sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ystäväni, tuttavani ratiritiralla

Satuin kurkkaamaan tässä taannoin vanhaa messenger-profiiliani, jota käytin aktiivisesti noin vuosina 2005-2006. Ammattinimikkeen perässä luki "lastentarhanopeopettelija/ prinsessa" ja työpaikassa luki "Turun yliopisto / Bulbarian hovi". Hämärästi muistan jonkun vitsin siitä, että olisin Bulbaarian prinsessa. Järkytyin, että olenko todellakin ollut noin lapsellinen vuonna 2006. Lisää järkytyksiä oli luvassa, sillä löysin kirjahyllyä järjesteässäni vanhan ystäväkirjan vuodelta 2005. Voi karmeus niitä muka-hauskoja vastauksia, joita olin 18-vuotiaana (!) keksinyt. Näin ystävänpäivän jälkimainingeissa onkin hyvä aika tutustua lähes kymmenen vuoden takaiseen Karkkikseen ja pohtia vähän ystävyyttä.

Minä en tehnyt tänä(kään) vuonna ystävänpäiväkortteja, mutta sain kaksi. Nallekortti on pitkäaikaiselta kirjekaveriltani. Toinen on appivanhemmilta.

Skannasin omat vastaukseni ystäväkirjasta nolouksineen päivineen. Sensuroin ainoastaan henkilötiedot. Lempinimistä (jotka tosin eivät olleet kovin aktiivisessa käytössä koskaan) voi huomata, että joukossa on myös Karkki, josta Karkkis on myöhemmin väännetty.  Ehkä joitain lukijoille uusiakin faktoja paljastuu vihon kautta. Huomatkaa, että vastaukset ovat tosiaan, kröhöm,  "huumorilla" kirjoitettu. En esimerkiksi oikeasti lukenut pehmoleluja perheenjäseniksi tai pitänyt itseäni tärkeimpänä perheenjäsenenä, saati sitten että olisin kuunnellut mieluiten itseäni. 

Sain ystäväkirjan synttärilahjaksi. Täytyykin joskus etsiä käsiin vielä vanhempi ystäväkirja.
 Jännää, miten tavallaan en ajattele muuttuneeni, mutta kyllä tämän päivän vastaukset olisivat monesta kohtaa aika erilaiset kuin vuonna 2005. Ehkä se sellainen persoonan "ydin" on sama, mutta pinta vaihtelee. Vitsien ja juttujen taso on ainakin toivottavasti parantunut. Tai no, tiedä häntä. Musiikkimaku on muuttunut jonkun verran, tai ainakin laajentunut. Nykyisin perheeseen kuuluu tietysti myös mies sekä laajennetusti hänen lapsuuden perheensä. Voisinkin tähän laittaa vielä tämän päivän vastaukset.

Ystäväkirjan välissä on tallessa kuva minusta tekemässä matikan tehtäviä. Muistan, että huomasin kuvaajat oven toisella puolella ja yritin vaan näyttää coolilta. 

Ystäväkirjassa oli tietysti myös monen ystävän merkinnät. Lueskelin niitä hieman haikeana. Aika harvan kanssa olen kovin paljon tekemisissä, kun elämä on vienyt eri suuntiin. Joidenkin kanssa ystävyys on kuitenkin säilynyt, mikä on arvokas asia. Erityisen haikeuden aiheuttivat entisen hoitolasten merkinnät. Toinen heistä tanssi perjantaina vanhojen tansseissa, toisen vuoro on ensi vuonna. Hekin ovat jo niin isoja! Aivan viimeisenä on mieheni merkintä elokuusta 2006, vähän sen jälkeen kun tapasimme. Hän on siis lukenut hullut juttuni ja silti tykännyt minusta! Jee!

Olisi hauska joskus joissain pippaloissa kierrättää ystäväkirjaa tämän hetkisten kavereiden kanssa. Tällä hetkellä kaveripiirini on varmaan laajempi kuin koskaan ja toivoisin että mahdollisimman moni säilyisi läpi elämän. Muutot toisille paikkakunnille ja elämäntilanteiden muutokset tietysti vaikeuttavat tätä. Onneksi muutamakin ystävä on riittävä määrä. Ja onneksi on internet! Esimerkiksi Heidin kanssa on kiva pitää yhteyttä näin blogien välityksellä.

