keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Herkkä intro

Nauttiessani rauhassa vietetystä koti-illasta aloin miettiä sellaisia ominaisuuksia kuin herkkyys ja introverttiys. Olen jossain määrin molempia. Huomasin miettiväni, miten kivaa on ettei ole koko ajan kiire, kuten loppusyksystä. Nyt olen saanut viettää monta rauhallista koti-iltaa joko yksin tai miehen kanssa. Toisaalta odotan kovasti perjantai-illan tapaamista erään ystäväpariskunnan kanssa. Tarvitsen vastapainoa.

Jos et jaksa lukea pohdintoja, niin nauti kotikuvista!

Himahimppuilijan valtaistuin.
Ihmiset ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Helposti asiat pelkistetään liikaa. Olet joko introvertti tai ekstrovertti. Tai toisaalta minua huvittavat nettitestit, joista voi Minä olen varmaankin osa-aika ekstroverttti. Nautin yksinolosta ja minulle ei tuota minkäänlaisia ongelmia keksiä tekemistä itsekseni. Toisaalta jos olen liikaa yksin alan kuitenkin kaivata seuraa ja silloin koen yksinäisyyttä. Minulle kauhukuva olisi asua jossain niin kaukana muista ihmisistä, ettei minun tulisi ikinä lähdettyä mihinkään vaan jäisin vain omiin oloihini. Nautin valtavasti erilaisista juhlista ja ystävien tapaamisesta. Kaikenlaiset nettitestit kyllä-ei vaihtoehtoineen tuntuvat aina vääriltä.

Onneksi minulla on sentään aina seuranani Dansformer, joka on päässyt tällä kertaa pallomereen. 

Herkkyydestä en saanut niin jäsenneltyjä ajatuksia aikaiseksi. Viime vuonna luin pari artikkelia erityisherkkyydestä, mm. täällä ja täällä. Moni on ehkä kokenut, että näiden lukemisen jälkeen ymmärtää itseään paremmin. Minä taas aloin kyseenalaistaa omaa herkkyyttäni. Minä olen herkkä, mutta en kyllä tiedä olenko mitenkään erityisherkkä. Aloin miettiä, että en kyllä millään asetu jatkumolla ääripäähän ja sitten taas toisaalta joissain tilanteissa tuntuu että olen keskivertoa herkempi. Onko vain erityisherkillä "oikeus" pitää itseään herkkinä?

Liilat lasit löysivät täydellisen paikan Block-lampun päältä. Väri tulee täydellisesti oikeuksiinsa.

No niin, se niistä synnyistä syvistä. En ole kovin usein kirjoittanut tämmöisiä pohdintapostauksia, mutta vaihtelu virkistää. Nyt varmaankin käperryn itsekseni sohvalle himahimppuilemaan, virkkaamaan ja nauttimaan Frendien seurasta. Myöhemmin tällä viikolla on taas vuorossa ihan oikean elämän ystäviä ja tuttavia. 

Sopivan kiireistä loppuviikkoa kaikille! 


14 kommenttia:

  1. Nettitestit ovat itse asiassa yllättävän hauskoja, vaikka ne sellaista mutu-psykologiaa ovatkin (itse keksitty termi). Olen tehnyt aika monta viime kuukausien mittaan ja tulokset ovat olleet ihan mitä sattuu. Osan tulos on aivan itsestäänselvyys kun kysymykset ovat niin mustavalkoisia.

    Introvertti/ekstrovertti -testiä en ole muistaakseni tehnyt, mutta tulos olisi minullakin luultavasti osa-aika- jompikumpi eli puoliksi molempia.

    Neodyymi on muuten jaksollisen järjestelmän 60. alkuaine ja on se hieno värikin, erityisesti Block-lampun päällä.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan nettitestejä ei ota turhan vakavasti! Minä huomaan ainakin ohjaavani tulosta aina tiettyyn suuntaan, jos tiedän vaihtoehdoista.

