maanantai 30. syyskuuta 2013

Minipuutarhan kuulumiset

Callunat tuovat pientä syyspäivitystä rapupieleen. Voi kun tuo vihreä pysyisi noin heleänä!

Säännöllisin väliajoin olen raportoinut, mitä rapunpielen minipuutarhalleni kuuluu. Tänä vuonna en alkanut kasvattaa mitään (toisin kuin viime vuonna, jolloin kesäkurpitsani tulkitsivat minipuutarha nimen vähän turhan kirjaimellisesti). Nyt olen tyytynyt yrittämään pitää kukat hengissä ja olen onnistunut vaihtelevasti: toiset kukat ovat kuolleet hetkessä ja toiset porskuttaneet toukokuusta lokakuuhun!

Kokonaiskuva rapunpielestä, heti lakaisemisen jälkeen totta kai. Nyt siinä on taas lehtiä ja villiviinirypäleitä.

Keväällä kerroin väriävaihtavista hortensioista ja uskomatonta kyllä kaksi kolmesta on vielä elossa! Anopilta saatu hortensia kuistilla on muuttunut vain vaaleanpuna-vihreästä syvän vihreäksi. Rappusilla koreileva, alunperin sininen yksilö sen sijaan vaihtaa väriä jo kolmatta tai neljättä kertaa. Ensin se oli hieman sinipunertava, josta se vaihtoi väriä siniseksi. Sinisestä alkoi muutos vihreään. Nyt vihreiden terälehtien kärjissä on jo jonkin aikaa ollut näkyvissä häivähdys punaista! Ihme tyyppejä nämä hortensiat!

Tällähetkellä punavihreä hortensia vaihtaa ilmeisesti poliittista vakaumustaan kuin tuuliviiri.
Hassua kyllä huonoiten pikku puutarhassani näin syksyllä ovat viihtyneet syysasterit. Kun ostin ne, ne alkoivat heti kärsiä ja kukat nuupahtivat. Ehkä ostin ne liian aikaisin, kun oikeastaan silloin oli vielä kesä. Toinen syysastereista on edelleen vihreänä koristeena, tuolla harjan vieressä. 



Pelakuut olen tänä vuonna saanut menestymään niin, että ne kukkivat vieläkin! Tosin nyt niissä on enää muutamia kukkia, mutta nyt on kuitenkin melkein lokakuu! Onneksi opin anopilta, että niitä pitää kiduttaa, jotta ne kukkivat. Olen vielä kahden vaiheilla yritänkö talvehdittaa niitä. Viime vuonnahan lopputulos oli melko säälittävä

Puksipuusta on hyvät näköalat, ainakin jos on yhtä pieni kuin Myy.

Pikku Myyn kurpitsatalo romahti vähän liian aikaisin, mutta hän päätti tehdä itselleen puumajan. En sanonut Myylle, että kyseessä on oikeastaan pensas, sillä hän vaikutti niin tyytyväiseltä. Vähän kutkuttaisi vielä ostaa toinen, vähän jykevämpi  (mutta pienempi) kurpitsa, josta väsätä kurpitsalyhty. Luulen kyllä, että tyydyn söpöihin koristekurpitsoihin, joita ostin muutaman kuistille koristeeksi. 


Anopin toukokuussa ostama hortensia ja lidlistä napattu krysanteemi tuovat kukkaloistoa kuistille.
Koristekurpitsat ovat tavallaan ihan älyttömiä. Vihanneksia, joita ei syödä ja koristeita, jotka heitetään pois. Osa vielä kamalan rumia möhkyröineen. Silti ne ovat jotenkin kovin vastustamattomia. Minun on ehkä ihan pakko ostaa vielä yksi sellainen, joka on täynnä paukamia. 

Tällä kertaa tyydyin tällaisiin vähän pienempiin kurpitsoihin. Ainakana ihan se seuraava kurpitsa ei ollut 30-40 kiloinen.
Rumuuden kauneudesta puheen ollen, olen menossa tänään tuparisynttäriiltateelle erään hyvän ystäväni luokse. Hän pyysi lahjaksi jotain kahvipöytään ja/tai mahdollisimman ruman kynttilän. Pyyntö oli mainio tilaisuus kaivaa kaapista nämä viime joulun kynttiläprojektin jämäkynttilät, jotka eivät ihan onnistuneet. Niissä on kaikkia kummallisia koloja ja möhkyröitä, vähän kuin koristekurpitsoissakin. Värit ovat kyllä toisaalta jännät. Silti nämä menevät oikein hyvin tuohon mahdollisimman ruman kynttilän määritelmään. Kannatti nämäkin säästää!

Kuinkakohan kauniisti nämä palavat?

