sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Laskiaispulla versio 4.0 ja muita herkkuja

Minulla on ollut oikea herkuttelu viikonloppu, mikä sopiikin näin paastonajan alle. En tosin aio pitää minkäänlaista ruokapaastoa, mutta herkuttelu on silti aina paikallaan viikonloppuisin. Perjantaina pääsin herkuttelemaan letuilla ystäväni Nooran luo. Tänään meille tuli vieraita ja koska on laskiaissunnuntai, päätin tehdä uuden version laskiaispullista. Viime vuonna tein vähän tavallisesta poikkeavia Runebergin torttuja, joten tänä vuonna piti kokeilla jotain muuta. 

Monenlaisia laskiaispullia on näkynytkin lehdissä. On perinteisiä, kranssimallisia, passionhedelmällä täytettyjä ja niin edelleen. Minäpä keksin mikä tässä Jippiipiiras-innostuksessa olisikaan parempi vaihtoehto kuin laskiais-whoopie! Yksinkertaisesti tein vaaleita jippiipiiras-harruja ja laitoin väliin mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Tai yhtä hyvin voi laittaa vadelmahilloa tai jos oikein ekstreme-henkilö on, niin mantelimassaa (yök). 

Jippii, laskiainen! Lautanen on ostettu joskus vuosia sitten Tallinnasta.

Laskiais-jippiipiiraat

  • 250 g jauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • iso hyppysellinen suolaa
  • 115 g pehmeää voita
  • 150g sokeria
  • 1 muna
  • 1,5 dl maustamatonta jogurttia tai piimää

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Siivilöi yhteen jauhot, ruokasooda ja suola.

Pane huoneenlämpöinen voi ja sokeri kulhoon ja vaahdota kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon muna ja sen jälkeen puolet jauhoista. Lisää piimä ja tämän jälkeen loput jauhoista ja sekoita hyvin.

Pursota taikinanokareita uunipellilla. Kannattaa pursottaa, koska silloin tuleee paljon tasaisempia. Pellille mahtuu noin 12 nokaretta ja yhteensä niitä tuli varmaan reilu 30. Paista 10-12 minuuttia, kunnes taikina tuntuu sormella kiinteältä. Anna jäähtyä pellillä 5 min ja siirrä sen jälkeen ritilälle (tai lautaselle) jäähtymään kokonaan.

Sitten vaan vaahdota kerma ja sivele whoopien puolikkaat hillolla. Vältin liian isoja marjanpaloja, jotta leivokset menivät nätisti kiinni. Kesällä näiden väliin voisi laittaa myös tuoreita mansikoita. 

Koiratkin selvästi himoitsevat vastatäytettyjä laskiais-whoopieita.
Muut viikonloppuherkut ovatkin olleet suolaisia. Suurin osa blogissa jakamistani resepteistä on erilaisia leivoksia, vaikka tykkään tehdä myös ihan (arki)ruokaa. Ne vaan jäävät usein kuvaamatta, koska niitä tehdessä on jo niin kova nälkä, ettei kuvaaminen tule mieleenkään. Varsinkin kun ruoka on jo lautasella, ei enää viitsi hakea kameraa, vaikka sen muistaisikin. Onneksi tämän ei ole tarkoituskaan olla ruokablogi! Nytkään en millään jaksa kirjoittaa tänne niitä reseptejä, joita viikonloppuna käytin, sillä kaikki löytyvät linkin päästä. Aion vain kertoa ja suositella, että herkkua oli!

Eilen tein uunissa siikaa ja pitkästä aikaa juustokohokkaita tällä reseptillä. Kohokas kuulostaa vaikealta, mutta onnistuu itseasiassa joka kerta ja on todella herkullista. Vähän vaivaa tietysti pitää nähdä, mutta ei mitään kovin suurta. Siian valmistin niin simppelisti, että sen jaksan tänne kirjoittaakin. Puristin siikafileen päälle vähän sitruunaa, maustoin suolalla ja pippurilla ja ripottelin pinnalle korppujauhoja. Kaiken kruunasivat noin desi kermaa ja muutama voi nokare. Siika oli uunissa noin puoli tuntia ja kohokkaat 20 minuuttia.

Tässä vaiheessa juustokohokkaat olivat hienoimmillaan, niin piti ottaa kuva. Takana kypsyy siika.

Muistin ottaa kuvan! Tässä vaiheessa kohokkaat olivat jo vähän lässähtäneet ja osa syötykin, jos tarkkaan katsoo. Etualalla siikaa.

