Korukuvia

Kotimme kaunein nurkka. Muut ovatkin täynnä tavaraa.

Haluan esitellä yhden kotimme kauneimmista huonekaluista, nimettömän lipaston. Se on nimetön, koska sille ei keksitty nimeä, kuten "haisukaappi". Sen löysivät vanhempani joltain kirpputorilta, musitaakseni jollain viidellä kympillä. Myöhemmin he törmäsivät samanlaiseen lipastoon, joka maksoikin ainakin 150 euroa, ellei enemmän! Lipasto täyttää siis kirpparilöydön määritelmän, kuten olen jo blogin alkuaikoina kertonut. Vielä myöhemmin olen löytänyt samoja lipastoja vaihtelevin hinnoin, mutta aina ne ovat olleet kalliimpia kuin tämä minun yksilöni. On myös selvinnyt, että se on Askon mallistoa, taisi olla 50-luvulta.

In the corner of our bedroom, we have a lovely little chest of drawers. It's the most beautiful corner in our whole home because all other corners are full of junk. The little chest of drawers is a flea market find, originally it's from the 50s. It's my treasure chest: I store all my jewellery in the two drawers. Rhinestones, pearl necklaces, cupcake earrings from polymerclay and necklaces from recycled paper lie side by side. All the pieces of jewellery are valuable to me, though most of them only in the sentimental sense.

"Nimetön" on oikeastaan aika osuva nimi, sillä säilytän sen päällä vasemman nimettömän sormuksiani. Näin minulla on kotonakin sormukset nimettömässä!

Lipasto ympäristöineen on mielestäni yksi kotimme kauneimmista kohdista. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, vain lipasto, taulu ja siihen sointuva samettiverho. Lipaston päällä pidän vaihtelevaa kokoelmaa esineitä, mutta yleensä siinä ovat Pixeline-vati, Emilia-rasia ja Vitriini-rasia. Aina kotiin tullessani asetan sormukseni Pixeline-vadille. Rakastan yksinkertaisia sormuksiani, mutta en vaan tykkää pitää niitä kotona. Vadilta ne on helppo napata sormeen, kun lähtee ulos. 

Sormusten juju on se, että niissä on täysin erilaiset profiilit. Toinen on kapea ja pyöreä, toinen leveä ja suorareunainen. Perhosrintaneulan sain "jouluarpajaisissa" VintagEijasta.

Vitriini-rasiassa säilytän sellaisia korviksia, joita minun tulee käytettyä useimmin. Tai no, noita strassikukkasia en kyllä pidä kovin usein, mutta ne näyttävät kivalta tuolla rasiassa. Arkena pidän yleensä yksinkertaisia korviksia. Eniten käydän noita leveitä hopeisia. Ne sopivan ihan mihin vaan. Välillä tykkään käyttää myös värikkäitä korviksia, mutta yleensä muut koruni ovat niin värikkäitä, että haluan pitää korvikset yksinkertaisina.

Aika tyypillinen vitriinin sisältö. Joskus olen pitänyt tässä myös sormuksia.

No mitä minä sitten säilytän nimettömässä lipastossa? Se on varsinainen aarrearkku, sillä sen sisään kätkeytyvät kaikki koruni. Sen päällä ovat siis tärkeimmät ja eniten käytetyt, mutta sisällä ovat ne kaikki ihanat asun mukaan vaihdeltavat korut. Olen koru-ihminen ja pidän varsinkin kaulakoruista. Niitä on kertynyt vuosien saatossa aika paljon. Välillä haluan pitää "aitoja koruja" ja silloin valitsen yleensä lukion ekalla saamani hopeisen papuketjun (joka on kuvia ottaessa kaulassani, siksi ei kuvissa). Aika usein kuitenkin valitsen ylleni asuun sointuvaa rihkamaa, jollaista lipasto on pullollaan.

Alalaatikko on värien sekamelska. Kaulakorut menevät yllättävän vähän sotkuun, vaikka vain mätän ne laatikkoon.

Koruja olisi riittänyt esiteltäväksi vaikka kuinka, mutta jotain piti valita. 