Kirpeitä syyspäiviä kaikille! 

13 kommenttia:

  1. Noista kynttilöistä voisi kai käyttää sanaa rumankaunis, mutta rapunpieli on pelkästään kaunis. Ekä callunakuva on huippuherkullinen väreiltään. Ja kyllä se asterikin vielä asiansa hetken ajaa.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjan saaja piti kynttilöitä kauniina eli valitettavasti oli epäonnistunut. Onneksi Se ei varmaan haittaa.

      Poista
  2. Rapunpielesi on kaunis niinkuin aina! Värinvaihtokukat ovat ihan mainiot!
    Kysyisin vähän kurpitsa-asioita:
    Me teimme kurpitsasosetta eilen ja aioin tehdä yhdestä kurpitsasta lyhdyn. Mutta en tajunnut, että jos tekee lyhdyn niin meneekö se koko kurpitsa sitten haaskuun vai MITEN siitä saisi koverrettua sitä syötävää sisäosaa talteen? Kuinka paksuksi kuori pitäisi jättää? Oliko sinulla joku erikoiskoverrin? Lopulta totesimme, että meille se kurpitsasose on arvokkaampaa ja sitten ei tehty lyhtyä ollenkaan.

    Toinen kysymys, voisitko kysyä anopiltasi vinkkiä pergonian talvisäilytykseen. (Muistan hänen ihmeellisesti kukkivat pelakuunsa, mutta onko hän myös talvehdittanut niitä?) En ole sitä yrittänyt kymmeniin vuosiin, koska se ei koskaan onnistunut aikaisemmin, mutta tänä kesänä meillä on ollut niin kaunis tummanpunainen riippupelargonia, että haluaisin jos mitenkään mahdollista saada sen saman kasvin ensi kesäksi. Meillä ei kellarissa ole ikkunaa, joten valoa siellä on vain jos valot on päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloitsin liian aikaisin. Kun tein äsken uuden päivityksen niin sekä Karkkis että Dr. Gutwill siirtyivät lukemaan Teekannuristiriitaa. MELKEIN itken, niin harmittaa!

      Poista
    2. Ei todellakaan mene kurpitsa haaskuun, vaan sitä maltoa voi hyvin kovertaa pois vaikkapa jätskikauhalla. Tarkempia ohjeita kannattaa katsoa noista kurpitsapostauksista. Viime vuotinen kurpitsa pysyi hyvin pystyssä monta viikkoa, mutta tämä jättikurpitsa lätsähti, koska koversin seinät liian ohuiksi. Jos on sellainen tumman oranssi, vähän jalkapalloa isompi jämäkkä kurpitsa, niin sen uskoisin pysyvän pystyssä vähän ohuemmillakin seinillä.

      Anoppini pelakuiden salaisuus on kuulemma se, että hän ei talvehdita niitä ollenkaan vaan ostaa joka kevät uudet. En nyt muista, onko hän joskus kokeillut talvehdittamista ja epäonnistunut kuten minäkin. Morbacka on kuulemma hyvä lajike ja niitä saa ihan Plantagenista.

      Kääk! Voi harmi, ettei tuo nyt taaskaan toimi. Nyt en enää osaa sanoa, mistä voi johtua.

      Poista
  3. Ihana tuo sun puutarha!
    Omaani en ees viitsi katsoa, mutta sielläkin on väriä vaihdettu. Sellaiseksi maanläheiseksi ruskeaksi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, ruskeaksi ne kaikki lopulta muuttuu tosiaan! :D Sain päivän naurut.

      Tuo minun puutarhani on sen verran hallittavan kokoinen, että onnistun pitämään sen jotakuinkin vihreänä.

      Poista
  4. Moi! Mulla oli mennyt itse asiassa tuo taidemuseon kutsu suoraan roskapostiin. Harmillista! Löysin sen nyt, kun tuli mieleen, että jotkin viestit saattavat mennä sinne suoraan... No, lueskelen sitten vaikka sinun blogistasi, millainen näyttely oli ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista tosiaan! Ajattelin, että jos olisi törmätty. Kerron, millaista oli. Vähän kyllä jännittää, koska en yhtään tiedä millaista porukkaa siellä on. Kaverit vitsailivat, ettei mua ainakaan tunnista, ellen ota pahvista sydäntä kasvojen eteen.

      Poista
  5. Niin ihanan värikäs ja ihan sun oloinen puutarha! Saisinpa joskus itsekin aikaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Ehkä parin vuoden päästä sinulla on enemmän aikaa hoitaa puutarhaa. Vaikka tämä minun versioni on kyllä äärimmäisen helppohoitoinen, lykkään vaan uudet kukat purkkiin, kun vanhat kuolee.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.