Päivä muotibloggaajana

Päätin kokeilla olla hetken muotibloggaaja, sillä syyskesän lämpimät päivät ovat saaneet minut vielä innostumaan mekoista. Sen lisäksi, että tykkään käyttää sisustuksessä värejä, tykkään myös pukeutua melko värikkäästi. Mekot ovat ihania, sillä niissä yhdistyvät tyttömäisyys, klassisuus ja lisäksi ne ovat itsessään asukokonaisuuksia, jolloin muita asusteita ei tarvitse kovin paljon miettiä. Lisäksi juuri mekkoihin liittyy usein jokin tarina ja siksi ne ovat erityisen rakkaita. Monilla mekoista on myös nimet, joilla niitä kutsun.

Mekot ansaitsevat postauksen ja siispä päätin esitellä lähes koko kesämekkokavalkadini täällä blogissa.

For once I decided to try my hand at fashionblogging. I love dresses so this post is about my favourite summer dresses. Some of them are vintage and others I've bought as long ago as 2003 or 2004. The yellow polkadotted dress is the one I wore when I met my husband. Some of the other dresses also have "names" and stories behind them. Also, it turns out being a fashion blogger is no piece of cake, at least since I had to take all of the photos by myself.

Testikuva. Kuvassa on muuten "Puheen ja kielen tutkimuksen hame", jonka ostin ko. päivien aikana Helsingistä.

Tältä näyttää, jos meinaa myöhästyä kymmenen sekunnin itselaukaisimesta.

Tämän mekon ostin Tallinnasta ehkä 16-17-vuotiaana yhdestä ihanasta kaupasta, joka pullisteli värikkäitä mekkoja ja hameita. Kuosista minulle tulee mieleen syntymäpäivä Barbien mekko, joten siksi se on saanut kunnian olla virallinen syntymäpäivämekko. Muuten pidän sitä harvoin ja saa nähdä montako vuotta se vielä palvelee synttärimekkona. 

Miten vaikeaa sitä onkaan asettua keskelle kuvaa? 

Keltaisen pallomekon ostin kesällä 2006. Tämä mekko on erityisen merkityksellinen mekko, sillä tämä päällä tapasin mieheni. Tapauksen johdosta se kantaa nimeä "iskumekko". Materiaali on joustavaa trikoota. Vaikka mekko on jo seitsemän vuotta vanha, se ei tunnu vielä vanhanaikaiselta. Ehkä vaaleanpunaiset lasit sumentavat arvostelukykyni. 

Tätäkin kuvaa piti rajata ja suoristaa, jotta sen sai siedettäväksi. Hankalaa!

Toisella vaaleankeltaisella mekolla ei ole nimeä, mutta se on samoilta ajoilta kuin iskumekko. Se on yksi lempimekoistani ja pidän sen klassisesta mallista ja paksusta kankaasta. Kauluksessa on pari söpöä nappia. Ei ikinä uskoisi, että se on henkkamaukkatavaraa! En ole nähnyt vastaavaa mekkoa kellään toisella eli mekko on todiste siitä, miten tusinavaatteistakin tulee nopeasti uniikkeja, kun muodin kierto on niin valtavan nopea. Mekkoon kuuluu keltainen vyö, mutta usein pidän sitä mustan nahkavyön kanssa. Tämä mekko on saanut kadulla kehuja useamman kerran.

Ja poseeraus! Ei ole helppoa saada mekkoa näyttämään hyvältä, kun seisoo paikallaan. Pisteet malleille!

Mustavalkoinen mekko on kuuden vuoden takaiselta Pariisin reissulta. Se löytyi Champs-Élyséen muotikadulta ja siksi se on saanut nimen Champsimekko. Värikkäiden vaatteiden lisäksi pidän mustavalkoisista ja graafisista vaatteista (ks. puheen ja kielen tutkimuken hame). Promod-merkkinen mekko koostuu kankaanpaloista. Hieman levenevät olkapäät sopivat kapeaharteiselle Karkkikselle. Tämän mallisen mekon voisi joskus teettää toisenkin.

