Viime viikkon aikana on ehtinyt olla vaikka minkälaista tekemistä ja aika paljon sellaista, ettei tähän tietokoneen ääreen ole ehtinyt istahtaa. Viikonloppuna kiersimme kolme päivää ja neljä kaupunkia: Mikkeli-Joensuu-Helsinki-Espoo ja sitten tietysti oma koti kullan kallis eli Turku viidentenä. Noihin kaupunkeihin mahtui paljon ihania sukulaisia, ilveksen mallinen leipä, sohvatyynymajoja, hengellisiä lauluja, hotelliyö, upea momo-koti, pikkuautoja ja aitoa espanjalaista paellaa kuokkavieraana. Ja monta, monta tuntia autossa.
Uusi viikko tuntuu alkavan yhtä kiireisenä kuin edellinen loppui. Siispä yritän rauhoittaa ajatukseni ja keskittyä pieniin kivoihin juttuihin, joita kotiimme on syksyn aikana ilmestynyt.
It's been a busy week and looks like this week is not going to be any different. Instead of focusing on things to be done and places to go, I'll focus on all the small things that make our home feel cozy and ready for fall. I'll have to squeeze in a few more stay-at-home nights to enjoy it all.
 |
| Ison valkoisen poikanen numero yksi ja taustalla venahtaneet yrtit. |
Yksi ilon aihe on Paavalinkukan blogiarvonnassa voittamani saintpaulia. Sain sen elokuussa kauniin kortin kanssa. Valitettavasti kortti unohtui kuvasta ja se näkyy vain hieman tuolta lehtien takaa. Santtu on myös pikku hiljaa vaihtamassa syysasuunsa ja kukat eivät enää ole kauneimmillaan. Minua ei haittaa, sillä nuo lehdet ovat minusta myös ihania. Ne oikein kiiltävät!
 |
| Lempparipilvenpiirtäjäni Cryslerbuilding hallitsee tätä skylineä. |
Kaivaessani sisustussäläkynttiläkaapista jotain, törmäsin tähän New Yorkin siluettiin. Se on kolmen vuoden takaiselta Nykin reissulta, eikä olekaan ollut vähän aikaan esillä. Nyt se pääsi koristamaan eteisen kapeaa ikkunaa ja uhoamaan Puolalan puistolle, että kyllä NYC:ssä sentään isompi keskuspuisto.
 |
| Häistämme yli jääneet post-it laput ovat viimein loppuneet ja tilalle piti ostaa uusi pino. Käytän niitä ostoslistoina. |
Muitakin koristuksia on tullut kotiimme, tosin melko käytännöllisiä sellaisia. Pitkään keittiössä olevat vitamiini- yms. purkit olivat vähän liiankin näkyvissä, vaikka oikein kauniissa astioissa niitä säilytinkin. Niissä vaan ei ollut kantta ja kaipasin sitä peittämään rumat putelit. Onneksi on Tiger, josta löytyy nättejä rasioita pilkkahintaan. Ostin tuon harlekiiniruutuisen ja pienen talon mallisen. Se on oikein soma pari Marimekon kulhon kanssa. (Realismin nimessä jätin sarvikuonokannun purkkiin nököttämään).
 |
| Ajattelin aluksi pallollista kalenteria, mutten löytänyt askartelukaupasta pyöreää rei'ittäjää. Kukat ovat kuitenkin vielä veikeämpiä. |
Syksyä rytmittää vihdoin kalenteri, joka on jälleen kerran tuunattu TYYn kalenteri. Se on luultavasti viimeinen laatuaan ja ensi vuonna saan toivottavasti tuunata jonkun Akavan tai minkälie kalenterin. Olen taas tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka viime vuoden raitakalenteri oli yksi kaikkienaikojen suosikeistani, vaihtelu virkistää. Merkintöjä kalenterissa on toistaiseksi niukasti, kiireestä huolimatta. Kiirettä luovat pikemminkin oma aikataulu ja gradu.
