torstai 27. helmikuuta 2014

Täydellisen suklaapikkuleivän metsästys

Sain pari viikkoa sitten ällin opetella tekemään täydellisiä suklaahippupikkuleipiä. En yleensä osta kaupasta mitään keksejä kahvin kanssa juotavaksi, mutta toisten itsetekemistä pikkuleivistä tykkään. En ole vaan itse kunnostautunut pikkuleipien tekemisessä, joten tietysti piti alkaa metsästää sopivaa reseptiä. Amerikkalaistyyppiset chocolate-chip cookiet ovat mieleeni ja reseptejä onkin pilvin pimein. Miten niistä nyt sitten valita paras? Etsintä on vieläkin kesken, vaikka postauksen kirjoitankin. Tarvitsenkin teidän apuanne, hyvät lukijat!

I'm having a little bit of luck finding a recipe for the perfect chocolate chip cookies. First, I tried Bakearella's famous cowgirl cookies. I've heard that they're delicious but mine didn't turn out that great. I had to take them back from the oven and add another egg. Because of this, the chocolate chips melted angot mixed into the dough and the cookies look like little flat meatballs. Then I tried a really basic recipe with butter, flour, eggs, sugar and the chocolate chips, of course. I wanted chewy and crumbly cookies but got dry and crunchy ones instead. Oh, and also I burned half of the cookies, too. But I am going to find the perfect recipe! If you have one, please do tell me!

Iltapäiväkahvi parin viikon takaa.
Ensimmäiseksi päätin kokeilla muunneltua versiota Bakearellan Cowgirl cookieseista. Ai että minua ärsyttää cookie-sanan vääntäminen suomeen, joten siksi puhun pikkuleivistä. Keksi on jotnekin liian kuivikas sana. Olen antanut noita pikkuleipiä lahjaksi, kuten Bakearellakin, eli laittanut kuivat aineet purkkiin ja liittänyt mukaan ohjeen lopuista aineista ja paistamisesta. Nyt täytyy tunnustaa, etten ollut itse kokeillut pikkuleipiä, kun annoin niitä lahjaksi. Kuulin kuitenkin hyvää palautetta, joten luotin siihen, että lahja oli hyvä. 

Kahvin kera tarjoiltiin lihapullia ja suklaata. Tai ehkä jauhamaksapihvejä?

No nytpä sitten kokeilin itsekin lehmityttöpikkuleipiä. Suomennettu ja deseiksi muutettu ohje löytyy ainakin täältä. Minä käytin alkuperäisen reseptin cup-mittoja. Vähän sovelsin ja pistin mukaan erilaisia pähkinöitä. Muuten tein kuten ohjeessa, pyörittelin taikinasta palloja ja pistin uuniin. Pallot eivät kuitenkaan alkaneet muuttua pikkuleiviksi vaan näyttivät kuivuvan pyöreiksi palleroiksi. Puutuin peliin, otin pallerot pois uunista ja lisäsin taikinaan toisen munan. Lyttäsin pikkuleipiä vähän valmiiksi ja laitoin uudestaan uuniin. Siinä hötäkässä suklaa oli tietysti ehdinyt jo sulaa, joten pikkuleivistä tuli vähän ruskeampia kuin oli tarkoitus. Niinpä ne näyttivät vähän lihapullilta. 

Järeät aseet käyttöön! Voita! Rasvaa! Sokeria! Siirappia!

Ihan hyviltä ne maistuivat, mutteivät siltä, miltä suklaahippupikkuleivät parhaimmillaan. Se saattaa johtua siitä, että fariinisokerin sijaan käytin osittain mauttomampaa ruokosokeria, Lidlin tummaa suklaata (joka on hyvää sellaisenaan, muttei ehkä leivonnassa ja osittain margariinia voin sijaan. Siispä seuraavaan yritykseen varustauduin järeämmillä aseilla: fariinisokerilla, Fazerin taloussuklaalla (parasta leivonnassa!) ja oikealla voilla. Tällä kertaa reseptinä oli Maku-lehdestä bongattu pikkuleipäresepti.


