Kulttuuritaapero (ja -äiti) vauhdissa

Ennen Bonskua kävin ahkerasti monenlaisissa kulttuuririennoissa ja ajattelin, että käydään nyt kun ei tiedä, onnistuuko sitten lapsen kanssa. No, on onnistunut oikein hyvin ja Bonsku on käynyt niin nykytaiteenmuseoissa, historiallisissa kohteissa kuin jazzkonserteissakin. Tämä ei tietenkään ole ansiotani, vaan Bonsku on myös sellainen luonne, että hän nauttii ja jaksaa ikäisekseen hyvin erilaisia kulttuuririentoja. Ja nyt käymme Bonskun kanssa ahkerasti kulttuuritapahtumissa, koska eihän sitä tiedä jos Mehlo onkin toista maata. Tai vähintään villitsevät toisiaan niin, ettei konsertteja tai museoita voi ajatellakaan.

Kulttuuritaapero paitsi kuluttaa, myös luo kulttuuria. TJO oli ihan kiva lämppäri Bonskulle.

Viime viikolle osui sattumalta useampia tapahtumia. Keskiviikkona olimme kuuntelemassa Turku jazz orchestran big band klassikoita. Täytyy myöntää, että kynnys lähteä täydellä lipun hinnalla taaperon kanssa konserttiin olisi aavistuksen korkeampi, mutta henkilökuntalipun hinnalla uskaltaa ottaa riskin, että konserttielämys jääkin kesken. Bonskua on kuitenkin kiva viedä erilaisiin konsertteihin, sillä hän selvästi nauttii musiikista. Nytkin hän tanssi etenkin ensimmäisten kappaleiden aikana ja välillä teki asiantuntevaa "jazznyökyttelyä". Kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen hän tosin hieman jo alkoi kyllästyä. Erään oikein menevän kappaleen jälkeen Bonsku huusi täysillä: "Jee!" Yleisö puhkesi nauramaan ja niin heiltä jäi onneksi kuulematta jatko: "Nyt mennään kotiin." 

Bonskua hiukan harmitti, ettei orkesterissa ollut tuubaa. Onneksi oli sentään basso. 

Bonskulla oli konsertissa kuitenkin pääsääntöisesti hauskaa. Tila oli onneksi otollinen, että katsomon takaosassa sai rauhassa touhuta ja kiivetä. Ensimmäistä kertaa jouduin kuitenkin turvautumaan myös videoon ja keksiin, jotta iloinen räpätys olisi hiljentynyt balladien ajaksi. Ensi kerralla varaan mukaan rusinoita ja muutaman lelun. Konserteissa Bonskuun on aina suhtauduttu ystävällisesti, eikä juuri kukaan ole ihmetellyt, miksi taapero on tuotu konserttiin. Varmasti pitkälti tämä johtuu siitä, että Bonsku ei juurikaan ole häiriköinyt. Toki lähtisimme itkevän ja raivoavan taaperon kanssa pois tarvittaessa.

On aika vaikea ymmärtää, ettei köyden toiselle puolelle saa mennä, kun on mummulassa tottunut kiipeilemään antiikkihuonekaluilla.

Viikon toinen kulttuuririento suuntautui Turun linnaan. Ystäväni ja Bonskun kummitäti vinkkasi, että kulttuuri- eli kirjastokortilla pääsee ilmaiselle opastuskierrokselle linnan tyylihuoneisiin. Minä vielä olin juuri uusinut museokorttini, joten koko lysti oli minulle "ilmaista" (vaikka toki museokortista olen maksanut). Jälleen oli helppo lähteä taaperon kanssa kulttuurikohteeseen, sillä en menettäisi mitään, vaikka kierros menisi plörinäksi. Ja jälleen Bonsku yllätti, vaikka kyllähän siinä työtä oli pitää taapero köysien oikealla puolella. Onneksi monessa huoneessa oli pleksilasit, joiden läpi turvallisesti katsoa arvohuonekaluja.

Ooo! Piano ja kitara - onneksi lasin takana!

Linna oli riittävän jännittävä paikka, että kierros jaksoi kiinnostaa.

En ollut aikaisemmin muistaakseni käynyt Turun linnan tyylihuoneissa. Linnaan on siis sisustettu eri tyylisuuntauksien mukaisia huoneita, joihin on kerätty aitoja vanhoja huonekaluja. Huoneissa oli edustettuna muun muassa rokokoo, kustavilaisuus ja erilaiset kertaustyylit. Kierros oli oikein mielenkiintoinen, mutta onneksi sen verran tuttua asiaa, että sitä pystyi kuuntelemaan puolella korvalla. Kolme neljäsosaa korvista seurasi nimittäin Bonskun jokaista liikettä. Välillä Bonsku vähän makoili lattialla tai istuskeli oviaukoissa. Hän sai oppaalta ihmettelyjä, miten kulttuuritietoinen lapsi hän onkaan, kun jaksoi niin hyvin kierroksella. Bonsku onneksi nauttii uusista jännistä paikoista ja kierroksella ei oltu kerrallaan paikoillaan kovin pitkään. 

Välillä kierros kävi vähän raskaaksi, mutta onneksi oviaukoissa oli kätevä istahtaa. 

Välillä toki mietin, onko sopivaa tuoda lapsi niin moniin paikkoihin, joissa yleensä ei juuri näe lapsia. Mitä jos kaikki toisivat taaperonsa konserttiin tai museo-opastukselle? No, ehkä jokainen tuntee oman lapsensa sen verran, ettei lähde paikkoihin, joissa lapsen kanssa on aivan mahdotonta toimia. En minäkään varmaan lähtisi, jos Bonskun kanssa olisi aivan kaoottista Mutta toisaalta, olisiko kulttuuri hieman lapsiystävällisempi, jos lapsia näkisi enemmän kulttuuritapahtumissa? Tietyissä rajoissa lasta voi myös totuttaa erilaisiin tapahtumiin - vaikka lapsen luonne täytyy tietysti huomioida. En usko, että kaikki on kasvatuksesta kiinni.

Jouluasuun hankittu vintage-paljettitoppi ja nahkahame mahtuivat vielä päälle. 

No, en minäkään lasta sentään joka paikkaan vie. Pääsin lauantaina vielä aivan yksinkin liikkeelle, kun lähdin kuuntelemaan miehen viikon toista keikkaa. Vedin ykkösbilevaatteet ylle, tilasin herkullisen mocktailin ja nautin Michael Jacksonin huikeasta musiikista loistavan kokoonpanon esittämänä. Vähän pääsin tanssimaankin, kun muukin väki innostui loppua kohden. Mukavaa oli kulttuuririentää myös ilman taaperoa!

Tässä vaiheessa sai vielä kuvia, kun yleisö ei vielä tanssinut. 

Mitä mieltä sinä olet lapsista kulttuuritapahtumissa? Katastrofi vai kulttuurikasvatusta?

p.s. Kyllä minä arvon palkinnot, jahka muistan...