maanantai 16. syyskuuta 2013

Älä osta kurpitsaa säkissä, osa 2

Muistatteko viime syksyisen kurpitsayllätyksen? Tilasin siis viime syksynä luomupiirin kautta kurpitsan, joka osoittautuikin yhdeksän kiloiseksi. Raahasin kurpitsan kaupungin läpi pyöräntarakalla. Luulisi, että sitä oppisi kerrasta, mutta ei. Kurpitsahan on hyvää! Siitä saa hienon lyhdyn. Kyllä minä sen melkein kymmenkiloisen mötikän viime vuonnakin sain ihan hyvin kotiin. Luomupiirin tilaussivulle oli jopa lisätty varoitus "Huom: saattaa olla jopa kymmenen kiloa." 

Last year I ordered a pumpkin from a local organic farmer and got one that weighed nine kilos (or approx. 20 pounds). I was shocked but managed to carry the pumpkin through the city by bike and carve it into a nice jack-o-lantern. This year I thought the pumpkin can't be bigger than the one last year so I ordered one again - and one twice as heavy! After the astonishment I carried the pumpkin home (by car this time) and got to work. I got loads of pumpkin puré to freeze and a house for Little My from the moomins. 

Tämän vuotinen jötkäle verrattuna keskikokoiseen kotimaiseen omenaan. 

Niin. Minä olin kyllä varautunut siihen kymmeneen kiloon. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, mikä paikan päällä jakotilaisuudessa odotti. Kaksikymmentä kiloa vaalean oranssia kurpitsaa odotti minua iloisen pyöreänä. Että näin. Sitä en jaksanut edes nostaa, saati sitten tasapainoilla sen kanssa pyörän tarakalla. Minun oli pakko hakea auto käyttööni! Luomuruuan ympäristövaikutuksista voi olla montaa mieltä, mutta tässä vaiheessa viimeistään kaikki ekologisuus oli tipotiessään. 

Ehkä olisin voinut sanoa, että en suostu ottamaan näin isoa kurpitsaa vastaan, kun kerran oli puhe vain kymmenestä kilosta. Hintakin on muuten melkoinen, vaikka kilohinta on halpa. Mielessä kuitenkin oli, kuinka hyvää keittoa, hienon lyhdyn ja hauskan kertomuksen siitä saisi. Niinpä köröttelin kurpitsa kyydissä kotiin. 
Siirtäessäni kurpitsan takapenkiltä takalootaan (minne se olisi pitänyt heti laittaa), mossahti kurpitsa vähän maahan ja halkesi, muttei onneksi kokonaan. Sisälle asti tarvitsin miehen ja Ikean kassin apua. Mies kyllä väitti, ettei se ole kahtakymmentä kiloa, mutta minä olen toista mieltä. 


Tästä lähdettiin kovertamaan.
Saatuani kurpitsan keittiön pöydälle, otin kurkistin mitä välineitä olin viime vuonna käyttänyt kurpitsan taltuttamiseen. Pieni sahalaitainen veitsi ja jäätelökauha todistivat voimansa tänäkin vuonna. Tarvitsin tosin lisäksi isoa sahalaitaista veistä, sillä kurpitsan malto oli paksumpi kuin viime vuotisen. Hain myös kurpitsan koverrusintoa vähän Muppettien iki-ihanalta ruotsalaiselta kokilta. 


Half way there! Seuraavana päivänä ihmettelin, miksi ranteeni oli kipeä... Niin, miksiköhän?

Kaksi tuollaista Ikean kulhollista ja puolikas kattilallinen sosetta. Huh!

Tällä kertaa tajusin leikata vähän isomman hatun irti kuin viimeksi. Homma sujui paljon helpommin, kun aukko oli riittävän suuri. Muistin myös anopilta saadun höyrytyskattilan, jossa sosetta oli helppo keitellä samalla kun koversi lisää. Koko työssä siivoamisineen, soseuttamisineen, koristeluineen ja siivoamisineen meni noin kolme tuntia. Punnitsin kurpitsan kuoren urakan jälkeen ja se painoi enää vähän yli neljä kiloa. Minulla on siis pakkaseen menossa lähes 12 kiloa kurpitsasosetta! Mielikuvitukseni lähti heti liikkeelle... kurpitsakeittoa, piirasta, lasagnea, muffinsseja, jäätelöä - kurpitsamitävaan! Bring on all the pumpkin recipes, kuten Pinterestissä sanotaan.


