Ikuisuusprojekteja

Miten monesti olenkaan aloittanut innolla jonkun käsityöprojektin vain huomatakseni jonkin ajan kuluttua kyllästyneeni siihen totaalisesti. Osa tällaisista aloitetuista projekteista jää ikiajoiksi virumaan kaapin perukoille, mutta aika monta käsityötä olen sittemmin kaivanut kuvitteellisesta naftaliinista jonain tylsänä tai muuten käsitöitä vaativana hetkenä ja saanut valmiiksi. Olen erittäin iloinen, että näin kävi myös mustavalkoiselle pussukalle, jota aloin virkata kesällä. 

I finally finished a crochet pouch I started last summer. My inspiration to do crafts comes and goes and before last week, I haven't been really crafting this fall (Christmas stuff aside). But now I got my second wind for this particular project. I now keep it in my handbag to store my insulin and bg-meter. For years I've used Marimekko's little pouches for that purpose and even now, the lining is made of a Marimekko fabric. 

Kesäinen kuva käsityön epätoivoisesta alusta. Tässä vaiheessa olin jo varmaan hoksannut virheeni, mutten jaksanut purkaa. 

Ihastuin kesällä Virkkuri-kirjan ohjeisiin, joissa on mielestäni aivan uutta otetta virkkaamiseen. Sain anopilta lainaksi "ykkösosan" (on muuten lainassa edelleen) ja synttärilahjaksi "kakkososan". Innosta puhkuen aloin toteuttaa kolmiokuvioista mustavalkoista pussukkaa. Aikamoisen väännön takana oli oppia virkkaamaan intarsia-virkkausta, mutta vähitellen se alkoi sujua. Siis sen jälkeen, kun olin huomannut tehneeni ensimmäisen mallikerran päin mäntyä eli virkannut vasenkätisen suuntaan, mutta tehnyt lisäykset kuten oikeakätinen. Mallikerran virkkaaminen keski kuitenkin sen verran kauan ja inhoan virkkaustöiden ensimmäisiä rivejä, joten päätin jättää virheellisen mallikerran paikalleen. 

Tässä vaiheessa projekti oli loman jälkeen. Tein tuon jälkeen vielä pari mallikertaa. 

Lankalomalla eli työpaikkojen väliin jääneiden kahden viikon aikana pussukka edistyikin mukavasti. Suunnittelin kovasti jatkavani virkkaamista myös syksyllä, mutta sitten iskikin totaalistoppi, eivätkä mitkään käsityöt kiinnostaneet. Minusta tuntuu, että käsityöinto on usein kausittaista. Välillä sitä oikein ahmii käsitöitä ja puikoilla ja koukuilla on monta eri työtä, joita sormet syyhyävät päästä tekemään. Sitten välillä mikään käsityö ei innosta ollenkaan ja ajatus kaikista niistä intokautena keskenjääneistä töistä ahdistaa (ei onneksi kovin paljon). Olen varmaankin osa-aika käsityöihminen. 

Valmis! Alkuperäisessä ohjeessa mallikertoja olisi tullut vielä kaksi lisää, mutta minulle tämä koko riitti. 

Sain pitää vielä pienen loppiaisloman eli otin loppiaista edeltävän maanantain vapaaksi. Silloin yhtäkkiä tartuin uudestaan virkkuutyöhön ja virkkasin pikavauhtia pussukan valmiiksi Sherlockin siivittämänä. Halusin tehdä pussista insuliinipussin eli pussin, jossa kuljetan verensokerimittaria ja insuliineja käsilaukussa. Minulla on siihen tarkoitukseen aina ollut sellainen marimekon klipsipussi. Nyt päätin repäistä ja tehdä jotain uutta, kun edellinen pussi alkoi olla jo vähän nuhjaantunut. 

Edellinen "inskapussi". Musta verkkopussikin on jo vaihtunut. Se olikin jonkun lehden kylkiäinen ysärin lopusta. 

Pussukka taittuu kauniisti hieman pienemmäksi. 

Halusin mustavalkoiseen pussiin jotain väriä ja pirteänkeltainen vetoketju tuntui kivalta ajatukselta. Etsiskelin sopivan keltaista kangasta myös pussin vuoriksi, mutta en löytänyt. Sitten muistin erään kankaan, joka on ollut kaapissani jo vuosia, mutta jolle ei vielä ollut löytynyt sopivaa käyttöä. Joten...

Nurjapuoli on vähintään yhtä kaunis. Tosin ei  yhtä sileä, en vaan viitsinyt silittää kangasta. 

Pussukasta löytyy monta pienempää pussukkaa, mm. tämä Joensuun taitokeskuksesta hankittu karjis. 

Vaikka pussi ei ole marimekon klipsipussi, niin ainakin vuori muistuttaa täsä perinteestä. Kangas on kelta-oranssia Tantsua, jonka kuvio oli juuri sopivan levyinen pussukkaan. Vaikka kangas ei ehkä täysin mätsää graafisen ulkokuoren kanssa, kontrasti on mielestäni hauska. Lisäksi kangas tuo kaivattua väriä. On mielenkiintoista nähdä, miten totun tähän vetoketjulliseen pussiin. Pussin saa taitettua kauniisti käsilaukun sisälle ja koska siinä ei ole klipsiä, se on ehkä helpompi tunkea hieman naftiin, mutta ah niin kauniiseen uuteen käsilaukkuuni. 

Pussi vielä leijonanosan laukusta, mutta toisaalta muovautuu hyvin muun sisällön mukana. Laukku on ostettu valmistujaislahjaksi saaduilla lahjakorteilla Stockalta. 

Noin! Yksi keskeneräinen projekti on saatettu valmiiksi. Minkähän kaivan seuraavaksi esiin? Oletko sinä kokoaikainen vai osa-aikainen käsityöihminen? Vai kenties et ollenkaan?