Ruma jumppapallonpoikanen

Olipa kerran hyvin harmaa, reppanan ruppana jumppapallo. Valtakunnan fysiterapeutti oli kehottanut prinsessaa tekemään jumppapallolla vatsalihasliikkeitä. Mutta valitettavasti prinsessa unohti tehdä liikkeet, koska pallo oli niin ankea, että se piti aina pistää piiloon kun sitä ei käytetty. 

Once upon a time there was an ugly grey exercise ball. The Princess was supposed to ab workouts with it but because the ball was so ugly, she had to put it away all the time and then forgot all about it. Fortunately, the princess was very resourceful and she started crocheting a beautiful cover for the ball. And bibbidi-bobbidy-boo it was done! ... Well, not quite. There were quite a few struggles before the cover was finished. But all's well that ends well and now I'm going to live happily ever after with a beautiful exercise ball. 

Harmaa on ihan kaunis väri, mutta ei ehkä tällaisena. Materiaalikaan ei oikein miellytä.

Onneksi prinsessa oli hyvin neuvokas ja etsi internetistä ohjeen, jolla jumppapallon saisi kauniimmaksi. Hän kipaisi lankamaailmaan ostamaan trikookudetta ja valtavan suuren virkuukoukun, joiden avulla virkkaisi jumppapallolle kauniin ulkokuoren. Ja kuin haltiatarkummin taikasauvan vilautuksesta jumppapallo oli muuttunut kuin kauniiksi sisustuselementiksi. Sen pituinen ... eiku...

Valitettavasti unohdin kuvata alkutilanteen. Tässä kuitenkin, mitä yhteensä 2,5 kilosta on jäljellä.

Ei se ihan noin helpolla mennytkään. Tästä sadusta puuttuivat vielä vaikeudet, noidat ja pahikset. Mutta, kuten sanottua, päätin tehdä ankealle jumppapallolleni päällisen Kauhavan kangasaitan ohjeella. Kyseisen puljun ontelokuteen värit eivät minua miellyttäneet, vaan päädyin hankkimaan teollisuuden ylijäämätrikookudetta (tjsp). Värivaihtoehtoja oli valtavat määrät ja löysin heti silmää miellyttävän kirkkaan pinkin ja sopivan sävyisen vaalean vihreän. Ja olihan se halvempaakin.

Vaan enpä tiennyt mikä homma moista kudetta oli saada kerittyä palloksi! Sain molemmat vyyhdit aivan mielettömään sotkuun ja minulla meni kaksi iltaa vyyhtien selvittämiseen. Ensi kerralla mietin kaksi kertaa, haluanko tehdä jotain ei-valmiiksi-keritystä trikookuteesta. Luulin jo, että sotku oli omaa huolimattomuuttani, mutta ystäväni kertoi, että hänellä oli aivan sama juttu. 

Karu totuus paljastui sovituksessa. Vetoketju ei mahtunut kiinni!

Trikookudetta oli kuitenkin aika kiva virkata, mitä nyt välillä sai vähän runnoa. Teollisuuskude oli tietysti vähän epätasalaatuista ja välillä työhön tuli vähän harvempia kohtia. Välillä käytin tuplalankaa. Lopputulos oli kuitenkin kohtuullisen tasainen. Ohje oli hyvä ja yksityiskohtainen. Ohje oli kuitenkin suunniteltu vartavasten kauhavan kangasaitan ontelokuteelle, minkä huomasin siinä vaiheessa, kun pallon piti olla valmis. Vetoketjun paikalle jäikin aivan valtava ammottava aukko! Ei auttanut muu kuin virkata se umpeen ja lisätä kerroksia aukon kohdalle. Onneksi tämä oli melko pieni vaiva. 

Onneksi jatkokerrokset auttoivat. Kohdasta tuli vähän harva, mutta muutenkin vetskaria on kiva pitää piilossa. 

Myös vetoketjun kanssa oli vähän ongelmia. Aukosta tuli tällä kuteella liian pieni, eikä vetoketjullinen päällinen mahtunutkaan enää pallon päälle. Irrotin vetoketjun, purin muutaman pylvään ja kiinnitin vetoketjun uudelleen. Pallo ei edelleenkään mahtunut ihan helpolla, vaan siitä piti tyhjentää ilmaa noin puolet pois. Ajatukseni siitä, että ottaisin jumppaa varten päällisen pois ei siis onnistunutkaan. Onneksi pallo ei ainakaan maton päällä jumpatessa ole ollenkaan liukas. 

Jumppapallo sopii täydellisesti makkarin väreihin. Ei taida olla sattumaa?

Nyt kun päällinen on lopulta valmis, olen siihen niin tyytyväinen! Taas kannatti nähdä vaivaa. Pieni epätasaisuuskaan ei juuri näy kokonaisuudessa vaan oikeastaan pallon pinta on hauskan eläväinen. Ja nyt on tullut niitä vatsalihasliikkeitäkin tehtyä. 

Vasemmalla Piskett, oikealla Pollar. 

Näin viimein kaikki on hyvin ja rumasta harmaasta jumppapallosta kuoriutui kaunis kuin kukkanen. Valtakunnan vahtikoirat Piskett ja Pollarkin ovat tyytyväisiä saadessaan vahtia niin kaunista jumppapalloa. Jumppapallo, prinsessa ja prinssi (jolla ei tässä sadussa juuri ollut roolia) elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. 

Sen pituinen se.