Amerikan serkku ja hienosteleva puuro

Isoisäni lähti veljensä kanssa joskus 20-luvun alussa Kanadaan. Noin viiden vuoden päästä pappa tuli takaisin Suomeen, mutta veli jäi. Sen seurauksena minullakin on sukulaisia amerikassa (tai no, Kanadassa, mutta Pohjois-Amerikkaan sekin kuuluu). Nyt puhun kuitenkin vähän toisenlaisesta amerikan serkusta, nimittäin makaroonilaatikon amerikkalaisversiosta, mac & cheesesta. Sen lisäksi haluan jakaa myös mannaryyni-omenakohokkaan reseptin, joka muistutti vähän parempaa mannapuuroa. Ehkä sen on mannapuuron ranskalainen pikkuserkku?

A Couple of weeks ago it was really really cold here and it made me want cook everything warm, soft and comforting like macaroni and cheese. So, I made comfort food, I suppose. Mac and cheese is like the american cousin of the Finnish macaroni casserole. We substitute the cheese sauce with milk mixed with eggs so mac and cheese is richer and cheesier (no pun intended) than it's cousin from Finland. For dessert, I made baked apples with semolina soufflé. It was the perfect warm and fluffy dessert to fight the freezing cold outdoors.

Nämä tekee mac and cheesestä niin herkullisen. Kinkkua olisi voinut olla enemmänkin, mutta käytin osan pizzaaan. 

Edellisviikonlopun paukkupakkasissa mieleni teki lämmintä uuniruokaa ja kaupassa käteeni tarttui pala oranssia cheddaria. Olin kerran aikaisemmin tehnyt Maku-lehden reseptillä mac & cheese -laatikkoa. Resepti oli huippuhyvä ja helppo ja sopi täydellisesti tarkoituksiini. Ainoa ongelma on se, miten tuon nimen nyt sitten taivuttaisi tai kääntäisi. Jotenkin mac & cheese on itsessään niin leikkisä ja hauska. Ehkä makru ja juusto -loota? Eääh... Ja Maku-lehden makaronigratiini on aika tylsä. Mäkkändtsiis? Ehkä se vie ajatukset liikaa erääseen toiseen amerikan lahjaan maailmalle. 

Mac and cheese/ mäkkändtsiis/ juustomakruloota / makaronigratiini

• 5 dl sarvimakaronia 
• 1 kpl sipulia
• (200 g saunapalvikinkkua)
• 50 g voita
• 1/2 dl vehnäjauhoja 
• 6 dl kevytmaitoa
• 150 g kunnon (ei sulate) cheddarjuustoa (raastettuna)
• 1/2 dl tuoretta oreganoa (hienonnettuna)
• 1/2 tl suolaa
• 1/4 tl mustapippuria

Pinnalle

• 50 g parmesaanijuustoa (raastettuna)
• 50 g cheddarjuustoa (raastettuna)

Keitä makaronit napakan kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuori ja hienonna sipuli. Leikkaa kinkku pieniksi kuutioiksi.

Sulata voi paistokasarissa ja kuullota sipuli voissa. Sekoita joukkoon jauhot. Kiehauta. Sekoita joukkoon maito ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä sekoittaen pari minuuttia.

Lisää kastikkeeseen kinkkukuutiot, juustoraaste ja mausteet. Kuumenna, kunnes juusto sulaa.

Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle juustoraasteet. Paista makaronigratiinia 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Hups, melkein unohtui kuvata. Tässä vaiheessa oli jo puolet syöty ja loota jäähtynyt vähän,  jolloin se ei ollut enää yhtä valuvaa kuin aluksi. 

Nam nam nam! Miten joku näin yksinkertainen voi olla näin hyvää? Tämä on melkein yhtä hyvää kuin anopin tekemä tavallinen makaronilaatikko. Minusta on jotenkin osuvaa, että tässä amerikkalaisversiossa munamaidon tilalla on muhevan mehevä ja rasvainen juustokastike. Kinkku on ihan loistava lisä tässä, mutta sen voi jättää poiskin. Tätä kannattaa tehdä iso annos, sillä me syötiin tämä kahdessa päivässä, vaikka kuvittelin tästä riittävän kolmeksi. Amerikassa annoskoot ovat katsokaas isompia...