Suklaahippupikkuleivät (miettikää kuinka hauska sana tuo on!)

  • 1 cup vehnäjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • ½ tl suolaa
  • reilu 100 g voita
  • ½ dl sokeria
  • ½ dl fariinisokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 muna
  • noin 200g suklaata


(yllä on puolikas annos Maku-lehden reseptiä. Tästä annoksesta tuli vajaa 30 pikkuleipää)

Sekoita keskenään jauhot, ruokasooda ja suola. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa vaahdon joukkoon muna. Kääntele joukkoon jauhoseos ja lopuksi suklaahiput.
Ota lusikalla taikinasta nokareita, pyörittele ja litistä pellille pikkuleiviksi. Paista 200 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. 

So far so good. 

Resepti vaikutti ihanan yksinkertaiselta. Mitä nyt vähän piti voita ja sokeria vaahdottaa, mutten kaikki vaan sekaisin. Ennen uuniin laittamista kaikki vaikutti kovin lupaavalta. Seurailin tilannetta uunin luukun takaa tuon 8-10 minuuttia. Mutta pettymys oli valtava, kun otin pikkuleivät uunista. Ne olivat pohjasta aivan palaneita! Sitä ei näkynyt yhtään päältäpäin, eikä uunista tullut palaneen käryä. En tiedä mikä meni vikaan, sillä käytin edellisten pikkuleipien kanssa samaa peltiä. Onneksi taikinaa oli vielä jäljellä, joten vaihdoin toiseen satsiin alumiinisen pellin.

Hymy hyytyi, kun Karkkis keksin käänsi.

Toinen satsi onnistui ihan paremmin, eikä palanut. Vein loput pikkuleivät kaverin luokse tuliaisiksi, joten niitä palamattomia versioita en kovin montaa itse syönyt. Täytyy kyllä sanoa, että olin hieman pettynyt pikkuleipien rakenteeseen. Lehden kuvassa ne näyttävät "murenevilta" ja "ilmavilta", mutta omani olivat kuivia ja tiiviitä. Minä haavelen sellaisita hieman sitkeistä ja pehmeähköistä kekseistä. 

Moni keksi (tai siis pikkuleipä) päältä kaunis. Voitte myös vertailla, miltä pikkuleipien olisi kuulunut näyttää.

Siispä kysynkin teiltä lukijoilta, että onko teillä kaapin kätköissä, aivojen sopukoissa tai internetin syövereissä hyvää suklaahippupikkuleipien reseptiä? Kyllä minä vielä aion onnistua! 

12 kommenttia:

  1. Mun käly teki meidän häihin ihan TÄYDELLISIÄ suklaacookieita! En ole itse ohjetta vielä kokeillut, mutta löysin viime kesältä facebookista viestin, kun muistelinkin, että olen ohjeen sinne saanut. Ja se kuului näin:

    "Vihdoinkin tämä hääkeksien ohje. AIka helppo, voita, sokeria ja suklaata Vähän tarkeimmin sanottuna: 225g voita, 2dl fariinisokeria, 1,7 5dl sokeria, 2 kananmunaa, 1 tl vaniljasokeria, 5dl vehnäjauhoja, 1 tl soodaa, 1 tl suolaa ja 2,5 dl suklaarouhetta. 1.) Vaahdota voi ja sokerit 2.) Lisää munat, vatkaa hyvin 3.) Sekoita joukkoon muut ainekset 3.) 165° C, 10-15 minuuttia."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos reseptistä! Tämä menee kokeiluun! Ainekset ovat aika samoja kuin tuossa Maku-lehden reseptissä, mutta suhteet erilaiset. Se voikin olla se juttu näissä pikkuleivissä!

      Poista
  2. Nuo "lihapullayksilöt" ovat kyllä rapean näköisiä, vaikka väri on liian tasainen mikä saa aikaan sen lihapullavaikutelman.