 |
| Askartelujen lisäksi olohuoneeseen ovat rantautuneet astetta syksyisemmät värit. Räsymattotyynyt sopivat minusta kivasti syvän vadelman punaiseen. |
Minua on puraissut askartelukärpänen ja sormeni syyhyävät jatkuvasti päästä näpertämään. Minulla on kesken eräs projekti, jonka esittelen piakkoin täällä blogissakin. Kuvasta voi ehkä päätellä, mistä on kyse. Projekti etenee valitettavan hitaasti, sillä olen onnistunut täyttämään iltani kaikenlaisella muulla menolla. Onneksi graduntekijän päivät antavat iltapäivästä periksi askartelunhimolle.
 |
| Lisää olohuoneen syysilmettä. Maatuskat sopivat hyvin muun väri-iloittelun rinnalle. |
Syksyisinhän usein puhkutaan intoa ja aloitettaan uusia harrastuksia. Niin tein minäkin. Viime vuonna harrastin kieliä, mutta tällä kertaa päätin mennä laulutunneille. En ole koskaan käynyt laulutunneilla ja voi että miten paljon tuntuu olevan oppimista ja kehittymistä. Niin, ja nyt tuossa otsikossakin on järkeä, kun syksyyni liittyvät sävelet.
 |
| Tunnistatko kappaleen? |
Ihan turha valittaa kiirettä, kun on itse täyttänyt päivänsä gradun lisäksi kaikella kivalla (tai on gradukin ihan kivaa, mutta ei ihan kevyttä hommaa kuitenkaan). Vähän ehkä täytyy järkätä enemmän rauhallisia koti-iltoja. Olen liian himahimppu ollakseni kokoajan menossa.
Olipa hauska nähdä poikanen n:o 1 noin hyvässä kunnossa. Se on selvästi kotiutunut. Kukkimisaika lähenee loppuaan, mutta ensi keväänä se kukkii uudestaan! Lehdet ovat loistokunnossa, näkee, että se nauttii elämästään teillä.
VastaaPoistaHienoa, että lähdit laulutunneille! Olet harrastanut musiikkia ennenkin, mutta onko tämä ensimmäinen kerta, kun menet laulutunneille? Olen kuullut, että vaatii pienen oman kynnyksen ylittämistä, että rohkenee sinne lähteä.
Olen niin iloinen, että pikku blogini on päässyt tämän suositun Karkkisblogin blogilistalle. Mutta harmi, että se linkki toimii ihan omaan tyyliinsä. Kun päivitän blogini on jännä tulla tänne katsomaan, minkä bloggauksen otsikko listassasi on. Ohjelma on erikoisen tykästynyt kirjoituksiini "sinnikkäät vapaakyytiläiset" ja "multaongelmia ja ongelmamultaa".
Voisitko kokeilla sitä, että poistaisit linkin kokonaan, kirjoittautuisit ulos, sitten kirjoittautuisit sisään uudestaan ja laittaisit linkin uudestaan. Joskus tuollainen auttaa. Opin sen AM:ltä, joka opetti, että jos tietokoneessa on vika niin kannattaa sammuttaa se, irroittaa virtajohto, laittaa virtajohto takaisin ja käynnistää uudelleen, ENNEN kuin kutsuu mikrotuen paikalle. Ohjelmiin pätee usein samantapainen menettely. Mutta ei aina!
Poikanen n:o 1 selvästi odotti kuvan ottamista, sillä tänään sen kukat ovat aiempaa nuupahtaneemmat. Hyvä, että se näyttää sinusta hyvinvoivalta.
PoistaEn ole koskaan aiemmin ollut laulutunneilla, kuorossa olen laulanut vähän aikaa ilman minkäänlaista tekniikkaa. Naapurit joutuvat nyt kuuntelemaan, kun harjoittelen kovaa korkealta laulamista.
Yritin poistaa blogisi listalta ja laittaa takaisin, mutta edelleen se näyttää vapaakyytiläisistä. Taisin unohtaa kirjautua ulos. Kokeilen uudestaan. Minusta on tylsää, että se näyttää noita vanhoja postauksia, sillä seuraan yleensä uusia postauksia juuri tuosta sivupalkista.
Jahas, ei auttanut se. Kokeilin sitten toista juttua. Laitoin blogiini "seuraa blogilistalla" napin. Olen HYVIN ylpeä itsestäni, kun löysin netistä ohjeen, kuinka se laitetaan ja sitten osasin noudattaa ohjeita ja se onnistui. Mutta en kylläkään tiedä auttaisiko tämä nappi asiaa, sillä se jäi epäselväksi, kuinka itse näppia käytetään! Tunnen itseni yhtä tyhmäksi kuin jos olisin osannut ommella takkiin napin, mutta en tietäisi miten nappia käytetään takin kiinnipitämiseksi! Voisitko kokeilla nappiani jos tiedät miten sitä käytetään ja jos se auttaa juuri tähän vaivaan!