Tällä kertaa ei ystäväkirjaan tule kuvaa minusta, vaan tylsästi kukkakimppu. 
TÄMÄN BLOGIN OMISTAA:

NIMENI: Karkkis

ASUINPAIKKANI: Turku

SILMIENI VÄRI: "Ooooman kullan silmät... "

HIUKSIENI VÄRI: Viimeksi olen kuullut erään lapsen suusta, että hiuksissani on vaaleita ja tummia viivoja. 

OLEN  174 cm PITKÄ

PERHEESEENI KUULUU Mies, äiti, isä ja laajennettuna miehen perhe.

LEMPIAINEENI OVAT  suklaa ja villa (tämän vastauksen matkin mieheltä)

KUUNTELEN MIELUITEN Yle Ykköstä, erityisesti Jazzklubia. 

HAUSKIN PELI: Rappakalja (eli sama kuin edellä), Trivial pursuit, Pictionary
HARRASTUKSENI: Ihan siedettävien äänien pitäminen saksofonilla, blogin kirjoittaminen ja käsityöt. 

PARHAAT TV-OHJELMAT: Simpsonit, NCIS, Sherlock, Marplet ja Poirotit, Hakekaa kätilö... Näitähän riittää edelleen! 

LEMPIKIRJANI: Melkein kaikki Agatha Christiet. Just luin kyllä yhden huonon. 

LEMPIRUOKANI: Roomalaiset lihapullat tomaattikastikkeessa, linssikeitto ja aika moni muu. Eli kaikki mikä maistuu suussani hyvältä. 
ISONA MINUSTA TULEE samanlainen ja erilainen kuin nyt. 

TOIVON, ETTÄ lukijat viihtyvät blogissani!

PÄIVÄYS: 16.2.2014

Tällaisia vastauksia tällä kertaa. Saa nähdä, mitä vastaisin kymmenen vuoden päästä. Ehkä kaivan ystäväkirjan taas silloin esille. Sitten voin lukea blogiani ja kauhistella, miten hassuja juttuni ovat olleet. Toivottavasti lapsenmielisyyttä on kuitenkin edelleen tallella! Mitäs veikkaat, vastaisitko itse samoin kuin lähes kymmenen vuotta sitten? Voit myös tehdä omat ystäväkirjamerkintäsi kommenttiin, tai ainakin jotkut kohdista. 

P.S. Ensi viikolla yritän postata muutakin kuin muisteloita. Tällä viikolla satuin nostalgiselle päälle. 

13 kommenttia:

  1. Olen sitä mieltä, että lapsenmielisyys on suuri lahja. Jos ihmisellä on sitä hänellä säilyy sellainen ominaisuus mitä kutsun "hauskuuden tajuksi". Keksii pieniä ja isompiakin juttuja, joilla juhlista ja tavallisesta elämästäkin tulee mukavampaa. Osaa nauraa itselleen ja elämän pienille kommelluksille.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei minua oikeasti tämä lapsenmielisyyteni harmita, vaikka hetkellisesti nolouden tunteita aiheuttaakin. En minä tätä blogiakaan jaksaisi pitää, jos aina pitäisi olla asiallinen. Tai ainakin tämä blogi olisi hirveän paljon tylsempi.

      Poista
  2. Miksiköhän ne ystäväkirjat piti niin usein täyttää "huumorilla" eli vetää läskiksi? Minulla on ollut aikuisenakin ystäväkirjoja: tein niitä itse, tulostin sivut ja sidoin kirjoiksi. Osa aikuisista ystävistänikin veti läskiksi vastaamisen, eikä osannut(?) vastata rehellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Nytkin yritin joissain kohdissa olla perusvastausta "nokkelampi". Ehkä ystäväkirjojen täyttäminen mielletään lasten puuhaksi, joten pitää sitten yrittää vastata jotenkin eritavalla. Tai sitten halutaan antaa itsestä hauska ja kekseliäs kuva, vaikkei välttämättä tarvitsisi.

