Vuelta a España

On tullut matkakertomuksen aika! Täytyy nopsaan yrittää kirjoittaa kaikki ylös, ettei vaan unohdu reissun yksityiskohdat. 

Alicante 

Lensimme Turusta Alicanteen ja yövyimme hotellissa lentokentän lähellä. Seuraavana päivänä kävimme hakemassa auton lentokentältä, mutta jäimme vielä vähän kiertelemään Alicantea. Kaupungin huomattavin nähtävyys oli castillo de Santa Bárbara, joka on alunperin 800 luvulta! Linna on pienen vuorennyppylän huipulla ja sinne kivutessa pääsimme hetkeksi maistamaan etelän lämpöä. Vanhan kapungin kiemuraisia katuja oli hauska puikkelehtia ja ihastelimme eksoottisia palmupromenadeja. Keskustassa kävimme syömässää. Ateria ei ollut hääppöinen, mutta aurinko porotti. Pystyi melkein kuvittelemaan, että on kesä, vaikka naapuripöydissä istuttiinkin toppatakeissa. 

Etelän eksotiikkaa, Santa Bárbaran linnake, hyvät lounasmaisemat ja vanhan kapungin hyvät värit.

Valencia

Ajoimme Valenciaan jo samana päivänä. Teiden varsilla kasvoi appelsiinipuita, jotka notkuivat hedelmistä. Valenciassa oli selvästi isomman kaupungin tuntua kuin Alicantessa (joka sekin toki Suomen mittakaavassa on iso). Ainakaan näin sesongin ulkopuolella se ei vaikuttanut kuitenkaan kovin turismintäyteiseltä. Illalla fiilistelimme kaupungin tunnelmaa ja kävimme syömässä paellaa. Oli oikeastaan aika hauska vain kuljeskella kaupungilla ilman suunnitelmia. Seuraavana päivänä olimme kiertelimme hieman päämäärätietoisemmin. Valenciassa mieleenpainuvaa oli puisto, joka oli rakennettu kuivuneeseen joen uomaan! Pääsimme myös tutustumaan paikalliseen elämänmenoon kauppahallissa, jossa oli aivan järjettömän upeat vihannes-, liha-, kala- ja leipätiskit ja vaikka mitä. Ei ihme, ettei pieniä marketteja marketteja tuntunut olevan missään, kun lähes kaiken sai tuoreena kauppahallista. 

Ajaessamme pois Valenciasta, koimme hieman tuskan hetkiä. Navigaattorina toimi miehen puhelin, joka esitti reittiohjeita joko vähän pieleen tai vähän myöhässä. Kiersimme ramppeja varmaan vartin, ennen kuin lopulta pääsimme ulos kaupungista. Olimme hyvin helpottuneita, kun suuntana oli vihdoin Barcelona. Matka tuntui kuitenkin kulkevan hitaasti pienten kaupunkien läpi. Kesken matkan tajusimme laittaa navigaattorista päälle maksuteiden läpi kulkevat reitit ja johan alkoi matka sujua reippaammin. Kestoarviosta humpsahti pois yli puolituntia!

Yläpuolella Valencian iltaelämää. Kuvien välillä on eroa ehkä vartti. Alla paellaa, kaupungin vanha portti ja varsin mariologinen alttari.

Barcelona

Vaan matkalla ei pitä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Navigaattorista voi nimittäin loppua akku ennen määränpäätä! Olimme pönttöjä, emmekä olleet ladanneet minun puhelimeeni Espanjan karttoja. Barcelona lähestyi kovaa vauhtia ja mietimme, mitä tekisimme ilman karttaa. Lopulta tajusimme ottaa iPadin kartan esiin. Koska verkkoyhteyttä ei ollut, karttaan eivät päivittyneet kaikki kadunnimet, mutta riittävästi kuitenkin. Toimin kartturina ja onnistuin neuvomaan miehen kääntymään oikeasta rampista ja löysimme kohtuullisen nopeasti vielä perille majapaikkaankin. Huh! Ai että minä olin ylpeä itsestäni. MINÄ toimin kartturina BARCELONASSA ja vielä puutteellisella kartalla.

No se siitä ylpeilystä. Majapaikkamme oli maininnan arvoinen Anita's bed and breakfast, joka upgreidasi meidät vieläpä huoneeseen, jonka parvekkeelta oli näkymä alas Barcan keskustaan Aika luksusta! Barcelonassa meillä oli eniten suunniteltua nähtävää. Minun piti näyttää miehelle Park Güell, jossa olen käynyt kahdeksan vuotta sitten. Lisäksi halusin päästä La Sagrada familiaan sisälle, sillä viimeksi emme jaksaneet jonottaa. 

