Bonbon ja mitä hänestä tiedämme

Mystinen Bonbon ilmoitti meille itsestään lokakuun 24. päivä kahdella viivalla vanhaksi menneessä halpistestissä (juu ei mitään kirkkaita sinisiä tikitaalisia, en ole testihifistelijä). Häntä oli kyllä jo toivottu hyvä tovi, mutta jälkeen päin ajateltuna hän ilmaantui näyttämölle juuri oikeaan aikaan, ei yhtään liian aikaisin ja juuri riittävän ajoissa, ettemme ehtineet suuremmin huolestua.

Toistaiseksi virallinen edustuskuva. Nyrkki suussa!

Hän on huomenna noin 15 viikkoa vanha (koska hänen ikänsä on vähemmän kuin raskausviikkojen määrä, joita on huomenna kasassa 17). Bonbon osaa todistettavasti jo imeä nyrkkiään tai peukalooan, minkä voi tulkita joko erinomaiseksi asiaksi elämässä selviytymisen kannalta tai sitten, kuten ultraaja sanoi, hän on oppinut pahoille tavoille jo sikiönä. Isovanhemmat ovat yhteistuumin olleet sitä mieltä, että jos järjestettäisiin sikiöiden kauneuskilpailut, Bonbon olisi vahvoilla. Ja kieltämättä, harvinaisen kaunis kuva tuo onkin, vaikka itse sanonkin. Muut kuvat eivät valitettavasti ole yhtä edustavia ja niissä Bonbon näyttää lähinnä broilerilta.

Meidän pieni koipireisi.

Bonbon sai nimensä tietysti ajatellen blogin karamellista teemaa. Nimi tosin muotoutui alkuperäisen ja myös edelleen käytössä olevan lempinimen Bonnien pohjalta. Bonnie puolestaan juontuu sanasta Bonfire, sillä alkuperäinen laskettu aika osui juhannuksen korville (tai siis hiukan jälkeen). Bonbon on mielestäni riittävän sukupuolineutraali ja varmaan jää blogikäyttöön vastaisuudessakin. Lisäksi mikäs sen sopivampaa, että Bonbonin serkkua kutsuttiin työnimellä "Kinder", suklaamunan mukaan.

Värit eivät kerro mitään sukupuolesta, emmekä itsekään varmaan halua sitä etukäteen tietää.

Bonbon omistaa jo kaksi asiaa: viltin ja oman pienen pyyhkeen, jotka hän sai tulevalta isoäidiltään joululahjaksi. Mekin saimme miehen kanssa nimikoidut pyyhkeet ja äitini hankki Bonbonillekin omansa nähtyään hauskan kupla-brodeerauksen liikkeessä hakiessaan meidän pyyhkeitä. On hänelle jo lupailtu monenlaista muutakin (käytettynä) ja yhteen tarjoukseen jo tartuimmekin eli kantorinkkaan. Sitä tosin ei voi käyttää ennen kuin Bonbon istuu ja siksi se jäikin vielä kummipojan perheen varastoihin odottelemaan. Mutta tärkeimmät ensin, you know. Muut (vähemmän tärkeät) hankinnat teemme varmaankin pikkuhiljaa, lähempänä kesää.

Täytyy muistaa tämä. Ajattelin kyllä antaa unileluksi muovipussin, mutta ei sitten.

No vähän jotain minustakin. Minä olen voinut koko ajan älyttömän hyvin. Osaan olla tästä kiitollinen, sillä olen nähnyt mitä raskauspahoinvointi voi olla. Olen ollut hämmästyttävän tyyni, vaikka olenkin varsinainen murehtijaluonne. Toisaalta, yleensä sitten kun oikeasti jotain jännittävää tapahtuu, otan sen tyynesti vastaan. Diabetes aiheuttaa omat kiemuransa raskauteen, mutta onneksi olen hyvässä seurannassa ja toistaiseksi kaikki on näyttänyt hyvältä. Maha ei vielä juurikaan näy, tosin omiin silmiin alkaa jo vähän muodostua. Vaatteet päällä sitä ei vielä oikein huomaa itsekään. Melkein kaikki omat vaatteetkin menevät, tiukimpia vyötäröhameita lukuunottamatta. Saas nähdä, koska tämän alkaa huomaamaan.

Palatakseni siihen, mitä tiedämme Bonbonista. On nimittäin vielä yksi asia, jonka hänestä voi tietää ja se onkin sykähdyttänyt minua viime aikoina: "Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä ... Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa." (Ps. 139;14-15) 
Kiitos vielä onnitteluista, ne lämmittivät mieltä!