Vaikka otsikon sävy kuulostaakin hieman negatiiviselta, en aio kuitenkaan jatkaa valituslinjalla. Sen sijaan kirjoitan muutamista suosikkijoululahjoistani ja parhaista joululahjalöydöistäni, jotka nyt sattuivat olemaan jossain määrin vanhaa roinaa. Itse kutsuisin niitä kuitenkin enemminkin kirpputorilöydöiksi.
Ennen joulua Hesarissa oli artikkeli siitä, miten nykyisin on täysin hyväksyttävää ja tavallistakin hankkia tai antaa käytettyjä esineitä lahjaksi. Myös Kaitaliinan blogissa törmäsin keskusteluun asiasta ja seurasin sitä mielenkiinnolla ja hämmästyneenäkin. En ole koskaan sen kummemmin ajatellut asiaa (paitsi joskus nuorempana, jolloin pohdin pitkään, voinko antaa kirjahyllystäni lahjan saajalle täydellisesti sopivan kirjan). Minusta on täysin hyväksyttävää ja järkevääkin ostaa lahja käytettynä, jos sopiva löytyy. Tietysti riippuu vähän kirpputorilöydöstä...
This year I bought many Christmas girfts from thrift shops and fleamarkets. They just happened to be just the right gifts so why not buy them even though they are second hand? I also received some beautiful second hand finds: a copper bowl and a candle holder from 50s or 60s and more of the exquisite hand painted coffee cups I got for my 26th birthday.
This year I bought many Christmas girfts from thrift shops and fleamarkets. They just happened to be just the right gifts so why not buy them even though they are second hand? I also received some beautiful second hand finds: a copper bowl and a candle holder from 50s or 60s and more of the exquisite hand painted coffee cups I got for my 26th birthday.
 |
| Ensimmäinen romulahja etualalla, 60-luvun tarjoiluvati. Nappula-kynttilänjalkoja tuli sopivasti kolme eri väristä. Messinkinen minulla oli entisestään. Niitä toivoinkin, kiitos! |
 |
| Juuri ennen joulua pääsin valittamaan, että minulla on niin vähän kynttilänjalkoja. Nyt on sopivasti! |
Niin, sitten niihin löytöihin. Aloitetaan parista äitini löydöstä. Hän törmäsi muistaakseni jollain laitilalaisella kirppiksellä 50-60-lukujen vaihteen kynttelikön ja tarjoiluvatiin (ylemmässä kuvassa). Kuulemma ne olivat vieläpä eri looseissa, mutta sattuivat olemaan kovin saman henkisiä. Nämä ovat sellaista tavaraa, jotka varmaan jollekin ovat täysin arvottomia (hinnan perusteella) ja toiselle, kuten minulle, aivan valtavan hienoja ja arvokkaita. Kyntteliköstä erityisen arvokkaan tekee se, että isoisäni osti 60-luvulla juuri tällaisen kynttelikön, joka sitten annettiin isotädilleni lahjaksi. Äitini perheelle jäi puolestaan nelihaarainen kynttelikkö, joka on nykyisin minun lapsuudenkodissani adventtikynttelikkönä.
 |
| Kuparinen ykstyiskohta. |
Minusta kynttilänjalka on erittäin kaunis ja toisaalta jotenkin veikeä. Myös tarjoiluvadissa on hauskaa "avaruusajan meininkiä". Ja kuparihan on aivan huippumuodikasta vielä, jos sitä haluaa ajatella. Lisäksi esineet sopivat täydellisesti huonekaluihimme, jotka ovat samalta aikakaudelta. Nappilöytö siis!
 |
| Vuoden halvin lahja - palkinnon voittajat. |
Minä nappasin tänä jouluna varmaan halvimman lahjan palkinnon meidän perheessämme, eikä kyse ollut edes aineettomasta lahjasta. Viime jouluna äiti pyysi uusia glögilaseja ja löysinkin Pentikistä kauniita ja sopivan kokoisia laseja. Silloin opiskelijan kukkaroa tosin hieman kirpaisi, kun ostin niitä useamman kappaleen. Taisivat maksaa kahdeksan euroa kappale. Vaan mitä löysinkään vuosi sitten tammikuussa Ekotorilta: käyttämättömän oloisia Pentikin glögilaseja 80 sentillä kappale! Niitä tosin ei ollut kuin kaksi, mutta näitä voikin jatkossa kerätä hitaammin, kun muutama on jo valmiina. Piilottelin laseja vuoden varastoissani ja muistin kuin muistinkin kaivaa ne esille ennen joulua.
