torstai 28. helmikuuta 2013

Aurinkoa ja asusteita

Alkuviikosta kaivoin jo innoissani aurinkolasini esiin, mutta en ehtinyt käyttämään niitä vielä kertaakaan. Pilvisyys on vähän tylsää, mutta minun puolestani talvi (tai kevättalvi) voi jatkua kyllä vielä vähän pidempään. Sain vasta valmiiksi uudet lapaset, joten voisin mieluusti käyttää niitä vielä tänä vuonna, yhdessä aurinkolasien kanssa tietysti. Samaan syssyyn ajattelin esitellä "kandilaukkuni" eli käsilaukun, jonka sain äidiltäni kandin valmistumisen kunniaksi. Siihen liittyy niin uskomaton tarinakin, että pakkohan se on jakaa. 

Myyjä sanoi, että lasit sopivat minulle paremmin kuin kellekään toiselle asiakkaalle. Hah, niin varmaan!
Ihanat, ihanat, ihanat cat-eye-aurinkolasini ovat parin vuoden takaa ja ne ovat edelleen ihanat, ihanat ihanat! Keväällä 2011 sain ällin, että haluan cat-eye-lasit ja lähdin kiertelemään optikoita. Kävin melkein kaikissa keskustan liikkeissä. Koko Turusta löytyi kahdet tämän malliset lasit, joista kummatkin olivat yli budjettini. Jollain konstilla sain itselleni uskoteltua, että minä voin silti ostaa nämä lasit (ja puolet sain synttärilahjana). Juuri sen jälkeen kun olin ostanut lasit, löysimme tämän asunnon ja vuokra tuplaantui ja muitakin hankintoja ilmaantui. Olin tyytyväinen, että olin ostanut lasit jo, koska muuten ne olisivat jääneet ostamatta! Nyt tämän mallisia laseja tosin löytyy vähän helpommallakin. 

Kohtalokkaassa kandilaukussa on mielestäni vähän vanhanajan henkeä. 
En ole laukkuharrastaja ja suurin osa laukuistani on saatu käytettynä tai maksanut muutaman kympin. Olin kuitenkin jo pidempään miettinyt, että voisin haluta jonkun vähän kalliimman laukun, joka myös toivon mukaan kestäisi aikaa ja kulutusta. Äiti ehdotti, että kandin kunniaksi hän voisi ostaa minulle sellaisen. Aika vähällä etsimisellä Stockmannilta löytyikin mieluinen Donna Karanin laukku, joka oli kuitenkin kohtuullisen hintainen. Laukkuun saa mahtumaan juuri kaiken tarpeellisen, mutta se ei silti näytä hehtolitran vetoiselta. Siinä on kunnollinen olkahihna, mutta "käsikahva" on söpö yksityiskohta. 

Ehdin käyttää laukkua puolisen vuotta, kun yhtäkkiä se repsahti olkapäältäni pois. Tutkittuani asiaa, toinen laukussa olevista lukollisista renkaista oli vääntynyt pois paikoiltaan ja yhtäkkiä se napsahti poikki. Oli harmissani ja raivoissani! Tämän piti olla kestävä merkkilaukku! Menin Stockalle ilmoittamaan asiasta. Olisin saanut uuden laukun, mutta minä halusin uuden varaosan. Minusta olisi tuntunut hölmöltä ottaa uusi laukku, kun yksi pieni metalliosa meni rikki. He lupasivat selvitellä asiaa ja laukku jäi heille. 

Nyyt, tästä laukusta jouduin olemaan erossa kaksi kuukautta!

Kului melkein pari kuukautta, eikä tapahtunut mitään. Ilmeisesti ongelma oli maahantuojan päässä. Lopulta Stockalta tuli soitto, että varaosa oli tullut, mutta se olikin väärä! Minulle oli lähetetty turha DKNY:n logokillutin, jonka olin ottanut pois heti ihan vapaaehtoisesti. Tässä vaiheessa olin jo päässyt kärsimättömyydestä yli ja seurasin tilannetta mielenkiinnolla.