Ehkäpä Barcelonen kohokohta oli kuitenkin vähän extempore vierailu Antoni Gaudin suunnittelemassa Casa Batllóssa, jonne emme meinanneet mennä korkean hinnan vuoksi. Onneksi kuitenkin menimme, sillä se oli sisältä aivan huikea! Talo on jonkun yksityisen suvun omistuksessa ja näimmekin, miten privaatti puolelta joku nainen luovi turistimassan läpi hissiin. Olisi aika hurja asua tuollaisessa paikassa! 

Barcelonan vintagekierroksen (siitä myöhemmin) jälkeen menimme katsomaan La Sagrada familiaa. Olimme käyneet siellä jo aiemmin päivällä, mutta jono oli tuntunut liian pitkältä. Aivan yhtä pitkä se tosin oli vielä pari tuntia ennen sulkemistakin ja jonotimme 45 minuuttia. Odotus kuitenkin palkittiin, sillä sisältä kirkko oli paljon hienompi kuin ulkoa. Ulkoa se on röpelöinen ja harmaa, mutta sisältä se oli kuin värikästä korallia lasimaalauksineen ja monine holveineen. Valokuvat eivät tehneet sille oikeutta. Kirkossa oli niin paljon nähtävää, ettei millään pystynyt sisäistämään kaikkea. Sisältä se oli ehkä yksi hienoimmista kirkoista, joissa olen ollut. 

Maisemat majapaikasta, perintein insuliinikuva "käärmepenkillä",  lohikäärmen kyttyrä Casa Batllón katolla sekä La Sagrada familia sisältä ja ulkoa. Niin, ja joku photopommittaja.

Madrid

Barcasta ajoimme yöksi Zaragozaan, jossa yövyimme 30 eurolla luksushotellissa, mikä tuntuu kovin käsittämättömältä ihmiselle, joka on koko ikänsä matkustanut turistisesonkeina opiskelijabudjettiystävällisissä kohteissa, kuten Sveitsi, Islanti ja New York. Zaragozasta lähdimme kuitenkin suoraan kohti Madridia, koska ajattelimme, että pääkaupungissa riittäisi nähtävää. Tykkäsimme Madridista paljon, vaikka olimme etukäteen kuullut siitä huonoa.

Hotelli oli kaupungin laitamilla ja matkustimme keskustaan lähijunalla. Madridissa sain ottaa suppeahkon espanjantaitoni täysillä käyttöön, sillä jouduimme selvittelemään junalippuongelmia. Sellaisiin ollaan ilmeisesti totuttu, sillä virkailija ymmärsi heti, mistä oli kyse, kun sönkkäsin, että lippuautomaatti oli rikki. Ylitin itseni ja olin kovin ylpeä siitä! Vähäisestäkin kielitaidosta oli iso apu, sillä isoissakaan kaupungeissa ei ollut itsestään selvää, että ihmiset osaavat englantia. Edes hotelleissa!

Madridissa panostimme museoihin ja puistoihin. Museo del Pradossa tutustuimme espanjalaiseen taiteeseen keskiajalta 1800-luvulle. Totesin, että väkivalta ja sillä mässäily oli kovin suosittua. Pradoon pääsi ilta-aikaan ilmaiseksi, mutta kiertelyaikaa meille jäi rajallisesti. Toisaalta se oli hyvä, sillä selvisimme ilman taideähkyä. Seuraavana päivänä suuntasimme modernin taiteen museoon, Museo Reina Sofiaan. Järkytyin suuresti, että vain alle 25-vuotiaat saivat opiskelija-alennuksen! Sinnekin olisi sunnuntai iltapäivällä päässyt ilmaiseksi, mutta halusimme välttää kiireen ja maksoimme täyden hinnan. Museossa totesimme, että jos vanha espanjalainen taide oli väkivaltaista, niin moderni taide on sitten surrealistista. Museon vetonaula on Picasson Guernica, joka oli kieltämättä melko vaikuttava. 

Madridissa oli myös upeita puistoja. Köyhäilimme, emmekä menneet kuninkaanlinnaan. Sen edustalla oleva Parque de Atenas oli kyllä varmasi yhtä loistava. Parque de Retirossa puolestaan oli vähän sellaista Central Park -henkeä ja sen kohokohta oli upea lasipalatsi pienen lammen rannalla.  

Madridin museoita ja puistoja sekä tapaksia. Madridissa söimme parhaat ruoat. Siellä oli paljon kolmen ruokalajin eterioita 10-13 euron könttäsummaan. 

