Karkkiksen pimeä puoli

Raflaava otsikko saa lukijan miettimään, mitä ihmettä Karkkis tällä kertaa kirjoittaa. Tuleeko kenties paljastuksia Karkkiksen hämärästä menneisyydestä? Vai skandaalin käryisiä kertomuksia blogin ulkopuolisesta elämästä? Vai läheisten sumeilematonta tilitystä Karkkiksen todellisesta luonnosta? 

Suuri paljastukseni on se, että pidän kirkkaiden karkkivärien lisäksi myös - TAN TAN TAA - mustasta ja valkoisesta! 

I love bright and cheerful colours but I have a dark side: I also like black and white. (Well, that's not a very gloomy secret...) Especially my wardrobe is full of black and white polka dots. This post was inspired by a piece of  leftover black marzipan from my husband's birthday cake. I made black and white polka dot squares with mint chocolate flavour. 

Kollaasi mustavalkoisista vaatteista. Pitkä mekko on espanjan vintagelöytö. 

Huh, sainpa sanottua! Hirveä paljastus. Hah, no eipä sentään, mutta totta se silti on. Erityisesti vaatekaappiin kertyy säännöllisesti lisää graafisia, mustavalkoisia vaatteita. Erityisesti olen mieltynyt palloihin ja aina kun näen uuden musta-valkopallollisen vaatteen, huomaan hypisteleväni sitä kaupassa. Onneksi minulla on sentään joku tolkku, eikä jokainen niistä vaatteista ole päätynyt kaappiini. Erittäin nopealla vilkaisulla sain vaatekaapista kuitenkin kaivettua melkoisen kavalkadin mustavalkoisia, graafisia vaatteita. Suurin osa on vieläpä pallollisia!

Marimekon siirtolapuutarhat ovat yksiä suosikkikulhojani. Tuo isompi on kätevän kokoinen moneen. 

Löytyy sitä mustavalkoista myös kodista. Keittiössä on useampiakin rakastamiani astioita, jotka eivät ole karkkivärejä nähneetkään. Tai ehkä nähneet kyllä, koska kököttävät hyllyillä vierekkäin riemunkirjavien kippojen ja kuppien seassa. Eikä pidä tietenkään unohtaa eteisen ja keittiön lattiaa. En tietenkään ole itse sitä valinnut, mutta mustavalkoinen ruutulattia on ollut haaveissa jo ennen tätä lattiaa.

Musta-valko-kultainen kahviserviisi rinta rinnan moniväristen kohokasvuokien ja maitonekan kanssa. 

Inspiraationa tähän mustavalkoiseen postaukseen toimi pötkö mustaa marsipaania, joka on ollut jääkaapissamme miehen synttärifestareista asti. Mietin, mihin ihmeeseen käyttäisin sitä, kunnes välähti. Mustavalkopilkullisiin leivoksiin tietysti! Valkoista sokerimassaakin oli juuri sopivasti pieni pala jäljellä. Valitsin Ullan unelmakakut -kirjasta minttusuklaapalojen ohjeen, jonka päälle lätkäisin marsipaanin ja pilkut.

 Olen viimeaikoina alkanut lämmetä minttusuklaalle. Ennen en ole juuri pitänyt siitä.

Minttusuklaapalat

Pohja

• 200 g voita
• 3 dl sokeria
• 3 kananmunaa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 3 tl vaniljasokeria
• 3 rkl kaakaojauhetta
• 1½ dl maitoa
• 150 g minttusuklaata, esim. Pätkiksiä
• 1 dl hasselpähkinärouhetta

Kuorrustus

• 200g tummaa suklaata
• 5 rkl vahvaa kahvia
• 5 rkl voita sulatettuna

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeria. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon koko ajan sekoittaen.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää massaan maidon kanssa vuorotellen. 

3. Rouhi suklaat pieniksi paloiksi ja lisää taikinaan hasselpähkinärouheen kanssa.

4. Levitä massa leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteessa n. 25-30 minuuttia.

5. Valmista kuorrute: sulata suklaa ja sekoita siihen voi ja kahvi vatkaamalla. Alkuperäisessä ohjeessa oli myös 300-400 grammaa (!) tomusokeria mutta jätin kokonaan pois. Sulatin suklaan juuri ja juuri sulaksi, joten kuorrutus oli aika tönkköä mutta levittyi hyvin.

6. Levita kuorrutus jäähtyneelle pohjalle ja anna jähmettyä kylmässä. Koristele halutessasi marsipaanilla ja leikkaa paloiksi.

Tein pilkut moccamasterin suppilon avulla! Varmaan ihan tavallinen trattikin sopisi tähän hyvin.

Hihii, näitä oli hauska painella marsipaaniin. Kostutin marsipaanin pullasudilla, että pilkut tarttuivat paremmin.

Palat näyttävät hyviltä niinkin. Jos kuitenkin haluat mustavalkopilkullisia leivoksia, kauli pötkö mustaa marsipaania n. 2-3 mm paksuksi. Levitä marsipaani kuorrutteen päälle. Ota pieni määrä valkoista marsipaania tai sokerimassaa. ja painele siitä pilkkuja vaikkapa kahvinkeittimen suppilolla. Asettele pilkut paikoilleen. Minä käytin marsipaanin kaulimisessa niin paljon tomusokeria, että leivosten pinta oli ihan harmaa. Sivelin pullasudilla pintaan hieman vettä, jolloin väri syveni ja pilkut tarttuivat siihen paremmin.

Kuviosta tulee tasainen kun pilkut laittaa riveihin lomittain.

Leivokset onnistuivat hienosti! Ehkä en olisi jaksanut nähdä vaivaa jos marsipaania ei olisi löytynyt valmiiksi jääkaapista. Olen tosi tyytyväinen, että tein nämä, koska näistä tuli ehkä hienoimpia leivoksia koskaan. Ehkä ne olisivat saaneet olla hieman kosteampia. Minttu maistui juuri sopivasti eikä marsipaanin maistunut oikeastaan ollenkaan.

Nam nam! Nämä eivät väriä kaipaa.