 |
| Lautanen on kiiltävä ja purkki on himmeää messinkiä. |
Olin jo luovuttanut erään äidin tämän vuotisen lahjatoiveen suhteen. Äiti toivoi olohuoneeseen messinkistä vatia/lautasta/astiaa, joka sointuisi olohuoneeseen tulevaan uuteen lamppuun. Ajattelin homman olevan helppo, kun kuulemma messinkikin on muodissa. No ei ollut! Ainakaan Turussa. Kyttälän kirppis Tampereella pelasti tilanteen ja sieltä löytyi lähes täydellinen messinkilautanen olohuoneen sohvapöydän tilpehööreille. Ja taas reposteltiin lahjan hinnalla. Myöhemmin samana päivänä löysin vielä Design boulevardista Ferm livingin kuusikulmaisen messinkikipon, jonka annoin isälle kaukosäädin kipoksi.
 |
| Mysteerikuppeja. |
Muistatteko ne ihanat mustavalko-kultaiset 60-luvun kahvikupit, jotka edelliskesänä löysin vanhojen tavaroiden liikkeestä? Ne ainutlaatuiset, käsinmaalatut kupit, jotka oli maalannut joku mystinen Kuusisto? Hämmästys oli suuri, kun äiti törmäsi eräänä kauniina päivänä aivan samanlaisiin kuppeihin jossain nettikaupassa. Höh, ne eivät olleetkaan niin ainutlaatuisia. Äitiä harmitti, että hän oli maininnut minulle asiasta, sillä hän aikoi tilata kupit minulle joululahjaksi. Onneksi minä en muistanut enää koko asiaa ja lahja tuli minulle täytenä yllätyksenä.
Äsken kaivelin kuppeja ja sama [maalattu kuusi]:sto nämäkin on maalannut. Äiti kysäisikin nettikaupan pitäjältä kuppien historiasta. Kovin paljon ei selvinnyt, mutta jotain kuitenkin:
 |
| Köydänmiehen photoshopilla peitetty nimi. |
Edelleen voin kehitellä villejä tarinoita siitä, mikä kuppien historia on ja kenellä hienoilla ihmisillä kupit oikein ovat olleet käytössä. Ainakin meillä! Kohta voimme pitää jo vaikka minkälaiset kahvikekkerit, kun kuppeja on jo niin paljon. Kenties näitä tulee vastaan lisääkin, vaikkakin rohkenen epäillä, ettei kovin suuria määriä.
Tämmöisiä romuja kotiimme, ja vanhempien kotiin, ilmestyi tänä jouluna. Ja kyllä paljon muutakin, mutta nämä nostin tällä kertaa esiin.
Mitä mieltä sinä olet käytettyjen lahjojen antamisesta?
Joskus nuorempana ehkä vähän vierastin ajatusta käytetyn esineen antamisesta. Nykyään olen jossain määrin eri mieltä. Sehän riippuu täysin esineestä. Joissain esineissä arvo säilyy ja osasta tulee oikeasti roinaa, jota ei tietenkään pidä antaa lahjaksi. Otsikosta huolimatta ja kuten itsekin sanoit mikään edellä olevista esineistä ei ollut roinaa vaan mitä parhaita esimerkkejä käytetyistä lahjoista.
VastaaPoistaAva
Niin tietysti riippuu ihan siitä, mitä antaa. Samoin kuin uudessa esineessä on eri asia antaa arvotonta ja turhaa krääsää kuin jotain, jonka arvo säilyy ja joka on arvokasta saajalleen, oli se sitten käytettyä tai uutta. Se on tietysti myös mieltymyksistä kiinni, mikä on kullekin arvotonta ja turhaa krääsää, mutta noin niin kuin periaatteessa.
