Perinteiden vaalija

Minä rakastan perinteitä. Minusta on ihanaa, että joka vuosi saa odottaa tiettyjä toistuvia juttuja. Yleensä perinteisistä juhlista sun muista jää hyviä muistoja, vaikka aina ei muistakaan miltä vuodelta mikäkin muisto on. Uusien perinteiden luominen se vasta mukavaa onkin, koska silloin pääsee itse vaikuttamaan perinteiden sisältöön. Tietysti on tärkeää, että perinteet pysyvät perinteinä eivätkä pakkomielteinä. Aina ei voi mitään, jos jokin perinne ei toteudu. Välillä on hyvä rikkoa kaavaa ja palata taas ehkä seuraavana vuonna vanhaan perinteeseen. 

I'm a big fan of traditions. I love following old traditions and creating new ones (though it's also important that traditions do not become obligations). I play alto saxophone in a wind orchestra and in my family we have a tradition that each year my parents, parents-in-law and my godparents come to my orchestra's spring concert. After the concert we invite the lot for coffee and something to eat at our home. This year, I served spinach and feta cheese pie, rye chips with salmon mousse, chocolate chip cookies and a super yummy orange cheesecake with a brownie crust. And the best part of the tradition is, that I get loads of beautiful flowers!

Tarjoilupöytä. Leinikit ovat perinteisiä lemppari kevätkukkiani. Nyyh, pääsen nauttimaan niistä vasta keskiviikkona, kun olen taas koti-kotona.

Viikonloppuna toistui neljä vuotta kestänyt perinne: puhallinorkesterini kevätkonserttikahvittelut vanhempieni, appivanhempieni ja kummieni kanssa. Kahdesta edellisestä vuodesta voi lukea täällä ja täällä. Kalaasit sujuivat perinteisen mukavissa merkeissä. Ensin oli  (amatööriys huomioon ottaen) onnistunut konsertti. Sen jälkeen siirryttiin meille vielä kaffelle. Ihania kukkakimppujakin sain jälleen kerran. Tarjoilupöydässä on äidiltä saatu kimppu ja alla kummien kimppu. Aappivanhempien upeasta narsissi-helmililjakorista en valitettavasti huomannut ottaa kuvaa.

Kummeilta saatu kimppu. Nuo hauskat vihreät hörselöt ovat persiljaleinikin keskuksia. Aika villi kukka!

Osa tarjottavistakin oli perinteisiä. Pari vuotta sitten tarjosin saaristolaisleipää lohimössöllä, tällä kertaa ruissipsejä lohimössöllä täytettynä. Eikun anteeksi, se olikin moussea. Toisena suolaisena oli hyväksi havaittua Maku-lehden feta-pinaattipiirakkaa. Ai että se on hyvää! Resepti löytyy tuolta linkin takaa, suosittelen. Miehen mielestä piirakka näyttää ihan maastokartalta. Siispä se on ristitty meidän perheessä maastokarttapiirakaksi.

Lohimousse-ruissipsit ovat ihania suupaloja. Toimii myös töissä lounaana ruisleivän päällä (ilman sipsejä siis). 

Missäköhän mittakaavassa tämä kartta on?

Ehkä jo odotit kieli pitkällä, että kertoisin millainen tuo kakku oikein on. Tai ainakin kannattaisi odottaa, sillä voin kertoa kakun onnistuneen kerrankin loistavasti. Ainahan näin ei suinkaan ole Karkkiksen keittiössä käynyt. Inspiroiduin Gaggui-kaffelan "Vähä liia tuhti"-nimisestä juustokakusta, jossa oli muun muassa appelsiinia ja pohjana oli mutakakkua. Googlaamalla löysin Vaaleanpunaisen nonparellin suklaapohjaisen appelsiinijuustokakun, joka kuulosti aivan täydelliseltä tarkoituksiini. 

