Blogikelpoinen viikonloppu

Bloggaajien elämä on tunnetusti pelkkää sisustusta, shoppailua (ainakin kirppiksillä), hienoja ruokia ja ravintolaillallisia ystävien ja perheen kesken. Koti on aina siisti ja kaunis, vaatteet istuvat ja säännöllisesti tapahtuu jotain jännittävää. Eli jos perustaa blogin, niin elämän on sitten automaattisesti muuttuttava tällaiseksi. Tällainen ajatus hiipii joskus omaankin mieleen, kun lukee itselle tuntemattoman ihmisen blogeja. Onneksi ja valitettavasti elämään kuuluu myös paljon muuta ja harva bloggaaja kertoo kaikkea elämässään tapahtuvaa. Samasta aiheesta olen kirjoittanut täällä. 

Joskus kuitenkin onnistaa ja lähes koko viikonloppu sujuu melkein täydellisen blogikelpoisesti. Voin iloisena hehkuttaa, että viime viikonloppu oli aivan ihana ja rentouttava! Kerrankin miehellä ja minulla oli ruhtinaallisen paljon yhteistä aikaa osittain erossa eletyn työviikon jälkeen. Ehkä juuri etäavioliitto sai viikonlopun maistumaan vieläkin paremmalta. 

Kuistin vehreää kevät ilmettä. Nämä upeat narsissit eivät ole itsehankittuja vaan appivanhempien konserttituliaisia. 

Ehdin viikonloppuna rauhoittua sisustamaan. Hankin rapunpieleen narsisseja, otin joulutalvivalot pois ja heitin loputkin maaliskuusen oksat pois yhdessä ruskistuneiden callunoiden kanssa. Niin, ja pelakuut eivät selviinneet tästäkään talvesta, joten ne lensivät myös roskiin. Parin kuukauden päästä pääsee taas ostamaan uusia. Siihen asti rapunpieli täytyy keltaisista narsisseista ja muutamasta sinisestä krookuksesta.

Villapeitossa on kolmea keltaista ja valkoista. Yritin saada ne kaikki esiin, mutta onnistuin saamaan vaan kolme väriä näkyviin.

Myös olkkari sai vähän keväisempää ilmettä. Serkkuni kotona bongasin aivan täydellisen keltaisen Stockmannin villapeiton. Siinä oli niin kauniit keltaisen sävyt, että minun oli pakko käydä ostamassa samanlainen itselleni. Peitto ei vaan oikein istunut tyynyjen väreihin. En ollut muutenkaan ollut tyynyihin oikein tyytyväinen. Sattumalta bongasin kuitenkin Stockareissulla alelaarista kankaisia lautasliinoja, jotka olivat juuri oikean vihertävän keltaisia. Ostin niitä neljä kappaletta (maksoi vähän reilu 7€ yhteensä!) ja surautin liinat yhteen kahdeksi tyynyksi. 

Alelaarin löydöt maksoivat 1,86 € kappale. Tarkka hinta!

Oranssit silkkityynyt olivat kivat, mutta syksyiset, eivätkä
 sopineet uuteen peittoon. 

Ensin tyynyinä oli vanhat Kippis-tyynyt. Ne olivat kivat, mutta tekivät
olkkarista vähän levottoman.

Nyt olohuone on keväisen raikas. Pallovaloissakin on juuri oikeat värit sohvan kohdalla!

Lauantain päivälliseksi söimme blogiruokaa muutaman vuoden takaa. Olen yleensäkin trendeissä vähintään sen pari vuotta perässä, joten minulle aika oli kypsä vasta nyt. Kokeilin nimittäin ensimmäistä kertaa vietnamilaisia rullia. En kyllä vieläkään tiedä, ovatko ne kevät- vai kesärullia, mutta sopivan keväisiä ainakin. Yllätyin, kuinka helppo näitä olikin tehdä. Olin kuvitellut näpräämisen määrän moninkertaiseksi. Vihanneksia piti tietysti pilkkoa, mutta niin pitää moneen muuhunkin ruokaan. Olisi kannattanut ostaa isompia riisipapereita, niin olisi päässyt helpommalla, mutta nyt olen viisaampi. 

Katsoin mallia Kauhaa ja rakkautta-blogista ja laitoin rulliin nuudeleita, romainesalaattia, retiisejä, porkkanaa, katkarapuja, edamamepapuja ja yrttejä. Ja totesin, etten pidä thaibasilikasta. 

Kunnon bloggaajalla pitää tietysti olla kukkia ruokapöydässä. Nämä ovat jäljellä äidin viimeviikkoisesta kimpusta. 

Lauantai-iltana kävimme elokuvissa katsomassa The Monuments Men -elokuvan. Minä pidin siitä! Se perustuu tositapahtumiin ja kertoo miehistä, jotka toisen maailmansodan aikana pelastivat Euroopan taideaarteita natsien käsistä. Tarina oli mielenkiintoinen, koska en ollut tullut koskaan ajatelleeksi, miten paljon kulttuuriperintöämme on jouduttu suojelemaan sodan aikana. Yleensä sitä ajattelee vain rakennuksia tai tietysti sitä tärkeintä, ihmisiä. Elokuva näytti sodasta myös inhimillisempää puolta kuin sota-aiheiset elokuvat yleensä, sekä hyvässä että pahassa. 

Sunnuntaina kävimme syömässä pizzat Tintåssa. Koska en ole riittävän tunnollinen bloggaaja, en ottanut sieltä kuvia, eikä minulla ollut edes puhelinta mukana. Illalla sen sijaan minulla oli kamera valmiina, kun valmistin kotitekoisia hampurilaisia. Sämpylät onnistuivat jälleen Minnalta napatulla ohjeella ja pihvit Maku-lehden mukaan (joku luulee pian, että Maku sponsoroi tätä blogia. Ei todellakaan, vaan lehdessä nyt vaan on ihan tosi hyviä reseptejä!). Täydellistä sunnuntairuokaa! 

Jaksoitko lukea tällaisesta hehkutusviikonlopusta, jossa ei juuri arjen harmaus näkynyt? Joskus sitä kuvittelee, että olisi kiva kun elämä olisi aina tällaista, mutta eihän tämmöinen viikonloppu tuntuisi silloin miltään!