta mukaan mahtui myös lahjoja, jotka olivat sekä kauniita että käytännöllisiä. Meillä on ollut jo pitkään aivan liian vähän käsipyyhkeitä, joten pyysin kummitädiltäni lahjaksi kauniita ja värikkäitä käsipyyhkeitä. Ja sellaisia totisesti sainkin! Värilliset ruudut sopivatkin loistavasti kotiimme. Lisäksi sain hauskan ilmoitustaulun, joka on "samaa sarjaa" monen muun asian kanssa kodissamme. 

Peilistä heijastuu myös (ehkä) kummitädiltä saatu värikäs pyyhe, tosin jo kymmenen vuoden takaa. 

Kätevää, magneetit toimivat kuvankäsittelynä. 
Melkein kaikki lahjat ovat jo päätyneet paikoilleen. Lamppu vielä odottelee kiinnittäjäänsä ja ilmoitustaulu hakee paikkaansa. Muuten olenkin jo monet kerrat hyödyntänyt tai ihaillut saatuja joululahjoja. 

16 kommenttia:

  1. Pyyhkeet ja ilmoitustautu ovat kuin "samaa sarjaa". Pyyhkeet ovat tosi pirteän näköisiä kylppärissä. Odotan innolla, että lamppu tulee kattoon. Toivottavasti se valaisee hyvin. Uskon niin.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sarjaa kuten niin moni asia meillä! Seuraavaksi voisikin alkaa haalia raidallisia asioita.

      Lamppu valaisee varmasti hienosti!

      Poista
  2. Ihana ja ääneen naurattava tuo ajatus itämääntietäjien "överilahjoista" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin? Valitettavasti en voi ottaa ajatuksesta täyttä kunniaa itselleni. :D

      Poista
  3. Ei miulla muuta, mutta tuo valaisin on ihana!! Kivoilta näyttävät lahjat muutenkin. :) Noita Vitriineitä olen itsekin pyöritellyt kaupassa ja koettanut vihjailla miehelle, että sellainen olisi loistava esimerkiksi sormusten säilyttämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valaisin on ihan huippu. Mutta niin oli se keltainenkin, jonka löysit kirppikseltä!

      Noissa vitriineissä on se kiva juttu, että osa väreistä ei ole edes kovin pahan hintaisia.

      Poista
  4. Ei miulla muuta, mutta tuo valaisin on ihana!! Kivoilta näyttävät lahjat muutenkin. :) Noita Vitriineitä olen itsekin pyöritellyt kaupassa ja koettanut vihjailla miehelle, että sellainen olisi loistava esimerkiksi sormusten säilyttämiseen.

    VastaaPoista
  5. Ihania lahjoja ja on ihanaa kun joku todella iloitsee saamastaan lahjasta. Joidenkin paikkakuntien "murteisiin" kuuluu, että lahjan saajan tulee vastata "Voi voi, ei sinun olisi pitänyt..." Kun ensi kerran tälle paikkakunnalle muutettuani kuulin sitä, olin aivan järkyttynyt!

    Ruutuilmoitustaulu on ihan paras! Voitko kysyä antajalta, mistä se on peräisin?

    Ei ne Itämaan tietäjien lahjat olleet ollenkaan övereitä tai tarpeettomia! Ajattele mikä pitkä pakomatka pikku perheellä oli edessä, Jumala tiesi sen etukäteen ja lähetti kaukaiset vieraat tuomaan matkakassaa, arvokkaita pieneen tilaan meneviä lahjoja, jotka oli helppo kiireessä ottaa mukaan aasin selkään!

    T. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruutuilmoitustaulu on yllätys yllätys äidiltä sekin.

      Varmasti itämaan tietäjien lahjat tulivat tarpeeseen, mutta ehkä ajattelin enemmän sitä, ettei niitä hankittaessa ollut säästelty tai ajateltu vauvalle soveltuvan vain jotain vaatimatonta ja "käytännöllistä". Olihan kyseessä tietysti kuningas.

      Poista
    2. Ja se on tilattu Finnish design shopista.

      Poista
  6. Voi vänkä! Täällä sydän heitti pari kiekkaa tuon Emilia-rasian takia. En ole millään lailla perehtynyt tuohon sarjaan, mutta sain aikoja sitten samaa sarjaa olevan öö... astian (jota käytän kynäpurkkina) ja olen monta vuotta fiilistellyt sen kuvia ja miettinyt että onpa hieno tavara! Ei paljon tarvinnu googlailla kun löytyi lisää saman sarjan tavaroita. Taitaa olla vanhoja. No niin, nyt on tämä hönkäisty ulos.

    Mahtavaa että joku muukin saa lahjakiksejä, tai itseni tunnen aina täysin pöljäksi joulun alla (tai oikeestaan pitkin vuotta, hankin esimerkiksi kaikilta reissuilta lahjoja sitä mukaa kun löytyy jotakin sopivaa ja reissukumppanit naureskelee). Tykkään valtavasti antaa lahjoja, ja tottakai saadakin. Se tuntuu välillä väärältä ja hirveältä kaupallisuuden kannustamiselta. Mutta jos kerran vuodessa saa olla lahjaöverit niin ei se niin paha voi olla. Voishan sitä rahansa huonomminkin käyttää, tai aikansa, jos puhutaan itsetehdyistä lahjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän blogini alkuajoilta löytyy postaus Emilia-sarjasta, jos haluat lukea. Tyttö ja kiikkutuoli taisi olla otsikko.

      Taidamme olla molemmat samanlaisia jouluihmisiä. Hyvä, etten ole ainoa!

      Poista
  7. Ruutuilmotustaulu kelpaisi minullekin!

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.