Muokkasin jälleen reseptiä hiema.. Tein pohjan 1-3 suklaan brownie eli suklura -reseptillä. Noita leivoksia oli tarjolla kaksi vuotta sitten, joten kakkupohja sopi perinteikkääseen kahvipöytään hyvin. Reseptistä tulee ihanan suklainen ja mehevä, mutta pohjaa kannattaa paistaa vähän vähemmän aikaa kuin alkuperäisessä reseptissä, jotta se jää riittävän pehmeäksi. Minun kakussani oli hieman leikkaamisvaikeuksia. Tein reseptiin muitakin pieniä muutoksia, joten alla on oma versioni. 

Makeispääosanesittäjänä appelsiinijuustokakku suklaapohjalla. Makeissivuosassa Nooran suklaahippupikkuleivät, joista tuli erinomaisia, vaikkakin ihan erilaisia kuin viimeksi. 

Pohja

• 100 g voita tai margariinia
• 100 g tummaa suklaata
• 0,75 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl kaakaojauhetta
• 2 kpl kananmunaa
• 1,5 dl sokeria
• (1 tl vaniljasokeria)
• Ripaus suolaa

Täyte

• 5 liivatetta
• 2 ½ dl kermaa
• 400 g maustamatonta tuorejuustoa (voi käyttää puolet appelsiinituorejuustoa)
• 200 g appelsiinijogurttia (Ingman)
• 0,5 dl sokeria
• Kahden appelsiinin raastettu kuori
• 1 dl appelsiinimehua (n. 1 ½ appelsiinia)

Koristeluun

• appelsiiniviipaleita
• tummaa suklaata

Tee pohja. Peitä irtopohjavuoan (halkaisija 25–26 cm) pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Sulata margariini kattilassa ja lisää margariinisulan joukkoon paloiteltu suklaa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon margariini-suklaasula. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä suola. Siivilöi jauhoseos taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 20 minuuttia. Ota pohja uunista ja anna kunnolla jäähtyä vuoassa ennen täytteen tekemistä. (Tarkista myös onko pohjan ja vuoan väliin tullut paistamisen jälkeen ”rakoa”. Jos näin on, kannattaa vuoan sisälle pohjan ympärille laittaa reunakalvot tai leivinpaperia jottei täyte lähde valumaan pohjan ja reunojen väliin.)

Tee täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta kuori pienellä raastinterällä. Purista n. 1 ½ appelsiinista mehu (1 dl). Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kermavaahdon joukkoon tuorejuusto, appelsiinijogurtti, sokeri sekä appelsiinin kuoriraaste. Kiehauta appelsiinimehu kattilassa ja lisää kuivaksi puristetut liivatteet. Kaada appelsiini-liivateseos ohuena nauhana täyteseokseen. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja anna hyytyä yön yli jääkaapissa.

Irrota kakku vuoasta (ja poista reunakalvot.) Koristele appelsiiniviipaleilla. Suklaakoristetta varten sulata tummaa suklaa ja leikkaa leivinpaperista kakkuvuuan kokoinen ympyrä. Tee spritsauspussi ja spritsaa suklalla kuvioita vapaalla kädellä leivinpaperille. Anna koristeen jähmettyä jääkaapissa, poista leivinpaperi varovasti ja aseta kakun päälle. Muista sulattaa suklaa kunnolla, ettei se sano POKS!

Juustokakku-suklaapohja suhde oli melko hyvä. Tein itse noin 3/4 annoksen brownitaikinaa, mutta tähän reseptiin laitoin puolikkaan.  Vähän ohuempi pohja olisi toiminut paremmin. 

Sunnuntai-iltana sain kellua juhlien jälkeisessä hyvänolon tunteessa. Juhlien valmistelu ja jälkipyykki sujuivat ennätys helpolla. Ehkä miehen synttärit viisinekymmenine vieraineen valmensivat. Toivon vielä monia kevätkonserttikahvitteluja tulevaisuudessa. Tai jos ei niitä, niin kyllä sitä tilalle aina uusia perinteitä keksitään. 

Kakku oli niin hyvää, että sitä pitää kuvatakin kerta kiellon päälle.