Kaiverrettu kurpitsa. Hattu harmi vaan on haljennut keskeltä, joten sitä pitää vähän tasapainotella, että se pysyy tuossa päällä.

 Koska on vasta syyskuun puoliväli, ajattelin ettei oikein ole vielä aika Halloween-henkiselle jack-o-lanternille. Jotain kuoresta halusin kuitenkin tehdä. Inspiroiduin sitten muumeista ja jättikurpitsasta, johon Pikku Myy teki talonsa. Kaiversin kurpitsaan muutaman ikkunan ja vein sen ulos pimenevään iltaan.

Kesäkukkia ja kurpitsalyhty. Nyt on jokin hassusti!
Mutta kukas sieltä kurkistaa? Yllätyksenä tämän vuotisen kurpitsalyhdyn todellinen juju: siellä asuukin Myy!

Onneksi tänään on ollut vähän syksyisempi sää, ettei kurpitsalyhty tunnu niin ennen aikaiselta. Minusta siitä tuli kuitenkin niin hauska, ettei sitä voinut jättää käyttämättä! Arvatkaa muuten mitä me tänään syödään?

35 kommenttia:

  1. HUH HUH!! Ihailen kärsivällisyyttäsi, mutta tästä kaikesta on se hyöty, että nyt on aina pakasteessa jotain josta saa monenlaista ruokaa.

    Mainion näköinen tuo Myyn talo. Hyvä idea, kun ei vielä ole ihan Halloween-aika.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt on ihan pakko pistää kurpitsa huomiselle kauppalistalle! Mutta ei noin suuri! Miten ihmeessä teidän pakastimeen mahtuu 12 kg kurpitsaa? Kun siellä kuitenkin on jo jotain muutakin. Hieno lyhy tuli, kertakaikkiaan. Ja onneksi se Myykin löysi tiensä kotiin!

      Poista
    2. Ava: Kiitos! Tällä kertaa kärsivällisyyttä ei tarvittu ihan niin paljon kuin viime vuonna, kun tiesin miten homma hoituu.

      Heidi.: Kannattaa ostaa kurpitsa! Tosin vähän pienempi kyllä... Yllättävän pieneen tilaan sose meni. Pussitin 500 g pusseihin ja ne vievät yhteensä noin puolikkaan lokeron verran.

      Poista
  2. Ihana lyhty, paljon hauskempi kuin ne irvistelevät naamat! Onko siellä kynttilä sisällä? Eikö silloin hattu/katto syty palamaan!!!

    Olenkin jo tilannut luomuviljelijäkollegalta kurpitsan, että saan minäkin kurpitsasosetta ja siitä kurpitsapiirakkaa. Nam nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli kiva vaihteeksi tehdä toisenlainen lyhty. Hatussa on paljon reikiä, eikä se ainakaan viime vuonna syttynyt palamaan. Itse asiassa voi olla, että joudun ottamaan hatun pois, koska se oli vähän väärän malllinen.

      Poista
  3. Aah, ihana kurpitsalyhty!
    Muutaman kerran olen itsekin sellaisen tehnyt, Halloweenin aikaan tosin. Kurpitsaruokia en ole tehnyt muutta kuin superhyvää kurpitsapiirakkaa, jollaisen voisikin muuten taas syksymmällä väsätä... Toivottavasti teillä ei ihan kokonaan kyllästytä kurpitsaan, kun tuota kerran näyttää riittävän.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhty oli minustakin onnistunut. Nyt se kyllä alkaa näyttää jo vähän lötsähtämisen merkkejä, kun koversin vähän liikaakin maltoa pois. Toivottavasti se vielä vähän aikaa säilyisi.

      Tavoitteeni on hyödyntää kurpitsaa sopivan harvakseltaan ja monipuolisesti, niin ensi vuonnakin taas maittaa.

      Poista
  4. No huhu huh! On sulla siellä ollut projektit käynnissä :D
    Mutta kyllä, se on hyvää ja kaiken vaivan arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Minun on tapana päätyä kaikenlaisten hullujen projektien keskelle! Onneksi tämä oli sentään vain yhden illan projekti ja tosiaan, vaivan arvoinen.

