Entropia kasvaa

Ennen kuin alan käsitellä tämän postauksen varsinaista aihetta (eli termodynamiikan säännöt), muistutan teitä lukijoita blogin synttäriarvonnasta, joka on käynnissä vielä ensi keskiviikkoon asti. Vielä ehtii!

Niin, takaisin termodynamiikkaan. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan suljetun järjestelmän entropia, eli epäjärjestys, kasvaa tai ainakin pysyy entisellään. Ja kotihan on täynnä suljettuja järjestelmiä, esimerkiksi kaappeja. Kerran valittelin eräälle kaverilleni sitä, miten juuri siivosin urheiluvaatekaapin ja nyt jo vaatteet olivat taas ihan sikin sokin. Silloin fysiikkaa opiskellut kaverini totesi kaiken pyrkivän aina epäjärjestykseen. Sen jälkeen olen todennut, että juuri niinhän se menee.

Today I'll be discussing the second law of thermodynamics. It states that entropy always increases in a closed system. And in our home, we have many closed systems, such as cupboards. They never seem to stay organized despite my efforts. Once again I have fought against disorder and chaos. I bought some new storage boxes. Let the entropy increase in them for all I care. As long as they stay closed. 

Yllättävän vähän piti heittää tästä ruokamäärästä mitään pois, vaikka kyllä sitä tavaraa riitti!

Eräänä iltapäivänä viimeviikolla olin juuri kyllästynyt meidän keittiömme kuiva-ainekaapin epäjärjestykseen. Aloin siivota sitä ja kuuntelin samalla radiota. Kuinka ollakaan, radiosta tuli Tiedeykkönen, jossa käsiteltiin termodynamiikan lakeja. Minulla oli hieman ristiriitaiset tunteet siinä siivotessani, kun samalla kerrottiin, kuinka kaikki kuitenkin pyrkii takaisin kohti epäjärjestystä. Jee. Miksi siis edes yrittää? Onneksi ohjelmassa todettiin, että kyllä entropiaa vastaan kannattaa tästä huolimatta taistella. 

Mausteet ovat ikuinen murheenkryyni. Varsinkin nuo pussit eivät millään pysy järjestyksessä, vaikka ne ovat hienossa, OKL:n metallitöissä tekemässäni rasiassa. Aika industrial chic vai mitä?

Meillä kotona on yleensä suhteellisen siistiä. Harrastan päivittäin kymmenen minuutin siivousoperaatioita, joiden tarkoituksena on siivota niin paljon kuin siinä ajassa ehtii. Tällöin urakka pysyy kohtuullisena ja siistiä on helppo pitää yllä. Mutta ne kaapit, ne kaapit. Ne ovat kuin erillisiä systeemejään, jotka elävät omaa elämäänsä muusta siivouksesta riippumatta. Eihän kukaan tietysti kaapeissa asu, mitäs niillä on väliä. Mutta ei ole kiva, kun joka kertaa kaapin avatessaan meinaa jotain tippua päähän. 

Tällä kertaa tällainen järjestys. Ei kyllä näytä paljon siistimmältä, mutta tavaroilla on loogisemmat paikat. 

No joo, ehkä kaappien siivoamisessa ei ole pelkästään kyse entropian kasvamisesta suljetussa systeemissä, vaan kyse on omasta huolimattomuudesta. (Enkä oikeastaan tiedä, voiko kaappeja  oikeasti verrata suljettuihin systeemeihin, ). Aina kun laittaa jotain kaappiin, se pitäisi laittaa takaisin omalle paikalleen tai etsiä sille sopiva paikka. Tämä on tietysti täysin mahdotonta, eihän kellään ole aikaa sellaiseen.

Kaaosta kerrakseen. 

Minä päätin taistella epäjärjestystä ja kaaosta vastaan. Innostuin kuiva-ainekaapin siivoamisen jälkeen järjestelemään myös niin sanotun sekatavarakaapin, jossa on niin sisustustavaraa, juhlakoristeita, ylimääräisiä johtoja ja piuhoja sekä työkaluja. Ei ihme, että tällaisen kaapin järjestyksessä pitäminen on hieman haastavaa! Siinä vaiheessa, kun olin levittänyt melkein kaikki tavarat lattialle, totesin tilanteen vaativan säilytyslaatikoita. 

Karkkiksen pimeä puoli näkyy jälleen laatikoiden valinnassa. 

Kipinkapin Anttilaan, tavarat suurinpiirtein teemoittain laatikoihin ja tadaa! Kaappi näyttää täydellisen siistiltä. Eikä mitään ei tipu syliin, kun sen avaa. Se, mitä laatikoiden sisällä tapahtuu, ei ole minun huoleni. Kasvakoot entropia niissä ihan rauhassa, kunhan pysyvät suljettuina (eli ne saa kiinni). 

Pahvilaatikoissa ja dymossa on nostalgiaa.

Pysyvätkö sinun kaappisi järjestyksessä? Ja jos pysyvät, kerro ihmeessä miten sen teet!