PoistaKiva kun vinkkasit tuon Kaitaliinan postauksen, miten se olikin jäänyt lukematta. Omien lelujen antaminen lapselle lahjaksi on huippuidea. Mutta kirpparilta löytyviä aarteita on vaikea antaa, kun ei tiedä mitä lahjan saaja siitä ajattelee. Ainakin, jos ei tunne häntä kovin hyvin. Tarkoitushan on nimenomaan ilahduttaa sitä lahjan saajaa. Kerran meidät oli kutsuttu eräisiin häihin ja löysin kirpparilta aivan ihanat vesilasit ja ostin ne antaakseni ne häälahjaksi. Mutta sitten tuli olo, että jos lahjan saaja ei kuitenkaan pitäisi vanhan tavaran saamisesta ja sitten annettiin tylsästi lahjakortti Stockmannille. Ne lasit otettiin omaan käyttöön ja ne ovat todella kauniit, Mutta edelleenkin nyt monen vuoden kuluttua aina kun laitan ne lasit kattaukseen, tulee tunne, että ne ovat sen silloisen morsiammen lasit, eivätkä minun!
VastaaPoistaMinustakin omien rakkaiden lapsuusmuistojen antaminen omille lapsille on hieno idea!
PoistaSellaiselle, jota ei niin hyvin tunne on tietysti aina vaikeampi ostaa lahjoja. Ehkä minäkään en lähtisi käytettyä ostamaan vieraammalle ihmiselle. Ja usein kirpputoreilta ja käytettynä löytyy juuri sellaisia täsmälahjoja, eikä niinkään tavaraa, jonka voi kuvitella sopivan kelle vain. Onneksi häissä on usein nykyisin lahjalistat, jotta ei tarvitse liikaa miettiä hääparin makumieltymyksiä!
Käytettyjen tavaroiden antaminen lahjaksi taitaa (valitettavasti) vaatia sen, että lahjan antaja tuntee lahjan saajan maun hyvin. Jostain syystä käyttämättömään tavaraan littyy automaattisesti tietty statusarvo joka kirpparikamalta puuttuu, ja siksi kirpparitavaraa lahjana väheksytään - vaikka se voisi persoonallisuudellaan mennen tullen pestä uuden tavaran arvon. Statusaspekti lahjoissa on outo monimutkainen ilmiö, itselleni sillä ei ole mitään metkitystä vaan arvostaisin päin vastoin kirppislahjaa uutta enemmän mutta tiefän ihmisiä joiden mielestä lahjatavaran tulee olla uusi ja käyttämätön osoittaakseen arvostusta. Itselleni kirppislahjat osoittavat uutta tavaraa enemmän lahjan antajan ajatelleen juuri minua ja siksi arvostan niitä enemmän, ekologisuuden lisäksi
VastaaPoistaTuo on totta, että lahjan saajan maku on tunnettava paremmin, kuin jos ostaa jotain uutta. Muuten lahjan idea voi jäädä täysin pimentoon ja saaja voi tosiaan ajatella saavansa vanhaa romua! Uusi lahja on varmempi, jos ei tunne lahjan saajaa kovin hyvin. Joululahjojen suhteen tilanne on onneksi melko helppo, kun saajat ovat yleensä suhteellisen läheisiä.
PoistaHyvä kysymys. Kirppislahjat voi olla tosi onnistuneita, mutta voi ne olla floppejakin, jos ei antaja ja saaja tunne toisiaan tarpeeksi hyvin.
VastaaPoistaItse arvostan todella korkealle vanhempieni tapaa juuri jouluna antaa lahjaksi jotain perinnöllistä :).
Olemme saaneet esim. kihlajaislahjaksi isäni suvussa kulkeneen (sen ison kuvallisen) Perheraamatun. Tänä jouluna saimme Kalevalan ja Vänrikki Stoolin tarinat. Kirjoissa on sekä alkuperäinen omistuskirjoitus, että omistuskirjoitus meidän perheelle. Olemme myös saaneet todella vanhat juomalasit, jotka ovat äitini suvun puolelta.