Olin ehtinyt tilata Ebaysta kaksi melkein vastaavaa rengasta ja odottelin niitä saapuvaksi (gate o-ring-hakusanalla löytyi, kesti VÄHÄN aikaa hakea). Kun Ebay-renkaat saapuivat, päätin vihdoin hakea laukun itselleni, tuli varaosaa DKNY:lta tai ei. Pari päivää tämän jälkeen Stockmannilta soitettiin, että nyt olisi varaosa tullut! Ja totta tosiaan, sieltä tuli yksi uusi rengas.

Ebaysta tilatut renkaat olivat hiukan alkuperäisiä isommat, mikä itseasiassa toimii hyvin. Kuvassa myös vara-rengas ja rikki mennyt rengas.
 Juttu ei pääty vielä tähän. Laitoin renkaan visusti käsilaukun sivutaskuun. En ottanut sitä käyttööni, sillä olin havainnut Ebaysta tilatut renkaat paremman kokoisiksi kuin alkuperäiset. Olin kuitenkin tyytyväinen, että minulla oli nyt varaosia. Kotona aloin etsiä rengasta käsilaukusta, eikä sitä löytynyt mistään! Tyhjensin laukun taskuineen päivineen, eikä rengas ollut enää missään! Ajattelin huvittuneena, että näinkö tämä uskomaton rumba nyt päättyi. Vähän kyllä harmitti kaikki se kyseleminen ja laukun vekslaaminen turhan takia. 

Spoiler: Syyllinen löytyy tästä kuvasta.
Eräänä päivänä, kun olin tulossa kotiin varmaan viikko tuosta renkaan hukkumisesta satuin ovea avatessani katsahtamaan alas. Ja mitä näinkään! Portailla olevien callunoiden joukossa nökötti varaosarenkaani! Se oli ilmeisesti tarttunut hihaani avaimia kaivaessani ja tippunut siitä callunoiden päälle. Jotenkin tämä oli aivan piste i:n päälle tässä koko laukkuhärdellissä. Nytpähän laukkuun liittyy ainakin monivaiheinen tarina! Onneksi sain Stockmannilta sentään pienen lohdutuslahjakortin kahvilaan, jonka aion käyttää huomenna lounaan merkeissä.

Keltainen ja pinkki - kaksi suosikkiani!
Jos jaksoitte lukea tänne asti, niin tässä vielä sokerina pohjalla nuo minun uudet lapaseni. Tein ne tällä ohjeella. Ne ovat aika reilun kokoiset, koska pidän niiden sisällä toisia hanskoja pakkasilla. Muokkasin kuviota vähän, sillä muuten lapasista olisi tullut liian pitkät. 

En kyllä enää tee tämmöistä kirjoneuletta. Raidat on enemmän minua varten, vaikka lopputulos onkin kaunis.
Aurinkoisia kevättalvipäiviä lukijoilleni! 

11 kommenttia:

  1. Keltainen ja pinkki on yksi lemppariyhdistelmiäni esim kesäkukissa. Se on hauska ja räiskyvä. Tosi hauskat tumput. Taitaa kyllä kevät yllättää ja käyttö jää enemmän ensi talveen.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmatieteenlaitoksen mukaan ensi viikolla pakastaa, joten silloin ainakin ehdin käyttää tumppuja! OVat hauska pari limen vihreän takkini kanssa. Tosin tumput taas eivät oikein sovi siihen lenkkikaulahuiviin...

      Poista
  2. Ihania tarinoita. :D Oma mielipiteeni on, että välillä saa (ja pitääkin!) ostaa vaikka isompaankin hintaan jotain todella mieluista muistoksi jostain merkittävästä hetkestä. Itse ostin lahjarahoilla valmistujaislahjaksi Espritin kellon ja ensimmäisen pitemmän työpätkän kunniaksi Minna Parikan kengät. Onpahan sitten jotain muistoja niistäkin ajoista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että joskus pitää vähän törsätä! Varsinkin, jos törsää vain harvoin, niin sitten niitä osaa arvostaa oikein kunnolla ja käyttää monta vuotta. Minunkin kalliit hankintani liittyvät yleensä johonkin taitteeseen, esimerkiksi rankan opiskeluvuoden päätökseen tai tuohon kandiin.

