Ystäväni, tuttavani ratiritiralla

Satuin kurkkaamaan tässä taannoin vanhaa messenger-profiiliani, jota käytin aktiivisesti noin vuosina 2005-2006. Ammattinimikkeen perässä luki "lastentarhanopeopettelija/ prinsessa" ja työpaikassa luki "Turun yliopisto / Bulbarian hovi". Hämärästi muistan jonkun vitsin siitä, että olisin Bulbaarian prinsessa. Järkytyin, että olenko todellakin ollut noin lapsellinen vuonna 2006. Lisää järkytyksiä oli luvassa, sillä löysin kirjahyllyä järjesteässäni vanhan ystäväkirjan vuodelta 2005. Voi karmeus niitä muka-hauskoja vastauksia, joita olin 18-vuotiaana (!) keksinyt. Näin ystävänpäivän jälkimainingeissa onkin hyvä aika tutustua lähes kymmenen vuoden takaiseen Karkkikseen ja pohtia vähän ystävyyttä.

Minä en tehnyt tänä(kään) vuonna ystävänpäiväkortteja, mutta sain kaksi. Nallekortti on pitkäaikaiselta kirjekaveriltani. Toinen on appivanhemmilta.

Skannasin omat vastaukseni ystäväkirjasta nolouksineen päivineen. Sensuroin ainoastaan henkilötiedot. Lempinimistä (jotka tosin eivät olleet kovin aktiivisessa käytössä koskaan) voi huomata, että joukossa on myös Karkki, josta Karkkis on myöhemmin väännetty.  Ehkä joitain lukijoille uusiakin faktoja paljastuu vihon kautta. Huomatkaa, että vastaukset ovat tosiaan, kröhöm,  "huumorilla" kirjoitettu. En esimerkiksi oikeasti lukenut pehmoleluja perheenjäseniksi tai pitänyt itseäni tärkeimpänä perheenjäsenenä, saati sitten että olisin kuunnellut mieluiten itseäni. 

Sain ystäväkirjan synttärilahjaksi. Täytyykin joskus etsiä käsiin vielä vanhempi ystäväkirja.

 Jännää, miten tavallaan en ajattele muuttuneeni, mutta kyllä tämän päivän vastaukset olisivat monesta kohtaa aika erilaiset kuin vuonna 2005. Ehkä se sellainen persoonan "ydin" on sama, mutta pinta vaihtelee. Vitsien ja juttujen taso on ainakin toivottavasti parantunut. Tai no, tiedä häntä. Musiikkimaku on muuttunut jonkun verran, tai ainakin laajentunut. Nykyisin perheeseen kuuluu tietysti myös mies sekä laajennetusti hänen lapsuuden perheensä. Voisinkin tähän laittaa vielä tämän päivän vastaukset.

Ystäväkirjan välissä on tallessa kuva minusta tekemässä matikan tehtäviä. Muistan, että huomasin kuvaajat oven toisella puolella ja yritin vaan näyttää coolilta. 

Ystäväkirjassa oli tietysti myös monen ystävän merkinnät. Lueskelin niitä hieman haikeana. Aika harvan kanssa olen kovin paljon tekemisissä, kun elämä on vienyt eri suuntiin. Joidenkin kanssa ystävyys on kuitenkin säilynyt, mikä on arvokas asia. Erityisen haikeuden aiheuttivat entisen hoitolasten merkinnät. Toinen heistä tanssi perjantaina vanhojen tansseissa, toisen vuoro on ensi vuonna. Hekin ovat jo niin isoja! Aivan viimeisenä on mieheni merkintä elokuusta 2006, vähän sen jälkeen kun tapasimme. Hän on siis lukenut hullut juttuni ja silti tykännyt minusta! Jee!

Olisi hauska joskus joissain pippaloissa kierrättää ystäväkirjaa tämän hetkisten kavereiden kanssa. Tällä hetkellä kaveripiirini on varmaan laajempi kuin koskaan ja toivoisin että mahdollisimman moni säilyisi läpi elämän. Muutot toisille paikkakunnille ja elämäntilanteiden muutokset tietysti vaikeuttavat tätä. Onneksi muutamakin ystävä on riittävä määrä. Ja onneksi on internet! Esimerkiksi Heidin kanssa on kiva pitää yhteyttä näin blogien välityksellä.

Tällä kertaa ei ystäväkirjaan tule kuvaa minusta, vaan tylsästi kukkakimppu. 

TÄMÄN BLOGIN OMISTAA:

NIMENI: Karkkis

ASUINPAIKKANI: Turku

SILMIENI VÄRI: "Ooooman kullan silmät... "

HIUKSIENI VÄRI: Viimeksi olen kuullut erään lapsen suusta, että hiuksissani on vaaleita ja tummia viivoja. 

OLEN  174 cm PITKÄ

PERHEESEENI KUULUU Mies, äiti, isä ja laajennettuna miehen perhe.

LEMPIAINEENI OVAT  suklaa ja villa (tämän vastauksen matkin mieheltä)

KUUNTELEN MIELUITEN Yle Ykköstä, erityisesti Jazzklubia. 

HAUSKIN PELI: Rappakalja (eli sama kuin edellä), Trivial pursuit, Pictionary

HARRASTUKSENI: Ihan siedettävien äänien pitäminen saksofonilla, blogin kirjoittaminen ja käsityöt. 

PARHAAT TV-OHJELMAT: Simpsonit, NCIS, Sherlock, Marplet ja Poirotit, Hakekaa kätilö... Näitähän riittää edelleen! 

LEMPIKIRJANI: Melkein kaikki Agatha Christiet. Just luin kyllä yhden huonon. 

LEMPIRUOKANI: Roomalaiset lihapullat tomaattikastikkeessa, linssikeitto ja aika moni muu. Eli kaikki mikä maistuu suussani hyvältä. 

ISONA MINUSTA TULEE samanlainen ja erilainen kuin nyt. 

TOIVON, ETTÄ lukijat viihtyvät blogissani!

PÄIVÄYS: 16.2.2014

Tällaisia vastauksia tällä kertaa. Saa nähdä, mitä vastaisin kymmenen vuoden päästä. Ehkä kaivan ystäväkirjan taas silloin esille. Sitten voin lukea blogiani ja kauhistella, miten hassuja juttuni ovat olleet. Toivottavasti lapsenmielisyyttä on kuitenkin edelleen tallella! Mitäs veikkaat, vastaisitko itse samoin kuin lähes kymmenen vuotta sitten? Voit myös tehdä omat ystäväkirjamerkintäsi kommenttiin, tai ainakin jotkut kohdista. 

P.S. Ensi viikolla yritän postata muutakin kuin muisteloita. Tällä viikolla satuin nostalgiselle päälle.