      Poista
  3. NIMENI: Heidi.

    ASUINPAIKKANI: Häme

    SILMIENI VÄRI: Sininen

    LEMPIAINEENI OVAT musiikki ja käsityöt

    HAUSKIN PELI: Rappakalja ja Alfapet

    HARRASTUKSENI: Grafiikka, käsityöt, koiran kanssa temuaminen

    PARHAAT TV-OHJELMAT: Strömsö, Naisten paratiisi, Emmerdale

    LEMPIKIRJANI: Ps. I Love You

    LEMPIRUOKANI: Kaalilaatikko

    PÄIVÄYS: 17.2.2014

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossakin vaiheessa alkuope tuntuu täyttävän näitä työksensä. Ehdottomasti pahin on ollut Top Model -ystäväkirja. Ole siinä sitten rehellinen, kun kysellään yksityisiä :) Ihan kaikkiin kysymyksiin en vastannut, eikä vastausten perään ole kyselty jälkeenpäin.

      Mutta olen kyllä kovasti pitänyt niistä aikuisten ystäväkirjoista, joihin olen vastaillut itsekin aikuisena. (Enkä tarkoita nyt niitä punaisia aikuisten ystäväkirjoja, joissa on se aikuistesti. Tarkoitan ystäväkirjoja, jotka kuuluvat aikuiselle. Silti niissä on hevosia tai hellokittyjä kannessa.)

      Minustakin on kiva vaihtaa kuulumisia tällä tavalla sähköisesti. :)

      Poista
    2. Hauskaa, kun vastasit! Hih, minunkin ala-asteen ystäväkirjassa oli ainakin kahden opettajan merkinnät. Niitä tyttöporukalla (ja taisi olla poikiakin joukossa) innoissaan opettajille annettiin täytettäväksi. Varmaan mukava homma töiden jälkeen! :D

      Täytyy ottaa ideasta vaari ja pistää joskus aikuisten ystäväkirja kiertämään.

      Poista
  4. Kun lukee nuoruuden kirjoitelmiaan nuorena aikuisena niin tulee jonkinasteinen nolous. Mutta sitten kun lukee niitä vanhana aikuisena niin ei nolota yhtään, odota vaan!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia on varmaan näin. Ei esimerkiksi varhaisteini-iän jutut juuri enää nolota, koska siitä on riittävästi aikaa ja tajuan, että olin silloin vielä ihan lapsi. Odotan innolla päivää, kun mikään ei enää nolota.

      Poista
  5. Samanlaisia hauskoiksi yritettyjä kommentteja on harrastettu myös täällä! Ihan jo hävettää mikä määrä niitä majailee lapsuuskavereiden pahvilaatikoissa... Onneksi samankaltaisia vastauksia ne muutkin harrastivat! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla! Ja tosiaan, muillakin kavereilla oli kyllä niin hauskoja merkintöjä että oksat pois.

      Poista
  6. Mää en muista vastanneeni huumorilla ystäväkirjoihin, vaan se piti ottaa aina kovin tosissaan. Tietysti hyödyntäen tämän tarjoama evankeliointimahdollisuus, eli lempikirjan piti aina olla Raamattu ja musiikin kohdalle jotain kristillistä :) Omaa ystäväkirjaani oon täytellyt aikuisenakin muutaman vuoden välein, katsoen miten vastaukset muuttuvat. Ystäväkirjan kerääminen aikuiskavereilta olisi kyllä tosi hauska idea!

    Mää lueskelin eilen yhden keskustelupalstan vanhaa ketjua ja totesin, että mulla on vielä vuonna 2011 ollut todella typeriä mielipiteitä...

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin pienempänä vastasin ihan tosissaan, mutta jossain vaiheessa se muuttui. Hyvä idea täyttää omaa ystäväkirjaa säännöllisesti. Kyllä ne vastaukset aina vähän muuttuu.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.