Kippis!

Esittelin jo melkein vuosi sitten värilasikokoelmaani. En  ole mitenkään kovin ahkera keräilijä, mutta aina silloin tällöin kokoelmani täydentyy jollain vanhalla tai vähän uudemmalla suomalaisella lasiesineellä. Toisinaan haaveilen jostain lasiastiasta tai -sarjasta jo pidempään ja toisinaan kokoelma täydentyy jollain sattumalta vastaantulleella esineellä. Tärkeintä ei ole merkki tai vuosiluku vaan kauneus ja väri.

Both me and my mother collect colourful glassware, mostly Finnish design. You can view my collection here, but today I present you my mother's collection. Some of the pieces are by famous designers, others are just "anonymous" findings from fleamarkets. We both prefer different shades of blue, but we're not picky. Some of the most cherised pieces of my mother's collection are heirlooms from my grandfather and great-aunt. 

Marimekon Kippis-verhot sopivat hauskasti lasiastioihin.

Taisimme innostua äitini kanssa värilasin keräilystä vähän yhtä aikaa. Tai ainakaan ennnen omaa innostustani en huomannut, että hänkin olisi keräillyt lasiastioita. Voi olla, että ennen omaa kiinnostusta siihen ei vain kiinnittänyt huomiota. Koska äidin kokoelma on aika erilainen kuin minun, mutta vähintään yhtä värikäs, ajattelin esitellä äitini värilasihyllyn. 

Turkoosin ja sinisen eri sävyt ovat sekä minun että ädin mielestä lasissa kauneimpia.

 Äidinkin kokoelmassa on astioita laidasta laitaan. Osa astioista on ihan uutta, kuten nuo Marimekon Mariskoolit ja Sukat makkaralla -lasit. Osa on ihan rehellisiä kirpparilöytöjä, jopa aika edullisia. Nykyisin äidiltä kuulee tämän tästä, mitä hän on taas kirpparilta bongannut. Minä olen paljon laiskempi kirpparien koluaja! Onneksi aina välillä äiti tekee löytöjä minullekin. Hänen uusin löytönsä ovat nuo Oiva Toikn Flora-sarjan jälkiruokakulhot, joita oli yhteensä viisi. Alunperin niitä on oletettavasti ollut kuusi, joista yksi on hajonnut. Minä kinuin pyysin varovasti itselleni tuon yhden "ylimääräisen" kulhon, sillä olin jo pitkään haaveillut Florasta ja nimenomaan turkoosina.

Kolme herkullisen väristä lasukulhoa ovat ruotsalaisen Orreforsin Pastilloja. 

Sininen hetki. Upea kranssi on anopin joululahja minun äidilleni.

Osa äidin kokoelmasta on perintölasia. Niistä iso osa on esillä keittiön sijaan eteisen sinisessä asetelmassa sulassa sovussa "anonyymien kirpparilöytöjen" kanssa. Anonyymejä kirppislöytöjä ovat tuo keskimmäinen iso kulho, jalallinen malja  ja pieni tiimalasin mallinen maljakko. Jalallinen malja on itseasiassa appivanhempien pihakirppikseltä joidenkin vuosien takaa. Kuten kuvasta huomaa, nämä anonyymit voivat olla aivan yhtä kauniita kuin nimekkäät merkkiastiat. Toisaalta on hauskaa, jos joskus törmääkin toiseen vastaavaan ja selviää, että anonyymillä onkin nimi ja suunnittelija. 

Kuka ihmen Frank?

Yksi kokoelman helmistä taitaa olla isoisäni 60-vuotislahjaksi saama Kaj Franckin sininen maljakko. Sen myötä taisin oppia, että Franck on joku kuuluisa suunnittelija. Pienenä maljakko varmaan näytti samanlaiselta lasivaasilta kuin mikätahansa muukin, mutta nyt osaan arvostaa sen syvää sinistä väriä ja kauniin yksinkertaista muotoilua. 

Viimeisenä räpsäisin vielä kuvan kahdesta keramiikka-astiasta. Vaikka nämä eivät ole lasia, luen ne mukaan kokoelmaan. Upea ja nykyään kovin suositun Valencia-sarjan kynttilänjalka ja Kupittaan saven hauska kannu ovat isotätini perintöä. Tuo kannu on yksi minun suosikeistani. Pidän sen graafisesta koristelusta ja pulleasta muodosta. 

Ei ihan lasia, mut tarpeeksi lähellä.

Äidin kokoelma on toistaiseksi hieman mittavampi kuin minun, mutta onneksi näitä pääsee aina välillä ihailemaan, kun vierailemme lapsuudenkodissani. Ja kyllä se minunkin kokoelmani pikkuhiljaa kertyy. Luin tuota viimevuotista lasikokoelma postausta ja siinä luki näin: "Mitäs seuraavaksi? Lasihaaveita minulla riittää, eikä osa ole toteutettavissa ehkä koskaan. Esimerkiksi Nanny Stillin Harlekiini on ainakin tällä hetkellä vähän yli budjettini. Helena Tynellin Hyrrä-maljakot ovat siinä ja siinä. Tarkkoja hintoja en tosin osaa nyt heittää. En ole oikein vielä päättänyt, mihin seuraavaksi haluaisin "sijoittaa" (tai mitä pyytäisin lahjaksi on totuudenmukaisemmin sanottu). Pidempään olen miettinyt Oiva Toikan Floraa Faunan vastapainoksi, mutta saa nähdä."

Tynellin Hyrrän voi bongata täältä ja Floraakin sain nyt tuon yhden kulhon verran, mikä on vallan riittävästi. Nanny Stillin Harlekiini ei kyllä edelleenkään mahdu budjettiin...