Alalaatikossa säilytän suurimpia ja näyttävimpiä korujani. Siellä ovat kaikki ne, jotka eivät mahdu pieniin sieviin rasioihin. Lisäksi siellä on muutamia hiushärpäkkeitä juhlia varten ja vähän muuta sälää. Ehkä eniten rihkamakoruistani käytän kierrätyspaperihelmistä tehtyjä Caring hands-koruja. Olen ostanut molemmat Mangomaasta. Värikäs tuo piristystä yksinkertaiseen asuun ja keltainen nyt vaan on keltainen. Englanninlaku-korun sain anopilta ja se on (lähes) kirjaimellisesti herkullinen! Viime vuonna käytin usein Lindexistä ostamiani irtokauluksia. Ne tuovat asuun kuin asuun ripauksen juhlavuutta.

Ylälaatikossa ovat kaikki "high class"-korut. On siellä paljon rihkamaakin, mutta siinä säilytän joka tapauksessa myös kaikkia "aitoja" korujani. Kuten kuvasta näkyy, laatikko on ainakin näennäisesti vähän paremmassa järjestyksessä kuin alalaatikko. Monenmoista sekamelskaa on sielläkin, mutta pienissä sievissä laatikoissa.

Aitoa ja väärää sulassa sovussa. Kelta- ja punakultainen rannerengas on ylioppilaslahja kummeilta. Kultaketju on myös ylioppilaslahja.

Välillä on hauska laittaa korviin killumaan jotain muutakin kuin tyylikkäitä hopeanappeja. Sitä varten on varattu muutama rasiallinen mitä erilaisimpia korviksia. Näistä eniten käytän itse väkertämiäni Barbien kenkä-korviksia ja mustia rusetteja. Korvikset eivät meinaa pysyä ilman sellaisia silikonisia taustoja. Niitä on hankittava säännöllisesti jostain rihkamakorukaupasta. Muutenkin tuppaan aina hävittämään korvisten taustat. Onneksi niitä saa nykyään helposti lisää, kiitos Glittereiden sun muiden.

 

Suosikkejani leivoskorviksista olivat dominokeksit ja sitruuna-marenkipiirakat.

Yhdessä vaiheessa olin superinnostunut tekemään leivoskorviksia. Siitä on jo monta vuotta aikaa eikä silloin niitä vielä myyty joka paikassa (paitsi Etsyssä, josta idean bongasin). Leivoin niitä aimo annoksen sekä itselle että kavereille. Sittemmin olen vähän kyllästynyt pitämään niitä, mutta leivoksia on kiva ihailla myös korulaatikon pohjalla. 

I don't need no more rhinestones, baby.

Jos arkena tykkään käyttää värikkäitä koruja, juhlissa voi sitten säihkyä. Ostin muutama vuosi sitten Etsystä kasan vanhoja strassikoruja. Haaveilin pisaran mallisista korvakoruista ja mukana tuli sitten muutama muukin koru. Rannekorun ja toiset korvikset tilasin vielä erikseen. Vaikka korut eivät ole "aitoja", ne sopivat moneen juhlaan pukukoruiksi. En ole rannekoruihminen, mutta juhlissa tykkään käyttää tuota. Täytyy vaan olla varovainen, koska se rikkoo herkästi sukkahousut. Noh, kaikkea ei voi saada.

Tunnearvokkaimpia korujani. Korulaatikkoon on muodostunut oma laatikko vihreille korviksille. 

Monilla koruilla on myös tunnearvoa. Ylläolevassa kuvassa on mm. äidin isältä saamat helmet. Sormus on myös äidin nuoruudesta. Sitä tulee käytettyä liian harvoin, koska en ole oikein sormusihminenkään. Naisen ääni-korun hankin appivanhemmiltani saamalla lahjakortilla, kun valmistuin lastentarhanopettajaksi. Sini-vihreät korvakorut ostin häitä varten. Rippiristini on sininen ja halusin siihen sointuvat ja mahdollisimman herkät korvikset. En ole käyttänyt niitä montaa kertaa sen jälkeen, mutta niillä on silti tunnearvoa. Oikeastaan tunnearvo on paljon tärkeämpää kuin korujen "todellinen" arvo, koska tunnearvo tekee koruista omia. 

Millainen koruihminen sinä olet? Pidätkö enemmän kaulakoruista vai rannerenkaista?