      Poista
  3. Hei tosi hienoa, että et "tyytynyt" uuteen laukkuun vaan halusit varaosan! Varmaan yllätti kaupan ja valmistajan.

    Meillä on menossa sellainen projekti, että haluamme varaosan joulupyramiidiimme, jonka ostimme Hampurista vuonna 1989. Onnistuin löytämnään netistä valmistajan, joka tekee edelleen samaa joulupyramidia, jopa tuotenumero on edelleen sama (16618)! Olisi helppo tilata uusi pyramidi, mutta sitä emme halua, vain uudet siivekkeet mustuneiden tilalle. Lähetin valmistajalle (mielestäni tosi kivan) kirjeen, mutta mitään ei ole kuulunut. Kuukausi on jo kulunut. Mutta laukkusi tarina antaa toivoa, odotellaan vielä toinen kuukausi.

    Mahdatko tietää mikä ON joulupyramidi. Tässä linkki jossa on meidän joulupyramidimme:
    http://neu.glaesser-seiffen.de/catalog/product_info.php/cPath/2/products_id/1065

    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi tiennyt, mikä on joulupyramidi! Onpa kaunis! Kannattaa vielä varmaan odotella, mutta jossain vaiheessa ehkä minäkin olisin vain luovuttanut ja ottanut sen uuden laukun (ellen olisi löytänyt varaosia ebaysta). Tuolla on kyllä vielä enemmän tunnearvoa, kun on noin vanhakin, että siksikin kannattaa odotella varaosia!

      Poista
  4. Hah, olipa tarina laukun kanssa. Mulla on kanssa joskus ollut ongelmia laukkujen metalliosien kanssa, ihan hyvienkin laukkujen. Se on tosi tylsää, jos laukku on muuten kunnossa ja sitten jonkun sopivan ruuvin takia ei voi enää käyttää sitä :(. Mutta hienoa, että varaosat löytyivät - kolmin kappalein :). Vähän erikoisempi DKNY:n laukku muuten mielestäni, tosiaan vintage-henkinen toisin kuin heidän mallistonsa yleensä muuten.

    Lapaset on tosi kauniit ja väriyhdistelmä miellyttää munkin silmää. Kirjoneuleet näyttävät kauniilta, mutta onhan se aika piinaista niitä tosiaan tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli onneksi varaosa, jonka voi suhteellisen helposti korvata. Laukkuihin pitäisi ehkä saada paremmin varaosia, ainakin vähän kalliimpiin.

      Kun ostin laukun, Stockalla oli pari muutakin vintage-henkistä DKNY:n laukkua. Ehkä se oli osa sen vuoden mallistoa.

      Kiitos, nämä lapaset eivät meinanneet edes valmistua, kun kyllästyin kirjoneuleeseen puolessa välissä!

      Poista
  5. Ai niin, laukun tarinan käänteet jatkuvat: lahjakortti ei ollutkaan siihen Stockmannin kahvilaan, kuin luulin vaan vain alakerran pieneen Deli-kahvilaan. Höh. En edes muistanut sen olemassaoloa! Jouduin siis ostamaan täyshintaisen lounaan. Haen joskus jätskit ja cappucinon siitä alakerrasta.

    VastaaPoista
  6. Kadehdittavan upeat arskat kyllä! Kiva että 50-luku on pinnalla tänä kesänä, saattaisi jopa saman henkisten lasien bongailu onnistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50-luvun muodissa on paljon kaikkea ihanaa! Nyt tuollaisia arskoja voisi tosiaan löytyä helpommallakin ja mahdollisesti myös halvemmalla.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.