Tänään tein yhtä suosikkiruoistani eli pitkään haudutettua karitsan lapaa. Reseptin olen ottanut Hesarin kuukausiliitteestä ja se löytyy tuolta linkin takaa. Omasta annoksestani tuli hieman harmaampi, sillä tumma olut ja ruusukaalit jäivät kauppaan. Herkullista se silti oli, sillä liha on ihanan mureaa, kun sitä hauduttaa oikein kauan. Väriä tuovat sokeriherneet ja violetit porkkanat!

Ei näytä ihan samalta kuin Hesarin sivuilla, mutta maistuu varmasti yhtä hyvältä!

Violetti porkkana. Väri oli vain porkkanan pinnassa, joten osa lähti kuoriessa pois. Näitä sai Turun yliopiston luomupiiristä tässä kuussa.
 Eikä se herkuttelu tähän lopu (eikä paastokaan ala ihan vielä), sillä tiistaina meille tulee opiskelukavereitani syömään laskiaspullia ja juomaan kaakaota. Tämä on muodostunut jo perinteeksi, joka tosin jäi viime vuonna väliin. Hassu ajatella, että tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun vietämme laskiaista näin.

No, nyt jäin jaarittelemaan! Herkullista laskiaista kaikille!

12 kommenttia:

  1. Violetti porkkana on aika hurjan näköinen. Maistuuko se samalta kuin perusporkkana?

    Olisi ollut kiva maistaa sekä whoopieita että muita ruokia. Minä aion juhlistaa laskiaista tekemällä blinejä. Tattarijauhot odottavat jo työpöydällä.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se maistui todella makealta, mutta muuten ihan perusporkkanalta.

      Blinit on herkkua. Jos olis vielä mätiä, niin olis parasta.

      Poista
  2. Hurjan näköinen porkkana!
    OV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on! Se värjästi vähän, osa ohrasta oli ihan violettia kun tänään lämmitettiin ruokaa mikrossa.

      Poista
  3. Ihania nuo laskiaiswhoopiet! :D Minilaskiaispullien kaveriksihan kelpaisi erinomaisesti laskiaispullakakku: http://tupuv.blogspot.fi/2013/02/nyt-ystavat-suut-makeaksi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tuo kakku onkin hauska! Pitäisi joskus tehdä oikein monta versiota laskiaspullasta, jos tulisi paljon vieraita.

      Poista
  4. Teitkö sinä ne runebergit, joissa oli kokonainen vadelma päällä, kuitenkin Nooran reseptillä? Nooran ohjeessa kaivetaan kolo, johon laitetaan melko löysää hilloa, joka sitten kostuttaa kakun, kun ei punssia käytetä. Sinä kostutit siis punssilla, mutta muistatko vielä miten paljon sitä laitoit ja miten? Yhdessä lehden ohjeessa oli, että koko torttu kastetaan punssi-vesi-liuokseen, mutta kuulosti vähän hurjalta. Tein sitten Nooran malliin ilman punssia ja kyllä torttu kostui ihan sopivasti mehukkaasta hillosta kolossa. Mutta jos laittais tuon vadelmakruunun niin ehkä sitten olis kuiva ilman punssia?
    t. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minä tein ne tortut, joissa oli kokonainen vadelma päällä. Minä kostutin ne punssilla ja ihan vaan teelusikalla varovasti laitoin sitä punssia tortun päälle. Minä tykkään punssin mausta, mutta torttu ei mielestäni saa olla liian kostea, joten mihinkään kastamisiin en olisi ryhtynyt.

      Voi olla, että jos ei halua laittaa punssia, mutta silti tuon vadelmakruunun (onpa muuten kauniisti ilmaistu!), niin kannattaa tehdä se kuoppa, johon tulee myös hilloa ja vadelma siihen päälle. Tai kostuttaa vaikka vesi-sokeriliemellä.

      Poista
    2. Joo ja tein ne Nooran reseptillä.

      Poista
  5. Oi Karkki, minä löysin sinut! :) Tunnistin heti tuon kuplan tuossa bannerissa! Seurasin muutama vuosi sitten innokkaasti hääjärjestelyitäsi ja muistan edelleen ne herkulliset yksityiskohdat, kuten omenat ja tuon auton! Järjestelimme silloin omia häitämme samaan aikaan ja oli iloa lukea sinun järjestelyistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että löysit ja tunnistit! :) Apua, kuka sinä mahdatkaan olla, minulla ei ole harmainta aavistusta. Oliko sinulla silloin päiväkirjaa? Täytyy yrittää hakea blogistasi vihjeitä.

      Poista
    2. Ei minulla ollut päiväkirjaa, olin vaan Kikinä siellä :) saatoin joskus kommentoida, mutta pysyttelin taka-alalla ja aloitin bloggaamisenkin vasta puoli vuotta häiden jälkeen.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.