Koti-koti ja koti

Karkkiksen "koulureppu" on ilmestynyt eteisen sohvalle. Mistä on kyse?

Kevääni sujuukin vähän erilaisissa merkeissä kuin monet aikaisemmat. Tai oikeastaan kaikki aikaisemmat sitten vuoden 1995 kevään. Olen tällä hetkellä opintoihin liittyvässä työharjoittelussa, eli vaikka se oikeastaan on opiskelua niin käytännössä se on kuitenkin työssä käymistä. Ja se onkin sitten viimeinen opintoihin liittyvä asia, sitten valmistun. Kääk!  

This spring I'm doing an internship as the last part of my studies. Hopefully, I'll soon be a qualified speech and language pathologist. The workplace is much nearer my parents' so I live in my childhood home for about half a week. It's a bit strange having to homes. I don't mind living with my parents and it's nice going swimming with my dad and I don't complain about my mum's cooking. I also really like my mum's eye for decorating. Still, I constantly miss my husband and also our lovely home.

Yksityiskohtia koti-kotoa. Siinä missä minulla on monenkirjavia kivituikkuja, äidillä on vain sinisiä ja vihreitä. 

Muutenkin kevät on vähän erilaista eloa, sillä olen "kahden kodin loukussa". Kahden kodin loukulla en nyt tarkoita sitä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että asun osan viikoista vanhempieni luona, lapsuuden kodissa. Harjoittelupaikkani on niin paljon lähempänä lapsuuden kotia, että se on käytännöllistä. Välillä olen kyllä kulkenut Turustakin, mutta silloin herätys on melko aikainen. 

Muutama viikko sitten takapihalla näytti tältä.

 Tässä kahden kodin väliä kulkiessani olen miettinyt paljon suhdettani eri koteihini. Minä käytän usein lapsuuden kodistani ilmausta "koti-koti", vaikka kuitenkin Turun koti on minulle se "ykköskoti", ollut jo pitkään. Mistäköhän tämä sanonta juontuu? Ehkä se liittyy vahvasti siihen, että se todellakin on se lapsuuden koti ja pitkäaikainen sellainen. Koti-kotiin on kuitenkin kiva aina palata, minulla ei ole vaikeuksia asua vanhempien nurkissa.  

Nykyinen makuuhuoneeni noin puolet viikosta. Olen vakituinen sohvasurffaaja.

Tietysti Turussa on ykköskoti myös siksi, että siellä on mies. Minä olen kuitenkin sellainen himahimppu ja paikkoihin juurtuja, että kyllä ihan sillä fyysisellä kodillakin on minulle suuri merkitys. Aina kun olen Turussa, haluan ottaa ihanasta kodistani kaiken ilon irti. Aistia sen vanhan tunnelman ja tunnustella lautalattioiden narahduksia. Tai ainakin jotain sinnepäin, en ehkä ole oikeasti ihan noin runollinen. Minä toivon kovasti, että saisimme asua tuossa kodissa vielä pitkään. 

Yllättävän kevyesti tämä kotien välillä surffailu on sujunut. Ihan aluksi tuntui, kun olisin molemmissa paikoissa vain kylässä, eikä kotonaolemisen tunnetta ehdi syntyä. Nyt yksikin ilta kummassa tahansa kodissa tuntuu ihan illalta kotona. Tietysti Turusta on vähän ikävä lähteä aikaisin aamulla ja  koti-kotona on ikävä miestä (ja kotia). Toisaalta koti-kotona on hauska käydä iskän kanssa uimassa ja syödä äidin laittamia ruokia. 

Minun entisessä huoneessani on vielä viittaus karkkisväreihin. Nurkassa petivaatteeni. 

Niin, ja sekin on ihanaa, että koti-kotona on niin kaunista. Muodikkaasti momo-rivarinpätkä on sisustettu melko yksinkertaisesti ja hillitymmin kuin meidän kotimme. Äiti on kyllä minun sisustusinnostukseni myötä innostunut laittamaan värikkäitä tyynyjä ja muuta kivaa. Minulla ei ole enää varsinaisesti omaa huonetta, mutta en osaa sitä kaivatakaan. Olkkarissa sitä eniten oleskellaan. Entinen keltainen huoneeni on nyt kauniin vaaleansininen ja äitini käyttää sitä työhuoneena. 

Zip-tuoli on ihan paras lukutuoli. Tai sitten siinä voi pelata iskän x-boxilla Tintin seikkailuja. 

Yritän nyt nauttia tästä elämän tilanteesta, näistä kodeista ja ottaa kaiken ilon irti harjoittelusta. En haluaisi murehtia tulevaa, mutta välillä se tietysti hiipii mieleen. Huomenna kuitenkin on perjantai ja minulla on edessä pitkä viikonloppu ykköskotona! 

Tämä kuva ihan vaan siksi, että toivoisin tällaisia ilmoja vielä.