    Kokeileminen on hauskaa, vaikka tulos ei aina ole täydellinen. Olen kaksi kertaa kokeillut mm.gluteenittomia pikkuleipiä ja eka kerralla tuli aivan täydellisiä ja toisella kertaa samalla reseptillä ne hajosivat kaikki pellille murusiksi. Enkä vieläkään tiedä miksi. Kokeilut loppuivat siihen.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma, miten samoilla aineksilla voi joskus onnistua ja joskus epäonnistua. Luulen, että gluteeniton leivonta vaatii vähän harjaantumista.

      Poista
    2. Ei gluteeniton leivonta ole ollenkaan vaikeaa, jos ei koskaan ole muuta tehnytkään! (Mulla vilja-allergia diagnosoitiin muistaakseni 7-vuotiaana, joten en oo juuri normijauhoista leiponut.)

      A-T

      Poista
    3. Siinä se juttu taitaa ollakin, että kun on tottunut, että "tavalliset" jauhot yms. aineet käyttäytyy tietyllä lailla ja gluteenittomassa leivonnassa ainakin jossain määrin täytyy opetella uudestaan, miten jauhot toimii. Ainakin minun kokemukseni mukaan, vaikka olenkin myös gluteenittomassa leivonnassa onnistunut.

      Poista
  3. Paras pikkuleipä kaikista on serinakakut. Mutta jos pitää tehdä nimenomaan suklaapikkuleipiä niin paras ohje on Nooran ruokablogissa! T. VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne tekemäsi serinakakut olivat kyllä hyviä! Nekin sopivat hyvin iltapäiväkahvin seuraksi.

      En muuten tajunnutkaan Nooran blogista etsiä, menenpä sinne!

      Poista
  4. Hassu juttu kyllä, meidän perheessä lemppari pikkkuleivät syntyvät juurikin sillä sinun antamallasi ohjeella. Vähän vain muunnellen silloin tällöin. Poitsun ja isän lemppari sattumat ovat rouhitut pähkinät ja maitosuklaa, minun lempparit ovat kuivatut karpalot ja valkosuklaa. Sen verran tein eritavalla, että hain netistä alkuperäisen englannin kielisen cow girl cookies-ohjeen että sain cupmitat, sillä deseihin muutettuina nuo mitat aina vähän heittävät. Ja paistan vain 8 minuuttia. Aina tulee ihanan pehmeitä pikkuleipiä, juuri sellaisia täydellisiä. Leivonnassa tuntuu aina vaikuttavan se millainen uuni on ja onko tähdet ja kuu juuri oikeilla radoillaan :D mutta kannattaa antaa omalle reseptille uusi mahdollisuus, lyhyt paistoaika on myöskin se joka pitää piparit pehmeinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että noista tuli teidän suuria suosikkeja! Ehkä minun on vaan kokeiltava reseptiä uusiksi ehkä vähän toisin ainesosin. Käytin kyllä cup-mittoja, joten suhteidenkin olisi pitänyt olla kunnossa. Ehkä olin jossain kohtaa huolimaton.

      Poista
  5. Mäkin painin saman asian kanssa!! (imperfekti ja preesens) Pari kuukautta sitten iski keksimania ja uuni lämpeni päivittäin kun etsin hyvää cookiereseptiä. Kun ei sellaista tunnu löytyvän! Kaikista lähimmäksi pääsin käyttämällä siirappia (koska sitä sattui olemaan kaapissa), reilusti tummaa kaakaojauhetta ja valkosuklaata. Keksit joko levisivät uunissa lastuiksi tai jäivät könteiksi, niimpä otin oman vapuden taputella vedellä palloista littanampia ja näin pääsin parhaimpaan lopputulokseen.

    Sitkeän ja pehmeän keksin saa säätelemällä paistoaikaa, uunista otettaessa cookiet saa olla lötköjä, jäähtyessään jähmettyvät sopivaksi. Ite nostelen keksit pelliltä ritilän päälle jäähtymään. Jatkakaamme kokeiluja.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kohtalotoveri! Minä en tajua, miten noiden keksien muka pitäisi levitä täydellisen paksuiksi, kun minulla käy samoin kuin sinulle: joko liian könttejä tai sitten liian ohuita.

      Täytyy myös tarkistaa paistoaika. Ainakin noisssa pohjasta palaneissa se oli pielessä!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.