Jalat on äärettömän vaikea saada nätisti. Polvien väliin jää helposti ruma rako. Nyt ymmärrän ne varpaat sisään päin -poseeraukset.

Vuosina 2008-2011 en ilmeisesti ole ostanut montaakaan mekkoa tai sitten olen unohtanut ne kaapin perukoille. Tummansiniraidallinen mekko on nimittäin ostettu viime vuonna Seppälästä. Takana on kaunis messinginvärinen vetoketju. Tämä mekko on yksi miehen suosikeista. Puen sen kanssa usein kirkkaanvärisen villatakin ja samanvärisen kaulakorun. 

Tässä voitte nähdä sen polviraon, josta puhuin. 

 Tämän vihreän vehreästä vintage-mekon ostosta onkin kerrottu täällä eli ostin sen tänä kesänä Tukholmasta. Olen viime aikoina kunnostautunut vintage-shoppailijana ja aion kehittää tätä taitoa ja silmää edelleen. Nyt mekosta on otettu hiukan sisään ja sitä on vähän huoliteltu. Se vaikuttaa siltä, kuin joku olisi aloittanut kauluksesta huolella, kyllästynyt ja jättänyt loput saumat huolittelematta. Kevyen mekon kankaassa on paisley-kuvioita, joiden hippivaikutteesta johtuen epäilen mekon olevan peräisin 60-70-lukujen vaihteesta. 

Tässä esimerkki kuvasta ennen suoristamista. Nilkatkin katkesivat.

Edellisessä postauksessa kerroinkin ostaneeni tämän vaaleansinisen pitkiunelman Islannista. Mekko on hiukan liian iso, joten siksi pidän siitä kädellä kiini selän takaa. Pienellä sisäänotolla mekosta tulee kuitenkin hyvin. Edellä esitellyt mekot ovat selkeästi arkimekkoja, mutta tästä taitaa tulla ainakin sellainen vähän parempi mekko. Ikää on vaikea arvioida, mutta ei se kovin uusi ole materiaaleista päätellen. Vintage-mekkojen tarinaa ei läheskään aina tiedä, mutta siinä taitaa piillä niiden viehätys. 

Tällä hameessa on helppo poseerata. Jalat voi olla vaikka missä asennossa!

Tämä viimeinen ei ole mekko, mutta lisäsin sen siksi, että se on tämän kesän ompeluprojektini. Täällä voi nähdä värikkään maksihameen keskeneräisenä. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen, vaikka jälki saisi olla vähän siistimpää. Hame on parhaimmillaan liikkeessä, sillä se hulmuaa ihanasti. Yleensä pidän sitä värikkäiden toppien kanssa, mutta nyt sattuivat kaikki olemaan pesussa.

Tässä samalla huomasin, että muoti- (tai pitäisikö sanoa tyyli-) blogin pyörittäminen ei taida olla oikein minun heiniäni. Sain nähdä kuvien eteen ihan kauheasti vaivaa, eivätkä ne silti oikein onnistuneet. Miehen, minun ja luonnonvalon aikataulut eivät osuneet oikein yksiin, joten minun piti ottaa kuvat itselaukaisimella. Siinä sitten saikin asetella ja juosta, asetella ja juosta. Lifestyle-sisustushömppäbloggaaja pysyköön lestissään.

Lopuksi vielä vähän behind the scenes -matskua.  Esineitä ja huoneita on vaan paljon helpompi kuvata! 

Varsin ammattimainen kolmijalka. Tai ehkä sittenkin pyramidi. 

Ja sitten siivotaan.

Mikä on sinun suosikkisi näistä mekoista? Entä onko sinulla erityisen rakkaita vaatteita, joilla on jokin tarina?