Valmiina kohokkaan tekoon! Kohokkaan tekemisessä ei ole muuta vaikeaa kuin munien erottelu ja se, että uunia ei saa avat kesken kaiken.

Mac and cheese on kai sitä kuuluisaa comfort foodia. Olen pitänyt termiä jotenkin hassuna, vaikka ehkä ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan. Tietyistä yksinkertaisista "perusruuista" tulee jotenkin kotoisan turvallinen olo. Toisaalta, mistä tahansa hyvästä ruuasta tulee hyvä olo. Löysin varsinaisen comfort food -jälkkärin Pumpkin ladyn blogista eli alussa mainitsemani mannaryynikohokkaan. Se sopi pakkaspäivän jälkkäriksi, joskin on ehkä vähän liian pehmoinen jälkkäri tuolle markujuustolle.

Hih, sokerissa pyöritellyt omput on kauniita!

Uuniomena-mannaryynikohokas

• 4 hapanta omenaa 
• 60 g huoneelämpöistä voita
• 60 g sokeria

Kohokkaaseen

• 5 dl täysmaitoa
• vanlijatanko tai 2 tl vaniljasokeria
• 100 g sokeria
• 70 g mannaryynejä (noin 1 dl)
• (70 g rusinoita)
• 4 munaa
• Hiukan sitruunamehua
• 20 g voita

1. Pese ja kuivaa omenat. Sulata voi ja sivele omenat voisulalla ja pyörittele sokerissa. Laita omenat vaikkapa muffinssipellille ja 190 asteiseen uuniin 25-30 minuutiksi, riippuen raakuudesta. Minä en sattunut löytämään uuniomeniksi sopivia omenia, joten otin ihan tavallisia. Niitä pidin vain ehkä 20 minuuttia ja sekin oli vähän liikaa. 

2. Irrota vaniljansiemenet tangosta ja laita maidon kanssa kattilaan. Kiehauta maito. Madalla lämpöä, lisää 60 g sokeria, mannaryynit ja rusinat. (Minä jätin rusinat pois.) Anna poreilla muutama minuutti koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksuuntuu. Laita seos syrjään ja anna jäähtyä.

3. Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja sitruunamehu kovaksi vaahdoksi ja lisää loput sokerit ja vatkaa. 

4. Sekoita keltuaiset jäähtyneeseen mannapuuroseokseen. Lisää puolet valkuaisvaahdosta joukkoon vatkaten voimakkaasti. Lisää loppu valkuaisvaahdosta ja kääntele se varoen joukkoon.

5. Voitele uunivuoka ja kaada kohokasmassa siihen. Lisää joukkoon paistetut omenat. Laita jokaisen omenan päälle pieni nokare voita ja ripottele sokeria kohokkaan pinnalle. Paista uunissta 190 asteessa noin 25 minuuttia.

6. Tarjoile heti!


Mannaryynikohokas ei ollut liian makea, vanilja oli hyvä lisä ja omenat toivat muuten niin pehmeään ruokaan kivasti happamuutta. Koostumukseltaan se oli kuin erittäin ilmavaa ja kuohkeaa mannapuuroa, mutta kuitenkin hienostunutta ja erilaista kuin pelkkä puuro (joka sekin on hyvää). Kohokas on hyvää myös seuraavana päivänä, mutta silloin se muistuttaa enemmän Ahvenanmaan pannukakkua kuin kohokasta.

Minä en edes yritä tehdä kohokkaasta tasaista. Näin se on paljon veikeämpi ja epämääräisen kaunis. 

Miltäs nämä amerikan serkut ja hienostelevat mannapuurot sinusta kuulostavat? Aiotko kokeilla vai jääkö katseluasteelle?