Aurinkoa ja asusteita

Alkuviikosta kaivoin jo innoissani aurinkolasini esiin, mutta en ehtinyt käyttämään niitä vielä kertaakaan. Pilvisyys on vähän tylsää, mutta minun puolestani talvi (tai kevättalvi) voi jatkua kyllä vielä vähän pidempään. Sain vasta valmiiksi uudet lapaset, joten voisin mieluusti käyttää niitä vielä tänä vuonna, yhdessä aurinkolasien kanssa tietysti. Samaan syssyyn ajattelin esitellä "kandilaukkuni" eli käsilaukun, jonka sain äidiltäni kandin valmistumisen kunniaksi. Siihen liittyy niin uskomaton tarinakin, että pakkohan se on jakaa. 

Myyjä sanoi, että lasit sopivat minulle paremmin kuin kellekään toiselle asiakkaalle. Hah, niin varmaan!

Ihanat, ihanat, ihanat cat-eye-aurinkolasini ovat parin vuoden takaa ja ne ovat edelleen ihanat, ihanat ihanat! Keväällä 2011 sain ällin, että haluan cat-eye-lasit ja lähdin kiertelemään optikoita. Kävin melkein kaikissa keskustan liikkeissä. Koko Turusta löytyi kahdet tämän malliset lasit, joista kummatkin olivat yli budjettini. Jollain konstilla sain itselleni uskoteltua, että minä voin silti ostaa nämä lasit (ja puolet sain synttärilahjana). Juuri sen jälkeen kun olin ostanut lasit, löysimme tämän asunnon ja vuokra tuplaantui ja muitakin hankintoja ilmaantui. Olin tyytyväinen, että olin ostanut lasit jo, koska muuten ne olisivat jääneet ostamatta! Nyt tämän mallisia laseja tosin löytyy vähän helpommallakin. 

Kohtalokkaassa kandilaukussa on mielestäni vähän vanhanajan henkeä. 

En ole laukkuharrastaja ja suurin osa laukuistani on saatu käytettynä tai maksanut muutaman kympin. Olin kuitenkin jo pidempään miettinyt, että voisin haluta jonkun vähän kalliimman laukun, joka myös toivon mukaan kestäisi aikaa ja kulutusta. Äiti ehdotti, että kandin kunniaksi hän voisi ostaa minulle sellaisen. Aika vähällä etsimisellä Stockmannilta löytyikin mieluinen Donna Karanin laukku, joka oli kuitenkin kohtuullisen hintainen. Laukkuun saa mahtumaan juuri kaiken tarpeellisen, mutta se ei silti näytä hehtolitran vetoiselta. Siinä on kunnollinen olkahihna, mutta "käsikahva" on söpö yksityiskohta. 

Ehdin käyttää laukkua puolisen vuotta, kun yhtäkkiä se repsahti olkapäältäni pois. Tutkittuani asiaa, toinen laukussa olevista lukollisista renkaista oli vääntynyt pois paikoiltaan ja yhtäkkiä se napsahti poikki. Oli harmissani ja raivoissani! Tämän piti olla kestävä merkkilaukku! Menin Stockalle ilmoittamaan asiasta. Olisin saanut uuden laukun, mutta minä halusin uuden varaosan. Minusta olisi tuntunut hölmöltä ottaa uusi laukku, kun yksi pieni metalliosa meni rikki. He lupasivat selvitellä asiaa ja laukku jäi heille. 

Nyyt, tästä laukusta jouduin olemaan erossa kaksi kuukautta!

Kului melkein pari kuukautta, eikä tapahtunut mitään. Ilmeisesti ongelma oli maahantuojan päässä. Lopulta Stockalta tuli soitto, että varaosa oli tullut, mutta se olikin väärä! Minulle oli lähetetty turha DKNY:n logokillutin, jonka olin ottanut pois heti ihan vapaaehtoisesti. Tässä vaiheessa olin jo päässyt kärsimättömyydestä yli ja seurasin tilannetta mielenkiinnolla.

Olin ehtinyt tilata Ebaysta kaksi melkein vastaavaa rengasta ja odottelin niitä saapuvaksi (gate o-ring-hakusanalla löytyi, kesti VÄHÄN aikaa hakea). Kun Ebay-renkaat saapuivat, päätin vihdoin hakea laukun itselleni, tuli varaosaa DKNY:lta tai ei. Pari päivää tämän jälkeen Stockmannilta soitettiin, että nyt olisi varaosa tullut! Ja totta tosiaan, sieltä tuli yksi uusi rengas.

Ebaysta tilatut renkaat olivat hiukan alkuperäisiä isommat, mikä itseasiassa toimii hyvin. Kuvassa myös vara-rengas ja rikki mennyt rengas.

 Juttu ei pääty vielä tähän. Laitoin renkaan visusti käsilaukun sivutaskuun. En ottanut sitä käyttööni, sillä olin havainnut Ebaysta tilatut renkaat paremman kokoisiksi kuin alkuperäiset. Olin kuitenkin tyytyväinen, että minulla oli nyt varaosia. Kotona aloin etsiä rengasta käsilaukusta, eikä sitä löytynyt mistään! Tyhjensin laukun taskuineen päivineen, eikä rengas ollut enää missään! Ajattelin huvittuneena, että näinkö tämä uskomaton rumba nyt päättyi. Vähän kyllä harmitti kaikki se kyseleminen ja laukun vekslaaminen turhan takia. 

Spoiler: Syyllinen löytyy tästä kuvasta.

Eräänä päivänä, kun olin tulossa kotiin varmaan viikko tuosta renkaan hukkumisesta satuin ovea avatessani katsahtamaan alas. Ja mitä näinkään! Portailla olevien callunoiden joukossa nökötti varaosarenkaani! Se oli ilmeisesti tarttunut hihaani avaimia kaivaessani ja tippunut siitä callunoiden päälle. Jotenkin tämä oli aivan piste i:n päälle tässä koko laukkuhärdellissä. Nytpähän laukkuun liittyy ainakin monivaiheinen tarina! Onneksi sain Stockmannilta sentään pienen lohdutuslahjakortin kahvilaan, jonka aion käyttää huomenna lounaan merkeissä.

Keltainen ja pinkki - kaksi suosikkiani!

Jos jaksoitte lukea tänne asti, niin tässä vielä sokerina pohjalla nuo minun uudet lapaseni. Tein ne tällä ohjeella. Ne ovat aika reilun kokoiset, koska pidän niiden sisällä toisia hanskoja pakkasilla. Muokkasin kuviota vähän, sillä muuten lapasista olisi tullut liian pitkät. 

En kyllä enää tee tämmöistä kirjoneuletta. Raidat on enemmän minua varten, vaikka lopputulos onkin kaunis.

Aurinkoisia kevättalvipäiviä lukijoilleni!