      Poista
  5. Hullu kurpitsanainen! Tämähän on selvästi jo perinne, odotan innolla ensi vuoden kurpitsaa joka painaa 40 kiloa, siitä voi jo tehdä itselleen pihamökin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, taidan tosiaan olla hullu kurpitsanainen! Harmi etteivät kurpitsat kasva keväällä, muutenhan sellaisesta voisi tehdä itselleen kertakäyttöisen kesämökin.

      Poista
    2. Kun kerroin tästä jutusta kollegalleni töissä, jatkoin juttua nimenomaan, että ensi vuonna tulee sitten 40 kilon kurpitsa, Tuikkis oli päätynyt samaan lopputulokseen.

      Poista
    3. Voi kauhistus, toivottavasti ei sentään oikeasti! Luomupiirin tilaussivulle oli nyt lisätty 10 kg tai YLI!

      Poista
    4. Ei hätää! Noiden kahden datapisteen perusteella ei nimittäin vielä voi päätellä, että kyse olisi eksponentiaalisesta kasvusta (tuplaantuu joka vuosi). Voi nimittäin olla myös niin, että kurpitsan paino yksinkertaisesti lisääntyy 10kg vuodessa. Tällöin seuraava kurpitsa olisi VAIN 30kg! Jäämme odottamaan...

      A-T

      Poista
    5. Toivottavasti olet oikeassa A-T! Vaikka en kyllä tiedä olisiko se 30 kilon kurpitsakaan niin hirveän helppo käsitellä. Ja mökkiä joutuisi sitten odottamaan kauemmin.

      Poista
    6. Hyvä A-T ! 10-20-30 on todella yhtä mahdollista kuin 10-20-40! Kyllä Karkkiksen on paras laittaa tilaus luomupiirille jo hyvissä ajoin, että ehtivät hankkia jättilajikkeen siemeniä ensi kesäksi. Lukijakunta haluaa tietää, onko sarja geometrinen vai aritmeettinen.

      Poista
    7. Hahaa, matemaattinen pohdinta jatkuu! Jahka päästään siihen mökin kokoiseen kurpitsaan, tarvitsisin myös jonkun tekemään lujuuslaskelmia,että seinät kestää.

      Poista
    8. Mutta se on hyvä, että T:n vanhemmilla on peräkärry. Ensi vuoden kuljetus hoituu kätevästi sillä ja sitten kun kurpitsa on mökin kokoinen kannattaa tilata muuttoauto sitä kuljettamaan tai vaikka rekka.

      Ava

      Poista
    9. Geometrinen sarja olisi tosiaan siinä mielessä parempi, että pääsisitte pikemmin käsiksi mökin kokoiseen kurpitsaan ja siitä voisi tehdä sitten oman saunan pihalle!

      Poista
    10. Jep, ja ennen kurpitsamökkiä voin varmasti toteuttaa Tuhkimo-henkiset kurpitsavaunut!

      Poista
  6. Miekin olin tulossa kysymään, että uskallatko tilata kurpitsan ensi vuonna? :D

    Ihana tuo Myy kurpitsatalossaan! Se oli miun lempikohtauksia Muumeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä uskalla tilata varmaan. Turvallisemi ostaa torilta tai tilata paloina.

      Minustakin koko kurpitsajakso on erityisen ihana.

      Poista
  7. Miten mahtava kurpitsalyhty! Ja Myy ovella kurkkimassa on todella piste i:n päällä. Ihan tekisi mieli alkaa askarrella Myylle huonekaluja mökkiin! Ensi vuonna sitten laiva koko Muumilaakson väelle. :)

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Ensi kerralla täytyy tosin jättää vähän paksummalti kurpitsaa reunoille, sillä iso kurpitsa lötsähti nopeasti ja Myy joutuu jo pian luopumaan majastaan.

      Kääk, puhun jo seuraavasta kurpitsasta, vaikka niin olin päättänyt, ettei enää ikinä!

      Poista
  8. Aivan hillitön kurpitsa!! :) Ja mä uskon 40 kilon kurpitsan mahdollisuuteen. Naapurit kasvattivat joitakin vuosia sitten takapihallaan kurpitsaa ja se oli oikea hirviö varsineen, oli levittäytynyt varmaan kymmenen metrin säteelle.