PoistaBlogilista on palvelu, jonka kautta voi seurata haluamiian blogeja. Minä en lue blogeja sitä kautta, mutta linkki ainakin näyttää toimivan ja laitoin blogisi siellä omiin suosikkeihini. En usko, että nappula auttaa tähän vaivaan, mutta se voi tuoda uusia lukijoita.
PoistaYritin poistaa linkin ja kirjautua uudestaan. Liityin myös "lukijapaneliisi", mutta silti se näyttää vain noita vanhoja postauksia. Täällä on jotain juttua asiasta: http://productforums.google.com/forum/#!topic/blogger/Y8mPEc7ugJg
Älä huoli, minä olen kerran kadottanut koko blogin taustat ja asetukset, kun kämmäsin jonkun koodin kanssa. Ei näitä kaikkia voi käsittää.
Teillä näyttää kivalta! Minun saintpauliani aloittelee nyt kukintaansa, se piti kesän taukoa. Outoa?
VastaaPoistaSaintpaulian alkuperäislajilla Afrikassa ei ole mitään lepoaikaa, vaan siellä se kukkii ympäri vuoden. Näillä leveysasteilla saintpaulia pitää lepoaikaa talvella, koska silloin on liian vähän valoa. Kukkien määrä ja kukinnan aika riippuu valon määrästä. On ihan mahdollista, että jossain kodissa syksyllä alkaakin olla enemmän valoa kuin kesällä, koska aurinko on alempana ja niin saintpaulia alkaakin kukkia syksyllä! Valo kuitenkin vääjäämättä vähenee marraskuun koittaessa, joten santtusi tuskin jaksaa kukkia kovin pitkään nyt. Koeta pitää sitä valossa niin paljon kuin mahdollista. Kovasta auringonpaisteesta se ei pidä, mutta sitä nyt harvemmin Suomessa talvella onkaan!
PoistaSaitkin jo vastauksen saintpauliaekspertiltä!
PoistaKiitos kotikehuista!
Kun olen katsellut kuvia koristelemistasi kalentereista olen ajatellut, että sitä raitakalenteria ei voi ylittää kauneudessa ja hauskuudessa, mutta tämä kukkakalenteri on kyllä aivan yliveto.
VastaaPoistaJa huomaan,että kolmen vuoden takaiset matkamuistotkin voi hyödyntää, jos ne ovat tarpeeksi hauskoja niinkuin tuo Nykin silhuetti.
Ava
Minustakin kukkakalenteri on onnistunut. Oikein ihmettelen, etten ole koskaan aiemmin käyttänyt kukkia koristeina.
PoistaMatkamuistot kannattaa ostaa harkiten, niin sitten niitä voi aina kaivaa esiin uudestaan ja uudestaan. Teidän joulukoristeet on myös hauskoja matkamuistoja, koska ne pääsevät ainakin kerran vuodessa esille.
Oikein ihmettelin, kun kuvan alla luki "en löytänyt kukkakaupasta pyöreää reijittäjää", luulin että siinä on joku kirjoitusvirhe, koska kaikki tuntemani reijittäjät tekevät pieniä pyöreitä reikiä kansiopapereihin. Mutta nyt tajusin, että siis teit nuo kukat sellaisella reijittäjällä joka tekee suuria kukkareikiä. Onko se isokokoinen se laite? Ovatko kukat tarroja muovin päällä vai ovatko ne tavallista paperia kirjamuovin alla. Kuvassa näyttää että ne ikäänkuin olisivat päällä.
PoistaEn tiennyt mikä tuollaisen rei'ittäjän oikea nimi on suomeksi, joten ajattelin, että kyllä ihimiet jossain vaiheessa hoksaa, että kyse ei ole tavallisesta rei'ittäjästä. Laite on tosi pieni, muutama sentti joka suuntaan. Kukat ovat tavallista paperia/pahvia tavallisen pahvin päällä. Ihan erikeeperillä liimasin.
Poista