      Poista
  2. Mun on tartuttava pohdintaasi erityisherkkien erityisoikeuteen olla herkkiä, sillä herkkyys ja erityisherkkyys ovat kaksi täysin eri asiaa :)

    Kun HS:n haastattelema psykologi hyppää liian rankat uutiset yli, kyse ei ole herkkyydeksi ymmärtämästämme tunneherkkyydestä (vaikka varmasti hänen sisällään jotain myötätuntoa läikähtääkin). Kyse on siitä, että kokemukset, myös uutiset ja toisille etenkin raskaat uutiset, kuormittavat erityisherkkää hermostoa enemmän, kuin ei-erityisherkkää. Tätä on vaikea selittää pähkinänkuoressa, mutta yritän!
    Erityisherkkällä on tuntosarvet aina pystyssä ja hän huomioi kaikesta kokemastaan nyansseja ja pikku detaljeja, joita ei-erityisherkkä pitää alitajuisesti yhdentekevinä (tai vaihtoehtoisesti osa alitajuisesti "sulkea pois"), eikä jää niitä huomioimaan. Koska erityisherkän koneisto kokee kaiken vähän niin kuin ylihuomioiden, on hänen tarpeen rajata itseltään asioita, jotka kuormittavat häntä liikoja. Jokainen meistä tarvitsee palautumisaikaa kokemastaan, mutta kun kyse on siitä, että aivot ja kroppa rekisteröivät turhaakin dataa jatkuvasti, sen datan prosessointiinkin tarvitaan enemmän toimintaa ja väljempää palautumista, jottei kone l. henkilö ylikuormitu ja -kuumene.

    Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, joka ei poissulje "muun väestön" herkkyyttä, ja erityisherkkiä ihmisistä on se noin 20%. Terminä erityisherkkyys on hieman vajavainen. Itse käytän ominaisuudesta(ni) paljon käsitettä aistiyliherkkyys (vaikkei sekään ole täysin selittävä ja viittaa toisaalle sekin) ja englanninkielinen termi highly sensitive person selittää enemmän kuin suomalainen vastineensa. Meillä tässä kielessä on tapana ymmärtää herkkyys usein pitkälti tunne-elämään liittyväksi, kokemukseksi ja vieläpä negatiivisen kautta, vaikka tässä tapauksessa erityisherkkyys on hermostollinen, synnynnäinen ominaisuus, joka ei ole sen enempää positiivista kuin negatiivistakaan. Toki erityisherkkyys vaikuttaa myös tunne-elämään ja tunteiden kokemiseen (usein hyvin yksilöllisellä tavalla), mutta se ei tee erityisherkästä sen herkempää saati erityisempää kuin "normi"herkästäkään, jolle herkkyys on luonteenpiirre ja käsitettävissä eri tavalla kuin erityisherkkyys. Erityisherkissä on yhtä kattava kirjo erilaisia persoonia kuin ei-eritysherkissäkin, herkkine tai kovine luonteenpiirteineen. Erityisherkkyyttä on myös monenasteista eikä tarvitse olla ääripää ollakseen erityisherkkä.

    Mulla on kuitenkin se tunne, että koska erityisherkkyys on viime aikoina "noussut pinnalle" ja saanut palstatilaa mediassa, se koetaan helposti hypetykseksi ja ei-erityisherkkien nenää pitkin katsomiseksi. Se tuskin on yhdenkään hsp-persoonan tarkoitus, sillä kuten "noissa piireissä" on usein tapana sanoa: erityisherkkyys on sekä siunaus että kirous. Sillä sitä se todella on.

    Summa summarum tähän paatokseen: herkkyys on piirre, jota voi ja saa (ja PITÄÄ) olla 100 % ihmisistä, eikä sitä varten tarvitse samaistua erityisherkäksi :)

    Terkuin lukijatyyppi takavasemmalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...Sen verran vielä jatkan, että itse näen erityisherkkyyden vähän samankaltaiseksi ominaisuudeksi kuin ADHD:n tai vaikka aspergerin oireyhtymän. Erityisherkkyys ei toki ole kehityshäiriö tai mikään muukaan häiriö, mutta jotain samaa logiikkaa siinä on, joskin sisältäen paljon päinvastaisuutta esimerkkeihin (tosin allekirjoittanut on hsp-persoonan lisäksi myös ADD-piirteinen, mutta en mene siihen nyt eenmpää :D ). Tätä tuskin tekee moni hsp-persoona, mutta minä henkilökohtaisesti toivon erityisherkkyyden saavan kirjain-numerokoodin, sillä sillä ominaisuus selitettäisiin helposti asiaan vihkiytymättömällekin. Tokihan problematiikka nousee sitten siitä, että erityisherkkyys ei missään nimessä ole sairaus saati parannettavissa, eikä sitä ole hyvä lähteä edes "siedätyshoitamaan", jota kirjain-numerokoodi antaisi kyllä ymmärtää...

