Kävely 1920-luvun asuntonäytöissä, osa 1

Kun muutimme tähän nykyiseen taloon, ostin melkein heti Kävely jugendtalojen Turussa -kirjan, sillä nykyinen kotitalomme löytyy sen sivuilta. Olin riemuissani, kun huomasin, että viime vuoden lopulla ilmestyi myös Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (Rauno Lahtinen ja Merja Otronen, 2012). Kurkkasin heti löytyykö entinen kotimme kirjasta. Sieltähän se löytyi ja niinpä toivoin kirjaa joululahjaksi. 

Kun aloin lukea kirjaa, sen sivuilta löytyi myös monta muuta tuttua rakennusta. Ennen kuin tämä nykyinen asuntomme löytyi, kävin nimittäin lukuisissa asuntonäytöissä. Toivoin kovasti saavani asua vielä vanhassa talossa, sillä sellaisen saaminen myöhemmin ei olisi aivan itsestäänselvyys. Aina kun bongasin jonkun kivan talon vuokrattavista asunnoista, läksin katsomaan sitä. Kuten tulette huomaamaan, vaikka talo olisi kuinka upea, asunnon on kuitenkin oltava riittävän hyvä, että siihen voi muuttaa. Pidimme vanhasta kodista niin paljon, että kynnys muutta oli todella korkea. 

Näin jälkeen päin asuntoesittelyistä jäi oikeastaan hauskat muistot. Pääsin kurkistamaan monen talon sisään ja näkemään miten vanhoja taloja oli remontoitu. Kirjasta sain idean, että voisinkin lähteä kävelylle ja esitellä blogissa (lähes) kaikki talot, joissa olen joskus käynyt.  Asuntonäytöt eivät kulje kronologisessa järjestyksessä, sillä en muista milloin olen missäkin käynyt.

Asunto Oy Atrium vuodelta 1927.

 Aloitin kävelyretkeni Asunto oy Atriumista, jonka on suunnitellut arkkitehti Erik Bryggman. Asunnosta jäi mieleen se, että se oli aika rapistunut, mutta hinta oli silti kallis. Lisäksi kävelykadun läheisyys ei houkuttanut, koska erityisesti viikonloppuisin siellä voi olla vähän levotonta. Kun kävin talossa, siihen oltiin tekemässä hissiä. Hissi kulki talon ulkopuolella, jolloin alkuperäistä rappukäytävää ei laitettu kokonaan uuteen uskoon. Näin sen minusta kuuluisi mennäkin!

Asunto oy Yliopistonkatu 10 vuodelta 1927

Suloisen vaaleanpunainen talo vaikutti houkuttelevalta. Asunto oli sisustettu tyylikkäästi ja siinä oli hieno keittiö. Asuntohakemus kaatui kuitenkin minikokoisiin wc- ja kylpytiloihin. Vessassa oli varmaan kustomoitu pytty, koska se oli kooltaan aivan kuin laivan hytistä tai lentokoneesta! Toinen syy oli se, ettei minua houkutellut katsoa kotiovellani kuka tänään astuu thaihierontaan tai aikuisviihdeliikkeeseen.  (Kolmas oli rumpuvaraston puute). Talon on näemmä suunnitellu Turun VPK:n päälllikkönäkin toiminut rakennusmestari August Karlsson.  Täytyykin bongata tyypin kuva, kun seuraavan kerran käyn VPK-talolla.

Asunto oy Kurki vuodelta 1927. Sen on suunnitellut rakennusmestari J. E. Arola

Tälle taloyhtiölle pitää nostaa hattua, sillä kun kävin asuntoesittelyssä, talon ikkunoita oltiin restauroimassa. Kyllä, niitä ei vaihdettu uusiin vaan ne restauroitiin. Moni vanha talo on menettänyt pienen osan charmiaan uusien ikkunanpokien myötä. Asunnossa oli kuitenkin muistaakseni valitettasti karmet tapetit ja piskuinen keittiö. 

Tässä vaiheessa asuntoesittelyitä olet ehkä jo huomannut, että kaikki talot ovat vuodelta 1927. Panin tämän merkille jo asuntoja kiertäessäni ja kirja vahvistaa että 20-luvun loppuvuosina rakentaminen oli ennätysvilkasta. Vuosi 1928 oli kaikkein vilkkain, vaikka nämä sattuvatkin olemaan vuotta vanhempia. Lama vaikutti Turussakin, eikä 30-luvun alun taloja juuri näy asuntoesittelylistoilla. 

Asunto oy Kurjenlinna (1928) ja Kaarinankatu 2 (1926)

Tässä massiivisessa kolossissa asuimme ja samassa talossa kävin myös kolmessa asuntoesittelyssä. Olin kovin ihastunut taloomme, mutta mikään noista kolmesta ei ollut parempi kuin sen hetkinen asuntomme. Kaksi oli yksiöitä, eikä yksiöstä kannattanut muuttaa toiseen yksiöön. Kolmas taas oli remontoitu liian moderniksi niin, että vanhan talon "period featuresit" peittyivät laminaatin alle, eikä se nyt vaan ollut parempi kuin vanha asuntomme. Kurjenlinnan puolen suunnitteli J. E. Arola (eli sama kuin as. oy Kurki tuolla aiemmin) ja toisen puolen taloa suunnitteli äärioikeistolainen Vietti Nykänen. 

Bongaatko mistä voi huomata, että kyseessä on kaksi eri taloa? 

Kaikki 20- ja 30-lukujen talot eivät suinkaan mahtuneet kirjaan. Asuntoesittelytaloista tämä seuraava vaaleankeltainen talo oli ainoa, jota ei kirjasta löytynyt. Siinä vierailu olikin mielenkiintoinen elämys. Asunnon suihku oli nimittäin tehty vanhaan komeroon! Siis varmasti tila oli asianmukaisesti tehty, mutta ratkaisu oli silti mielenkiintoinen. WC oli erikseen ja pytty vedettiin vanhanaikaisesti narusta. Asunnossa olisi kyllä ollut hienot kakluunit, mutta ne eivät korvaa liian ahtaita pesutiloja (tai rumpuvaraston puutetta). 

Oikotien talosivun mukaan tämä talo vuon vuodelta 1922 eli vanhin läpikäymistäni taloista.

Sokerina pohjalla on söpöäkin söpömpi "pinkkitalo" eli asunto oy Itälä. Taloyhtiön sisäpihalla sijaitsivat aikaisemmin oppiaineemme tilat, joten taloa tuli ihailtua usein ja hartaasti. Olinkin innoissani, kun sopiva asunto tuntui löytyneen juuri tästä talosta. Kaikki vaikutti melko lupaavalta ja rumpuvarastokin olisi järjestynyt. Asunto oli kuitenkin uudistettu todella moderniksi ja paikoin myös epäkäytännölliseksi (ei pesukoneliitäntää). Olimme jo melkein ottamassa asunnon, mutta kotiin päästyämme tulimme yksissätuumin siihen tulokseen, ettei se vaan ollutkaan riittävän koti. Jälkikäteen olen ollut tyytyväinen päätökseen. Hienon kodin joku toinen silti sai, kuten kaikista näistä muistakin!

Asunto oy Itälä vuodelta 1928 on myös J. E. Arolan käsialaa. 

Melkein nolottaa kirjoittaa näitä juttuja tänne. Kun tässä oli vasta puolet niistä, joita aion esitellä ja yhteensä vajaa kolmasosa. Toisaalta, kyllähän jotkut oikein harrastaa asuntonäyttöjä. Toivottavasti ainakin nautitte kauniiden talojen ja tietysti Turun ihastelusta!