Keltainen tammikuu (ja voittajan julistaminen)

Tattadadaa-da-daa! Heti kärkeen julistan arvonnan voittajaksi Lauran! Onnea hänelle ja kiitos kaikille osallistujille! Teitä tulikin lopulta aika paljon. Olin tylsä ja käytin tämmöistä arvonta-automaattia enkä lappusia ja nättiä pussukkaa, kuten olin ajatellut. Ehkä tämä oli puolueettomampaa.   Palkintona on neljän setti Ai Karkkii -huopakonvehteja ja palkinnon voi lunastaa ottamalla minuun yhteyttä tuolta profiilin sähköpostilinkin kautta, niin sovitaan yksityiskohdista.

(Teko)taiteellinen kuva keltaisesta kaulakorustani.

Yellow is my all time favourite colour. Seasonal colours may come and go but yellow is the one colour that I always like. I don't want to use too much of it in my home because I'm afraid I'll to get bored of it. We recently got two yellow things for out home: a  vintage children's xylophone from my mother-in-law and then I painted an old peppermill yellow. I'm certain that I like yellow so much because my mother ate citrus fruit when she was expecting me!

Tammikuustani ei ole tehnyt keltaista paikoin kellertävä lumi, vaan pari uutta, tai oikeastaan melko vanhaa, sisustusjuttua. Keltainen on ollut minulle sellainen all-time-favourite-väri, joka on pysynyt sesongista toiseen. Sen rinnalla olen aina pitänyt monista muistakin väreistä, kuten pinkistä, oranssista ja vaaleanvihreästä. Kuitenkin, jos joku kysyy vain yhtä absoluuttista lempiväriä, sanon että keltainen. Sitä ei saa olla liikaa, koska en halua kyllästyä siihen. Muutettuani pois kotoa en hetkeen halunnut keltaista ympärilleni. Nyt se on alkanut taas maistua ja huomaan valitsevani enemmän keltaisia juttuja kotiini.

Tällä oli oikein patenttikin. Varmaan tämä hieno neppareilla sulkeutuva rasia on ainoa laatuaan.

Ensimmäinen uusvanha sisustusjuttu on miehen äidiltään saama nimpparilahja. Se on vanha lasten xylofoni, joka löytyi ilmeisesti heräteostoksena vanhantavaran liikkeestä. Se saatiin kyllä jo joulukuussa, mutta kotiimme se ehti vasta kuun vaihteessa. No okei, värejä siinä on vaikka millä mitalla, mutta pohjaväri on kuitenkin keltainen. Minusta se on niin hieno! 

Sisältä paljastuvat hauskat eläinaiheiset kuvat. Tällä voi (melkein) soittaa Three blind mice ja Tuiki, tuiki tähtönen -kappaleet.

Xylofoni on nyt kirjahyllyssämme koristeena ja välillä sitä voi myös vähän soitella. Ääni tosin ei ole kovinkaan heleä ja kahdesta "kielestä" kuuluu sama ääni.Nyt kun aloin miettiä, niin tuo ei kyllä varmaa virallisesti oli xylofoni vaan metallofoni. Xylofonin pitäisi olla puuta. Täytyy tarkistaa mieheltä, kun hän tulee kotiin. Kaikenmaailman lyömäsoittimet sitä on tässä vuosien varrella oppinut erottamaan. 

Tällä on ilmeisesti leikkinyt joku suomalaislapsi, kun B on pitänyt korjata H:ksi.

Toinen keltainen sisustusjuttu on vanhan tuunausta. Meillä on käytössä vanhempieni vanha (70- tai 80-luvulta?) pippurimylly, joka oli ankean ruskea. Olin jo monesti meinannut maalata sen, mutta jotenkin kynnys maalata jotain "alkuperäisestä" pois on minulle naurettavan korkea. Kyse on kuitenkin vain pippurimyllystä! Viimein tartuin toimeen. Pyörittelin hetken muutamia väriyhdistelmiä, kunnes päädyin kirkkaaseen ja kiiltävään keltaiseen.

Tästä lähdettiin. Alunperin piti tuunata myös suolamylly, mutta se jäi vielä vaiheeseen.

Vihdoin valmis, kuuden kerroksen jälkeen.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, vaikka hiukan tuo tumma puu kuultaa kuuden (!) kerroksen jälkeen läpi. Olisi ehkä pitänyt laittaa vielä valkoinen pohjamaali. Kaukaa sitä ei juurikaan onneksi erota ja pippurimylly näyttää oikein kivalta

Pippurimylly kavereineen.

Olen varma, että pidän keltaisesta niin paljon siksi, että äitini söi appelssiineja odottaessaan minua. No, ne ovat oransseja, mutta mehu ainakin on aika keltaista. Sitrushedelmien tuoksut ja maut ovat myös suosikkejani. Tiedän ainakin yhden vastaavan tapauksen, joten pakko sen on olla näin, eikö niin?