      Jatkakaa!

      Poista
    2. Kiitos hyvistä selvennöksistä! Aistiyliherkkyys on tuttua työn puolesta, mutta noiden artikkeleiden ymmärsin puhuvan eri asiasta. Nuo kun tuntuivat mielestäni kovasti keskittyvän siihen tunnepuoleen. Ehkä nuo esimerkit uutisten kuormittavuudesta olivat vähän huonoja. Ajattelin siis itse kokonsa eri ilmiötä.

      Mutta voiko aistiyliherkkyyttä tosiaan olla jopa 20%lla? Tuntuu isolta luvulta!

      Poista
    3. Äh, tätä on niin vaikea selittää :D Kyse ei ole samasta asiasta kuin perinteinen aistiyliherkkyys, mutta joitain samoja piirteitä siinä on. Itse käytän aistiyliherkkyyttä joissain yhteyksissä juuri sen takia, että se ymmärretään paremmin ja se nimenomaan ymmärretään biologiseksi piirteeksi kun taas sanalla erityisherkkyys on enemmän sellainen henkinen ja psyykkinen viba. Eli juuri tuo mitä itsekin mianitset, että keskittyy sinne tunnepuoleen. Tätä on hsp-persoonissa niin paljon tätä kirjoa - itse olen sitä päätä erityisherkkä, että mulla nimenomaan on aistiyliherkkiä kokemuksia niiden tunnepuolen yliherkkyyksien lisäksi.

      (Ja ei, ei aistiyliherkkyyttä ole 20% väestöstä, mutta eritysherkkyyttä on väestöstä 20%:lla aiheen uranuurtajan, E. Aronin mukaan.)

      Poista
  3. Ei kai ihmisen tarvitsekaan olla joko introvertti tai ekstrovertti. Mää ainakin oon ylpeästi bi-vertti! (Termin saa vapaasti omia.)

    A-T

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista kuulla tästä aiheesta etenkin psykoligin ammattini harjoittajan! Saksassa tämä erityisherkkyys ei ole vielä suuresti löytänyt mediaan tai tietoisuuteen, kiinnostava aihe. Tohtori minussa tietenkin kyselee heti kattavien kaksoistutkimusten ja fmrt -tutkimusten perään alkuperäislähteinä, minusta oli erityisen mielenkiintoista mistä tuo varmuus synnynnäisestä biologisesta ominaisuudesta kumpuaa. Ja jos kyse olisikin "vain" aivoista niin hermosolu joka reagoi ärsykkeisiin ei kuitenkaan osaa eroittaa että mikä sähköimpulssi sen soluseinässä on mukava asia ja mikä stressaava asia eli jossain kohtaa kogniitisen psykologian on astuttava yhtälöön mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia pohdintoja sinullakin! Tästä saisi varmaan oikeasti mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi. Minäkin ehkä jäin kaipaamaan tutkimuksia ja alkuperäislähteitä.

      Poista
  5. Mielenkiintoista. Luin nuo artikkelit, joihin viittasit ja tein testinkin, jonka mukaan olen herkkä. Hmmm... en ole kokenut mitään ongelmaa tällä alueella itsessäni, usein kyllä ihmetellyt että miksi muut eivät huomaa jotain ilmiselvää asiaa ympäristössä. Olen ajatellut, että heillä on joku näkemisen ongelma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tuo testi on vähän turhan herkkä havaitsemaan herkät! Koska ketä nyt ei häiristisi kova melu tai häiritsevät taustaäänet? Ja mietin myös, että harva varmaan on herkkä kaikilla osa-alueilla. Toinen on herkempi näkemään, toinen kuulemaan.

      Poista
  6. Herkkyys on voimavara! Sen kun muistaisi useammin. Yritän muistutella itelleni aina tasaisin väliajoin järjen olemassaolosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tasapaino on hyvä säilyttää, mutta herkkyyttä ei saisi lytätä ja väheksyä myöskään.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.