Minipuutarhan kuulumiset

Callunat tuovat pientä syyspäivitystä rapupieleen. Voi kun tuo vihreä pysyisi noin heleänä!

Säännöllisin väliajoin olen raportoinut, mitä rapunpielen minipuutarhalleni kuuluu. Tänä vuonna en alkanut kasvattaa mitään (toisin kuin viime vuonna, jolloin kesäkurpitsani tulkitsivat minipuutarha nimen vähän turhan kirjaimellisesti). Nyt olen tyytynyt yrittämään pitää kukat hengissä ja olen onnistunut vaihtelevasti: toiset kukat ovat kuolleet hetkessä ja toiset porskuttaneet toukokuusta lokakuuhun!

Kokonaiskuva rapunpielestä, heti lakaisemisen jälkeen totta kai. Nyt siinä on taas lehtiä ja villiviinirypäleitä.

Keväällä kerroin väriävaihtavista hortensioista ja uskomatonta kyllä kaksi kolmesta on vielä elossa! Anopilta saatu hortensia kuistilla on muuttunut vain vaaleanpuna-vihreästä syvän vihreäksi. Rappusilla koreileva, alunperin sininen yksilö sen sijaan vaihtaa väriä jo kolmatta tai neljättä kertaa. Ensin se oli hieman sinipunertava, josta se vaihtoi väriä siniseksi. Sinisestä alkoi muutos vihreään. Nyt vihreiden terälehtien kärjissä on jo jonkin aikaa ollut näkyvissä häivähdys punaista! Ihme tyyppejä nämä hortensiat!

Tällähetkellä punavihreä hortensia vaihtaa ilmeisesti poliittista vakaumustaan kuin tuuliviiri.

Hassua kyllä huonoiten pikku puutarhassani näin syksyllä ovat viihtyneet syysasterit. Kun ostin ne, ne alkoivat heti kärsiä ja kukat nuupahtivat. Ehkä ostin ne liian aikaisin, kun oikeastaan silloin oli vielä kesä. Toinen syysastereista on edelleen vihreänä koristeena, tuolla harjan vieressä. 

Pelakuut olen tänä vuonna saanut menestymään niin, että ne kukkivat vieläkin! Tosin nyt niissä on enää muutamia kukkia, mutta nyt on kuitenkin melkein lokakuu! Onneksi opin anopilta, että niitä pitää kiduttaa, jotta ne kukkivat. Olen vielä kahden vaiheilla yritänkö talvehdittaa niitä. Viime vuonnahan lopputulos oli melko säälittävä. 

Puksipuusta on hyvät näköalat, ainakin jos on yhtä pieni kuin Myy.

Pikku Myyn kurpitsatalo romahti vähän liian aikaisin, mutta hän päätti tehdä itselleen puumajan. En sanonut Myylle, että kyseessä on oikeastaan pensas, sillä hän vaikutti niin tyytyväiseltä. Vähän kutkuttaisi vielä ostaa toinen, vähän jykevämpi  (mutta pienempi) kurpitsa, josta väsätä kurpitsalyhty. Luulen kyllä, että tyydyn söpöihin koristekurpitsoihin, joita ostin muutaman kuistille koristeeksi. 

Anopin toukokuussa ostama hortensia ja lidlistä napattu krysanteemi tuovat kukkaloistoa kuistille.

Koristekurpitsat ovat tavallaan ihan älyttömiä. Vihanneksia, joita ei syödä ja koristeita, jotka heitetään pois. Osa vielä kamalan rumia möhkyröineen. Silti ne ovat jotenkin kovin vastustamattomia. Minun on ehkä ihan pakko ostaa vielä yksi sellainen, joka on täynnä paukamia. 

Tällä kertaa tyydyin tällaisiin vähän pienempiin kurpitsoihin. Ainakana ihan se seuraava kurpitsa ei ollut 30-40 kiloinen.

Rumuuden kauneudesta puheen ollen, olen menossa tänään tuparisynttäriiltateelle erään hyvän ystäväni luokse. Hän pyysi lahjaksi jotain kahvipöytään ja/tai mahdollisimman ruman kynttilän. Pyyntö oli mainio tilaisuus kaivaa kaapista nämä viime joulun kynttiläprojektin jämäkynttilät, jotka eivät ihan onnistuneet. Niissä on kaikkia kummallisia koloja ja möhkyröitä, vähän kuin koristekurpitsoissakin. Värit ovat kyllä toisaalta jännät. Silti nämä menevät oikein hyvin tuohon mahdollisimman ruman kynttilän määritelmään. Kannatti nämäkin säästää!

Kuinkakohan kauniisti nämä palavat?

Kirpeitä syyspäiviä kaikille!