    Mulle tulee aina niin hyvä mieli sun blogista, kiva lukea Suomen meningeistä :)

    T:Armi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kivaa kun kommentoit! Ja minulle tuli hyvä mieli siitä, että sinulle tulee hyvä mieli blogista. Hyvä kierre!

      Onneksi minä en ainakaan onnistu kasvattamaan jättikurpitsoja. Olen saanut kasvamaan ainoastaan neljän GRAMMAN kesäkurpitsan. Ehkä olen ääripäiden ihminen.

      Poista
  9. Aivan hillitön kurpitsa!! :) Ja mä uskon 40 kilon kurpitsan mahdollisuuteen. Naapurit kasvattivat joitakin vuosia sitten takapihallaan kurpitsaa ja se oli oikea hirviö varsineen, oli levittäytynyt varmaan kymmenen metrin säteelle.

    Mulle tulee aina niin hyvä mieli sun blogista, kiva lukea Suomen meningeistä :)

    T:Armi

    VastaaPoista
  10. Moikka! Aiti vinkkasi, kun oli sun blogiisi loytanyt, etta taalla on juttua mahtavan kokoisesta kurpitsasta ja mahtavan kokoinen se kylla on! Viime vuonna taysin kurpitsaan hurahtaneena suosittelisin kurpitsahillon tekoa. Se on jotain vahan erilaista ja maukasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että löysit blogiin ja kommentoit! Kurpitsahillo kuulostaa jännittävältä, pitääpä harkita.

      Poista
  11. Hei! Olen nyt lukenut (tai ainakin silmäillyt) kaikki blogisi tekstit. Kiitokset lukuhetkestä! Veikkaan, että olen jotakuinkin äitisi ikäinen. Kyllä oli mukava lukea näin ihanaa ja valloittavaa tekstiä (arvaan, että olet itse yhtä ihana ja valloittava kuin tekstisi!) Oli myös mukava katsella kotoisia Turku-kuvia täältä Järvi-Suomesta päin. Melkein jokaisessa esittelemässäsi talossa on asunut joku tuttu aikanaan :) Ja pingistä pelasitte vanhan kouluni pihalla luullakseni. Kaikkea hyvää teille, tulen varmasti lukemaan myöhemminkin. (Terveisiä myös vanhemmillesi, voin kuvitella, miten ylpeitä ja onnellisia he ovat tyttärestään.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista kommentistasi! Minä oikein liikutuin, kun luin sitä. Hauskaa, että olet löytänyt tuttuja taloja täältä blogini kätköistä. Tervetuloa uudelleen!

      Poista
  12. Ihan super toi kurpitsalyhty! Mä muistelen kyseitä muumijaksoa oikein lämmöllä ja aina haaveilen muumimammamaisista kurpitsakekkereistä ja kadehdin Pikku Myyn kurpitsamajaa, josta voisi syödä kurpitsaa seinistä pikkunälkään. Harmiksi raaka kurpitsa ei ole yhtä hyvää, kuin miltä se muumeissa näyttää :/.

    VastaaPoista
  13. Aivan ihana kurpitsalyhty! Mä olen aina, tai ainakin lapsena, haaveillut muumimammamaisista kurpitsakekkereistä ja Pikku Myyn kurpitsamajasta! Harmiksi maja ei vain ole kovin käytännöllinen ja harmiksi raaka kurpitsa ei ole yhtä maittava yöpala kuin miltä Pikku Myy saa sen näyttämään :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hauskaa, että kurpitsajakso on tehnyt vaikutuksen moneen. Se on kyllä erityisen onnistunut! Raaka kurpitsa ei tosiaan oikein sovi yöpalaksi, mutta ne kaikki Muumimamman herkut näyttää kyllä aivan loistavilta.

      Oho, laitoin molemmat kommentit tähän, mutta ei varmaan haittaa. Mulla on asetus, että yli kaksi viikkoa vanhoihin postauksiin tulevat kommentit pitää tarkistuttaa mulla. Vähentää roskakommentteja.

      Poista
    2. Ai, niitä mun kommenttejä lähti sittenkin lopulta kaksi :O. Koneesta taisi virta loppua kesken ja luulin "menettäneeni kaiken", mutta älykäs kone olikin ehtinyt tallentaa ja lähettää tekstin :D. Toi asetus kuulostaa kieltämättä hyvältä! :)

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.