Vintage

Barcelonan ja Mardidin vintage tarjonnasta on pakko kirjoittaa muutama sananen erikseen. Katsoin etukäteen näistä blogeista vinkkejä, ja kumpikin vinkkasi kokonaisia vintage katuja. Ei siis kauppoja vaan katuja. Ja todellakin, erityisesti Mardidissa vintageliikkeet olivat keskittyneet yhdelle kadulle! Kipitin liikkeestä toiseen intoa puhkuen. Lisäksi hintataso oli varsin edullinen. Allaolevan kuvan keskellä oleva 50-luvun mekko maksoi 59 euroa! Suomessa siitä saisi pulittaa vähintään satasen.  Barcelonasta löysin pitkän 70-lukulaisen mekon 15 eurolla. 

Löysin myös Queloti-nimisen pikkuliikkeen, jonka omistaja valmistaa itse 60-lukuhenkisiä pikkumekkoja. Liike oli aivan hurmaava ja pääsin jopa juttelemaan espanjaa mukavan omistajan kanssa. Myönnettäköön, että mukava ilmapiiri vaikutti myös siihen, että kinusin pyysin mieheltäni nimipäivälahjaksi yhtä heidän mekoistaan, jotka eivät olleet ihan halpoja. Nettisivuja kuulemma parannetaan juuri ja sitä kautta pystyy myös tilaamaan toiveiden mukaisen mekon. 

(Barcelonassa Carrer de Tallers ja Carrer de la Riera Baixa. Madridissa Calle de Velarde)

Yläoikealla oleva ruutuhamonen oli liian pieni. Minulla kävi tuuri, sillä seuraavasta kaupasta löytyi vastaava isompi! Kolme karkkisväristä mekkoa jäi kauppaan. 

Granada

Isäni vinkkasi, että Granada kannattaa ehdottomasti sisällyttää kiertoajeluumme Alhambran takia. Ja onneksi niin teimmekin, sillä kokemus oli huikea. Jännitimme etukäteen, saammeko lippuja, kun opaskirja väitti ette ne olisi ostettava etukäteen. Ohje taitaa päteä vain sesonki aikaan, sillä pääsimme sisään lähes jonottamatta. maurilaisten Nasrid-dynastian palatsit olivat paljon upeammat, kuin osasimme odottaa. Rakennusten koristeet ovat kuin pitsiä ja tuntuu käsittämättömältä, miten joku on ne voinut tehdä. Kokemus oli sykähdyttävä myös siksi, että olemme niin tottuneita länsimaiseen arkkitehtuuriin, että Alhambra tuntui hyvin eksottiselta. Syksystä huolimatta myös Generalifen puutarhat olivat huikeat. 

Alhambra veti sanattomaksi. Upea paikka, kertakaikkiaan!

Alhambran jälkeen jäimme vielä kiertelemään Granadaa, joka tuntui pikkukaupungilta Madridin jälkeen. Sitähän se olikin, vaikka onkin väkiluvultaan Espoon luokkaa. Granada vaikutti viihtyisältä paikalta, mutta turistin kannalta oli vähän ikävää, että siestaa vietettiin useammassa paikassa kuin isoissa kaupungeissa. Kiertelimme valkoiseksi kalkitun vanhan kaupungin katuja ja näimme monta Andalucialaista koiraa ja kissaa. Kaupungissa oli myös aivan järjettömän valtaisa katedraali, jonka kokoista ei ole edes kaikissa suurkaupungeissa. Mahdoiko maurien kukistaminen saada aikaan vastareaktion vai mistä moinen massiivisuus mahtaa johtua. 

Yllä Granadaa, andalucialainen kissa, hotellinäkymät ja pieni pala jättikatedraalia. Alla Murcian paikallinen sekä todiste postikorttien lähettämisestä.

Viimeiseksi yöksi ajoimme Murciaan, jossa emme juuri muuta tehneet kuin söimme ja nukuimme. Murciassa söimme voileivät seuraillen paikallisten touhuja ja aamupalapaikkakin oli selvästi monen paikallisen valinta. Aika paljon espanjalaisilla on aikaa ja rahaa istua ravintoloissa kriiseistä huolimatta. Murcian ravintolaan olisi voinut kuvitella Serranon perheen miehet tarjoilemaan kinkkua ja olutta!

Reissu oli mitä onnistunein ja meillä oli melkein koko ajan todella hauskaa! Mitä nyt oikean rampin löytäminen kiristi välillä tunnelmaa autossa. Oli hauskaa, kun koko ajan tapahtui ja näki uutta, mutta viikkoa pidempään en olisi kyllä jaksanut. Onneksi kuvien fiilisteleminen ei ole yhtä rankkaa.