Ajattelen, että nämä ovat tavallaan ennakkoperintöä, jotka on osoitettu juuri meidän perheelle. Luulen, että muutkin sisarukseni saavat vastaavia - en tosin ole kysynyt.
Sain tänä jouluna lahjaksi myös elämäkertakirjan, jonka olemme muistaakseni itse antaneet samoille henkilöille ed. vuonna. Siitä lahjasta tuli vähän jännä olo. Toisaalta ajattelin, että kirja on varmaan ollut hyvä, kun halusivat antaa sen minulle. Mutta että eivät varmaan muista saaneensa sitä meiltä :D...
Anopilta olen myös saanut joululahjaksi hänen vanhan, mutta hyvin toimivan langankerimen :). neulominen on meille yhteinen harrastus ja arvostan lahjaa tosi paljon!
Itse olen niin kovin epävarma lahjojen antaja kaiken kaikkiaan, etten oikein kovin herkästi uskalla wanhoja tavaroita antaa. Ikuisena traumana uudestakin lahjasta, kun ompelin saunapyyhkeisiin nimikirjaimia ja kivoja koristeraitoja. Niin sitten minulle joku tokaisi, että "annoit sitten pyyhkeitä!" En ollut koskaan ennen kuullut, että se tarkoittaa moitteita. Nolostuin valtavasti ja se pyyhkeiden(+ shampoon tms.) antaminen lahjaksi tuntui ihan äärettömän kamalalta :(.
Kiitos hyvästä ja pohdiskelevasta kommentistasi!
PoistaAvainsana tuntuu näissä kaikissa kommenteissa olevan se, että käytetyn lahjan saaja pitää tuntea kunnolla. Teidän perhepiirin lahjakirjat kuulostavat hienoilta ja juuri teille ajatelluilta. Kirjaimellisesti kierrätettyjen (eli jo joltain toiselta saatujen) lahjojen eteenpäin antaminen on kyllä riskaabelia juuri tuosta syystä, että voi antaa vahingossa oman lahjansa takaisin. Ehkä omien tavaroiden eteenpäin antamisessa pitää olla vielä varovaisempi, kuin kirppislöytöjen kanssa.
Olipa hassu kommentti pyyhkeistä! Toivottavasti se oli tarkoitettu vitsiksi, aika ikävä kommentti. Minusta pyyhkeet ovat hyvä lahja, etenkin itsekirjaillut!
Hei ! Aivan upea tarjoiluvati ja kynttelikkö. Itse olen myös kerännyt aivan vastaavia tuotteita kirppikseltä 50-ja 60-luvun tuotantoa. ja todella kaunis muoto näissä esineissä. Kuparisia tarjoiluvateja on samalla tyylillä useita eri mallisia, soikeita ja pyöreitä pieniä ja isoja. Itselläni on myös anoppilasta saatu puolipallonmuotoinen metallinen hedelmävati ja siinä sanka, jossa muovista punottua kripaosaa. Samoin kynttelikköjä on myös monenmallista , itselläni on useita malleja 2-3-4-5 kynttiläosaa ja malleja monenlaista matalaa ja pystyä mallia. Harmi että joissain malleista on päässyt irti kuparinen rengasosa kynttiläpidikkeessä, mutta aina kun käyn kirppiksillä niin tsekkailen nk. ehjiä. joilla voisi paikkailla sitten näitä pikkasen vajaita ja kun jonkun löytää on se itselleni kuin suuri aarre. itse en tiedä näistä missä ne on valmistettua, onko ollut silloin aikoinaan isoja sarjoja ym. Mut summasummarum aivan ihania ovat ja ihanat lahjat olet saanut. Miehelläni ja minulla on tapana aina antaa jotain vanhaa kirppislöytöä ja tänä vuonna sain vanhan öljylampun.
VastaaPoistaKokoelmasi kuulstaa hienolta! Olisi muuten mielenkiintoista tosiaan tietää näiden taustoista vähäsen, mutt näissä ei näy kyllä yhtään mitään merkkiä.
PoistaJa hauska tapa antaa kirppislahjoja! Moni vanha esine voi sitä paitsi olla arvokkaampikin kuin uuden uutukaiset.