torstai 13. helmikuuta 2014

Painajaiset Hollywoodissa

Jäin tänä vuonna penkkarihulinoista täysin sivuun, enkä päässyt katselemaan, millaisia älyttömyyksiä nuoruuden into on tänä vuonna saanut aikaan. Sen sijaan minun pitää tyytyä muistelemaan omia penkkareitani kahdeksan vuoden takaa. Meillä oli erittäin onnistuneet penkkarit, jotka pysyivät juuri sopivan sivistyneinä ja hauskoina. Ei ihmekään, kun teemana oli glamoröösi Hollywood. 

Näin villiksi meno yltyi penkkareissa. Karkkis pussaili vanhoja, vieraita miehiä! 

Valitsin heti teeman kuultuani hahmokseni Grace Kellyn. Häneen oikein kiteytyy vanhan ajan hollywood-glamour. Googlailin sopivia asuja ja pääsyin tähän Takaikkunassa nähtyyn mustavalkoiseen mekkoon, jonka toteutimme äidin kanssa vuorisilkistä, t-paidasta ja koristenauhasta. Asun kruunasivat satiinihanskat, joita käytin myöhemmin häissäni. Eipä sitä ihan joka tyttö voi käyttää häissään penkkareita varten hankittuja asusteita!

Minä en osaa olla aivan yhtä viileä kaunotar kuin Grace eli suomalaisittain Krake. 

Koristelimme koulun elokuvajulisteilla, joihin oli liimattu opettajien ja oppilaiden naamoja näyttelijöiden tilalle. Muistaakseni suurin osa koristeista oli tehtyä aika kunnioittavasti, eikä ketään haluttu halventaa. En voi tietysti olla varma, miten kukin vitsit koki. Opettajia ei alistettu, vaan heille annettiin vip-passit ja kuohuviini eli pommac-tarjoilu opettajanhuoneeseen. Luokkien laitettiin tähtiä kuin kuuluisuuksien pukuhuoneiden oviin ikään. Toki opettajille myös irvailtiin, kuuluuhan se asiaan.

Ei aivan yhtä hienostunut photoshoot kuin Gracella. 
Hauskaa oli, että ystäväni Noora ja minä olimme yhtä aikaa abeja. Ja vielä hauskempaa oli, että molempien äidit olivat opettajia! Pääsimme siis lavashowssa irvailemaan äideillemme. Sketsissämme ensin esitimme äitejä ja heidän ominaispiirteitään. Sitten kutsuimme äidit haastatteluun, jonka sisältönä oli muun muassa se, miten äidit pärjäävät nyt, kun me jätämme lukion. 

Audrey Hepburn ja Grace Kelly äiteineen. 
Muutakin hauskaa lavashowssa oli. Parhaiten muistissa on proteiinisynteesitanhu, jossa esitin leusiinia mustassa jätesäkissä. Bilsan opettajamme lohkaisi eräällä tunnilla, että kaikki oppisivat proteiinisynteesin paljon paremmin, jos siitä tehtäisiin tanhu. Ryhdyimme tuumasta toimeen ja taisimmepa antaa  dvd:nkin tanhusta opetusmateriaaliksi. Olin mukana myös tanssiesityksessä, jossa oli musiikki eri elokuvista. En ole ehkä maailman paras tanssija, mutta oli hauska olla mukana. Varsinkin, kun Diamonds are a girl's best friendin aikana lavalle laskeutui keinuja, joissa keinuimme ja tanssimme! Kaikenlaista muutakin lavashowssa taisi olla. Täytyykin virkistää muistia katsomalla video, joka löysyi tietokoneen uumenista. 

Autolavan tähtöset.
Autojen lavat olivat täynnä näyttelijöitä ja elokuvahahmoja. Katkerasti muistan, että joku vei toisen tilaamistani karkkipusseista. Noh, ehkä se ei ollut kuitenkaan se päivän tärkein juttu. Penkkarit olivat hauska tapa heittää hyvästit lukioelämälle. Lukiossa oli kivaa, mutta en yhtään haikaile niitä aikoja takaisin. Pian on aika heittää hyvästit taas seuraavalle elämänvaiheelle, kun pian valmistun. Silloin en valitettavasti pääse pukeutumaan Grace Kellyksi. 

Millaisia penkkareihin liittyviä muistoja sinulla on? Oliko hauska hullutella vai jäikö vain olivatko tunnelmat toisen laiset?


8 kommenttia:

  1. Oi, ihana penkkarimekko! Mie olin Cruella DeVil, turkkeineen päivineen. Oli pahuksen kylmä kun ajeltiin, penkkareiden teemana meillä oli Neuvostoliitto, kun kerta oltiin rajan läheisyydessä ja koulukin oli juuri remontissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, Cruella Devil kuulostaa hienolta penkkarihahmolta! Nauroin teidän teemalle, (suuri ja) mahtava idea!

      Poista
  2. Minun nuoruudessani ei pukeuduttu mitenkään erikoisesti. Opettajista tehtiin julisteita ja laulut. Ajelu tapahtui kuorma-auton lavalla niin kuin nykyäänkin.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkälle kuitenkin samanlaiset perinteet ovat näemmä jatkuneet vuosikymmenestä toiseen.

      Poista
  3. Meillä oli sama teema! Mutta te kyllä taisitte vetää pidemmän korren toteutuksessa. Minulle sattui sellainen pieni kommellus että penkkaripäivän iltana kun laukustani oli karkit viskelty, löysin samasta laukusta kamerani ILMAN PATTEREITA. Aika iloisen huolettomasti olin ne patterit viskannut karkkien mukana. Toivottavasti eivät poksahtaneet kenenkään otsaan! :O (tai joutuneet vatsaan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli harvinaisen innostunutta porukkaa toteuttamassa penkkareita, mikä mahdollisti hyvän toteutuksen.

      Hihi, kaikenlaisia kommelluksia sitä voi sattua! Eipä niitä pattereita sieltä varmaan kovin helpolla karkkien joukosta erota.

      Poista
  4. Meidän penkkareissa pukeuduttiin vanhojentanssityyppisesti ja tanssittiin. Vanhojentansseja meillä ei ollut, vaan kakkosvuosikurssi pukeutui penkkaripäivänä kansallispukuihin. Iso osa päivästä oli meillä aika arvokasta ja hienostunutta, mutta kuorma-auton lavalla meininki muuttui. Nyttemmin lukioiden yhdistymiset ovat muuttaneet perinteitä eikä tällaista juhlaa enää ole. Mutta vielä vuonna 2008 noudatettiin jopa 1930-luvulla alkaneita perinteitä, kuten abien juhlasalissa koko koululle laulama Kiitos nyt Herran -virsi.

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hienolta ja arvokkaalta tuollaiset penkkarit! Hauskaa, että on erilaisia perinteitä. Tai harmi tietysti, että perinne on nyt katkennut, mutta että sinä sait vielä osallistua siihen. Muistaakseni isän vanhassa koulussa oli jotain samanlaista perinnettä, mutta sekin on nyt muuttunut.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.