Täydellisen suklaapikkuleivän metsästys

Sain pari viikkoa sitten ällin opetella tekemään täydellisiä suklaahippupikkuleipiä. En yleensä osta kaupasta mitään keksejä kahvin kanssa juotavaksi, mutta toisten itsetekemistä pikkuleivistä tykkään. En ole vaan itse kunnostautunut pikkuleipien tekemisessä, joten tietysti piti alkaa metsästää sopivaa reseptiä. Amerikkalaistyyppiset chocolate-chip cookiet ovat mieleeni ja reseptejä onkin pilvin pimein. Miten niistä nyt sitten valita paras? Etsintä on vieläkin kesken, vaikka postauksen kirjoitankin. Tarvitsenkin teidän apuanne, hyvät lukijat!

I'm having a little bit of luck finding a recipe for the perfect chocolate chip cookies. First, I tried Bakearella's famous cowgirl cookies. I've heard that they're delicious but mine didn't turn out that great. I had to take them back from the oven and add another egg. Because of this, the chocolate chips melted angot mixed into the dough and the cookies look like little flat meatballs. Then I tried a really basic recipe with butter, flour, eggs, sugar and the chocolate chips, of course. I wanted chewy and crumbly cookies but got dry and crunchy ones instead. Oh, and also I burned half of the cookies, too. But I am going to find the perfect recipe! If you have one, please do tell me!

Iltapäiväkahvi parin viikon takaa.

Ensimmäiseksi päätin kokeilla muunneltua versiota Bakearellan Cowgirl cookieseista. Ai että minua ärsyttää cookie-sanan vääntäminen suomeen, joten siksi puhun pikkuleivistä. Keksi on jotnekin liian kuivikas sana. Olen antanut noita pikkuleipiä lahjaksi, kuten Bakearellakin, eli laittanut kuivat aineet purkkiin ja liittänyt mukaan ohjeen lopuista aineista ja paistamisesta. Nyt täytyy tunnustaa, etten ollut itse kokeillut pikkuleipiä, kun annoin niitä lahjaksi. Kuulin kuitenkin hyvää palautetta, joten luotin siihen, että lahja oli hyvä. 

Kahvin kera tarjoiltiin lihapullia ja suklaata. Tai ehkä jauhamaksapihvejä?

No nytpä sitten kokeilin itsekin lehmityttöpikkuleipiä. Suomennettu ja deseiksi muutettu ohje löytyy ainakin täältä. Minä käytin alkuperäisen reseptin cup-mittoja. Vähän sovelsin ja pistin mukaan erilaisia pähkinöitä. Muuten tein kuten ohjeessa, pyörittelin taikinasta palloja ja pistin uuniin. Pallot eivät kuitenkaan alkaneet muuttua pikkuleiviksi vaan näyttivät kuivuvan pyöreiksi palleroiksi. Puutuin peliin, otin pallerot pois uunista ja lisäsin taikinaan toisen munan. Lyttäsin pikkuleipiä vähän valmiiksi ja laitoin uudestaan uuniin. Siinä hötäkässä suklaa oli tietysti ehdinyt jo sulaa, joten pikkuleivistä tuli vähän ruskeampia kuin oli tarkoitus. Niinpä ne näyttivät vähän lihapullilta. 

Järeät aseet käyttöön! Voita! Rasvaa! Sokeria! Siirappia!

Ihan hyviltä ne maistuivat, mutteivät siltä, miltä suklaahippupikkuleivät parhaimmillaan. Se saattaa johtua siitä, että fariinisokerin sijaan käytin osittain mauttomampaa ruokosokeria, Lidlin tummaa suklaata (joka on hyvää sellaisenaan, muttei ehkä leivonnassa ja osittain margariinia voin sijaan. Siispä seuraavaan yritykseen varustauduin järeämmillä aseilla: fariinisokerilla, Fazerin taloussuklaalla (parasta leivonnassa!) ja oikealla voilla. Tällä kertaa reseptinä oli Maku-lehdestä bongattu pikkuleipäresepti.

Suklaahippupikkuleivät (miettikää kuinka hauska sana tuo on!)

• 1 cup vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• ½ tl suolaa
• reilu 100 g voita
• ½ dl sokeria
• ½ dl fariinisokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 muna
• noin 200g suklaata

(yllä on puolikas annos Maku-lehden reseptiä. Tästä annoksesta tuli vajaa 30 pikkuleipää)

Sekoita keskenään jauhot, ruokasooda ja suola. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa vaahdon joukkoon muna. Kääntele joukkoon jauhoseos ja lopuksi suklaahiput.

Ota lusikalla taikinasta nokareita, pyörittele ja litistä pellille pikkuleiviksi. Paista 200 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. 

So far so good. 

Resepti vaikutti ihanan yksinkertaiselta. Mitä nyt vähän piti voita ja sokeria vaahdottaa, mutten kaikki vaan sekaisin. Ennen uuniin laittamista kaikki vaikutti kovin lupaavalta. Seurailin tilannetta uunin luukun takaa tuon 8-10 minuuttia. Mutta pettymys oli valtava, kun otin pikkuleivät uunista. Ne olivat pohjasta aivan palaneita! Sitä ei näkynyt yhtään päältäpäin, eikä uunista tullut palaneen käryä. En tiedä mikä meni vikaan, sillä käytin edellisten pikkuleipien kanssa samaa peltiä. Onneksi taikinaa oli vielä jäljellä, joten vaihdoin toiseen satsiin alumiinisen pellin.

Hymy hyytyi, kun Karkkis keksin käänsi.

Toinen satsi onnistui ihan paremmin, eikä palanut. Vein loput pikkuleivät kaverin luokse tuliaisiksi, joten niitä palamattomia versioita en kovin montaa itse syönyt. Täytyy kyllä sanoa, että olin hieman pettynyt pikkuleipien rakenteeseen. Lehden kuvassa ne näyttävät "murenevilta" ja "ilmavilta", mutta omani olivat kuivia ja tiiviitä. Minä haavelen sellaisita hieman sitkeistä ja pehmeähköistä kekseistä. 

Moni keksi (tai siis pikkuleipä) päältä kaunis. Voitte myös vertailla, miltä pikkuleipien olisi kuulunut näyttää.

Siispä kysynkin teiltä lukijoilta, että onko teillä kaapin kätköissä, aivojen sopukoissa tai internetin syövereissä hyvää suklaahippupikkuleipien reseptiä? Kyllä minä vielä aion onnistua!