Karkkikaulurit

Olen lastenvaatteiden suhteen melko nuuka, enkä yleensä ostele merkkilastenvaatteita, edes kirppiksiltä. Onneksi minulla onkin hoviompelija mumi, joka tekee 90% lasten sisävaatteista Tintin bodyja ja joitain juhlavaatteita lukuunottamatta. Ulkovaatteetkin olen oikeastaan kaikki ostanut aina käytettynä ja saanut aina hyvän ja kohtuuhintaisen ulkovaatetuksen. Ainakin meillä ovat tekniset ominaisuudetkin olleet vielä kunnossa. Viime keväänä kuitenkin haksahdin Punaisessa norsussa suloisiin toppalippiksiin. Pyöreä lakki sopi täydellisesti Tintin pallopäähän ja nähtyään lakin Bonsku halusi myös samanlaisen itselleen.

Pojat talvitamineissa. Lippa riitti juuri ja juuri somesensuuriksi.

Niinpä satsasin lakkeihin ja ostin Tintille turkoosin ja Bonskulle keltaisen. Niissä harvoissa ostoksissa, joita ostan uutena, tykkään satsata kotimaisiin ja laadukkaisiin tuotteisiin. Punaisessa norsussa ei ollut toivomiani värejä valmiina oikeassa koossa, joten he tekivät toiveeni mukaiset lippikset, kun kankaita vielä löytyi. Ja valikoima valmiinakin on kyllä herkullinen etenkin nyt, minä ostin pipot vähän sesongin lopulla niin valikoima ei ollut ihan noin laaja kuin nyt. Lisäksi toisen lakin tupsu hajosi nopeasti ja he korjasivat asian käden käänteessä. Tupsuissa oli ollut kuulemma hajoamisongelmaa ja he olivatkin vaihtamassa tupsutoimittajaa. Nyt korjattu tupsu on kestänyt jo pitkään. 

Niin ihanat toppalippikset! Ne ovat olleet käytössä nyt viime kevät-talvesta saakka, kesä toki poislukien. Koko on 2-6-vuotiaiden molemmilla, joten menevät vielä pitkään. 

Niin suloisissa lakeissa on kuitenkin kaksi puutetta. Lakkien nauhat avautuivat mielestäni liian helposti ja lisäksi hieman jännitin joustamattomien nauhojen tarttumista puistossa leikkitelineisiin (minulla on hysteeriset hetkeni). Tintti sai viime talvena lakin heitettyä pari kertaa päästään, kun oli selkäkyydissä ja minun piti pyytää ohikulkijoita laittamaan pipo takaisin - huonolla menestyksellä.  Tähän ongelmaan keksin näppäränä saman ratkaisun kuin nauhoilla solmittavaan aurinkohattuun kesällä: nyörinstoppari! Sen avulla lakki on helppo säätää juuri sopivaksi ja lakki pysyy päässä. 

Ratkaisu yhteen ongelmaan. Sini-vihreä kauluri on Tintin ja värikäs Bonskun. Oikeasti Bonskun on isompi, mutta Tintin on venynyt jo käytössä enemmän. 

Toinen vika on se, ettei se ole kypärälakki ja kaula jää paljaaksi. Rakastan kypärälakkien näppäryyttä ja välillä olenkin laittanut toppalippisten alle ohuen merinovillaisen kypärälakin. Keksin kuitenkin, että hieman lämpimämmällä kelillä ihan vain kauluri olisi hyvä ratkaisu, jos tuplapipo on liikaa. Ja onhan se kauluri myös esteettisempi ratkaisu, sillä päätin neuloa pojille pipoihin mätsäävät kaulurit. Bonskulle valitsin sateenkaaren väriset langat, joita oli jäljellä vanhoista projekteista, mm. villatakista jäljelle jäänyttä Louhettaren luolan Väinämöistä ja Tintille ostin ihanaa Dropsin Alpakkalankaa ja pienen vyyhdin Hedgehog fibersin käsinvärjättyä sukkalankaa.

Monivärinen Väinämöinen tekee hauskasti erilaisia raitoja. Alimmassa isossa raidassa pätkävärjätty lanka tekee pientä raitaa kun taas kaulurin alussa ja keskellä olevassa raidassa värit asettuvat isompiin osioihin. Muut langat ovat sekalaisia jämälankoja. 

Dropsin alpakkalanka oli niin ihanan tuntuista, että ostin sitä lisää muihin projekteihin. Hedgehogfibersin lankaa raaskin ostaa juuri ja juuri minikerän, mutta se riittikin tähän projektiin täydellisesti. 

Halusin mahdollisimman yksinkertaisen ohjeen ilman erillisiä kappaleita tai monimuitkaisia lisäilyjä. Kaulurit olivat sopivaa telkkariohjelma-neulottavaa eli ohjetta ei tarvitse juurikaan seurata samalla kun katsoo ohjelmaa. Löysinkin hyvän ohjeen Metsäläisten elämää -blogista. Koska lankani olivat niin ohuita, taisin tehdä melkeinpä tuolla silmukkamäärällä, tai ehkä vähän sentään pudotin sitä, ja ohuemmilla puikoilla. Loppua kohden tosin laiskistuin hieman, enkä jaksanut tehdä viimeisiä lisäyskerroksia. Olisi kannattanut, sillä kaulurit eivät mene kauniisti hartioita pitkin, vaan alareuna on hieman liian kireä. Mutta ei haittaa, sillä väreiltään ne ovat kuin karkit!

Pipot ja kaulurit mätsää ja tarvittaessa voi vaikka vaihtaa. 

Kaulurit olivat mukava helppo neuletyö ja sellaisen ehtisi helposti vielä kutoa vaikka pukinkonttiin! Minulla on vielä kesken pari muuta työtä, huovutetut töppöset tuoreimmalle kummipojalle ja parit muut hommat... Saa nähdä ehdinkö saada kaikki valmiiksi!

Vielä on muitakin keskeneräisiä projekteja ja yksi aloittamaton...

Oletko sinä tehnyt itse pehmeitä paketteja?