Keväträjähdys on täällä

Tämä paikka on yksi suosikeistani lähimetsässä. Nyt se oli aivan täydellinen, kun tuomikin kukki. 

Kevät ja pieni kevätflunssa on saanut poikien unirytmin sekaisin, mutta onneksi jaksoin hetkeksi istahtaa koneelle vielä näin sunnuntai-iltana. Ja onneksi keväässä on paljon enemmän hyvää, ihan vain jos vaikka katsoo näitä kuvia. Se on aina yhtä ihmeellistä, miten nopeasti muutos haaleanvaaleasta ja kulottuneesta talvenjälkeisestä alkukeväästä koko luonto räjähtää täyteen vihreyteen!

Pian tällä kukkivat kielot. Nyt singahtelivat pikkupojat. 

Meidän minipuutarhaakin on herätelty kevääseen oikein kunnolla. Eräs taloyhtiömme asukas on innostunut laittamaan vanhoja kukkapenkkejä kuntoon ja hän kysyi sopisiko, että myös minun kukkapenkkini ympärille tulisi kunnollinen reunus ja se samalla alue kasvaisi hieman isommaksi. Sopihan se, enemmän kukkia minulle! Naapuri hoiti reunuksen, minä muullat ja istutushommat. Viimevuotinen perennapenkki näyttääkin ihan miniltä tähän verrattuna (täällä ja täällä).

"Tästä tähän" Tintti siirteli multaa ja perennoja. 

Tai tottapuhuakseni sain aika paljon apua etenkin Tintiltä. Hän oli hyvin innokas mullan lapioija ja siirtelijä. Myös perennat meinasivat saada välillä hieman kovakouraista kyytiä, mutta onnistuin pelastamaan kaikki. Tosin on tämä vähän tällaista kokeilua. Viimevuotisista ainakin vuoriarho oli kokonaan kuollut, enkä myöskään enää löytänyt mistään prinsessankakkaroita. Ehkä paikka oli niille liian varjoinen. Myöskään verikurenpolvi ei selvästikään viihdy pihassamme, sillä myös muissa penkeissä se kasvaa kovin kitukasvuisena verrattuna tavallisiin kurjenpolviin. 

Kurjenpolvet näyttävät viihtyvän ja ostin niitä lisää, tosin hieman eri lajiketta ja väriä. Tintti esittelee uusia söpöjä sandaalejaan. 

Pioni oli penkissä jo valmiiksi. Se on lähtenyt kivasti kasvuun. 

Tällä kerta en ostanut yhtä monta eri lajia kuin viimeksi vaan enemmän keskenään samoja. Viime kesänä ihastuin vanhempieni pihalla suikeroalpiin. En ollut aiemmin tajunnut, että siinähän on aivan täydellinen vaaleanvihreän ja keltaisen kukan yhdistelmä! Ostin sitä maanpeittoperennaksi. Muita uutuuksia olivat jonkinlaiset isot laukat, mutta en nyt yhtään muista, mikä laukka oli kyseessä. Jokin varhaisempi laji ilmeisesti kuitenkin. Saa nähdä viihtyvätkö. Kokeilin ostaa myös yhden suloisen rotkolemmikin, jolla on todella kauniit lehdet pienten suloisten kukintojen lisäksi. Siirsin penkkiini myös yhden keskellä soraa kasvaneen sinivuokon, joka näytti piristyvän muutoksesta. 

Tässä kuva ehkä vajaata viikkoa aikaisemmin. Narsissit kukkivat vielä tässä vaiheessa. Ne kyllä hieman kärsivät siirtelystä. Ehkä korvaan ne syksyllä uusilla, kun noita tämänvuotisia ruukkunarsissejakin riittää. 

Ensimmäisinä keväällä minua tehvehtivät iloisesti viime vuotiset ruukkunarsissit. Ne alkoivat nostaa päitään jo varhain ja iloitsin todella, että ne sieltä heräsivät. Säästin tämänkin vuoden narsissit, jotta voin laittaa ne sitten syksyllä penkkiin ja ehkä myös toisiin pihan kukkapenkkeihin. Harmi vaan narsissien varret eivät ole kukinnan jälkeen enää kovin kauniit. Toivottavasti muut kasvit peittävät ne pian. 

Perunanarsissi kukkii vasta nyt, kun muut jo lopahtivat. Rotkolemmikki taivuttelee itseään naapurin puolelle, mutta onneksi lehdetkin ovat upeat.

Saa nähdä, mikä on edellisessä postauksessa mainitun bokashinesteen ansiota, mutta tuntuu kuin muutkin pihan kasvit olisivat kasvaneet tavallista paremmin. Ainakin ne kitukasvuiset verikurjenpolvet toisessa kukkapenkissä näyttävät paremmilta kuin vuosi sitten (ne on istutettu ennen kuin olemme muuttaneet tähän). Myös pihan raparperi on ollut nyt erityisen innokas kasvamaan. Aion tähän penkkiinkin vielä lisätä bokashimultaa jahka sitä saan. Muita puutarhahommia olisi sitten vielä kassiperunoiden istutus ja kasvihuonekaapin uudelleen kunnostus, sillä kennolevyt rikkoutuivat talvella lumen painosta. 

Nyt sain ihan kunnonkokoisen perennapenkin, vaikka viimevuotisestakin oli jo iloa. 

Vaikka tämän viimeisen vuoden aikana välillä olisi kaivannut isompaakin pihaa, jossa puuhastella, tuntuu että tässä pienessä pläntissäkin riittää aika kivasti hommaa, eikä homma kyllästytä tai uuvuta liikaa. Ja joka päivä ihailen pienen perennapenkkini muutosta olkkarin ikkunasta. Toivottavasti uudet kasvit menestyvät!

Millaisia puutarhasuunnitelmia sinulla on tälle keväälle?

 

Biojätekuppi nurin osa 1

 Illat viuhuvat kovaa vauhtia ja tuntuu, että tietokoneen ääreen ei millään ehdi istahtaa. Tänään onneksi lapset nukahtivat hieman aikaisemmin ja ehdin keskittää ajatukset pitkästä aikaa tänne blogiin. Aika arkisia asioita on ollut viime aikoina mielessä eli keskityn tällä kertaa biojätteisiin, kuten otsikkokin kertoo. Aika kaukana sisustus- ja lifestyle bloggaamisesta? Vai onko sittenkään?

Houkuttelevan näköisiä biojätteitä. 

Taloyhtiömme väkimäärä on viime vuosina ehkä hieman kasvanut, kun asuntoihin on muuttanut enemmän pariskuntia ja perheitä. Lisäksi moni on nyt etätöissä ja tämä on johtanut siihen, että taloyhtiön jäteastiat ovat todella usein ääriään myöten täynnä. Muovi- ja pahvijätteen nyt vielä säilöö nurkissa pidempäänkin, mutta etenkin biojäte on melko harmillista säilöttävää. Ja jos sen voisikin satunnaisesti kipata polttokelpoiseen jätteeseen, niin ehkä voisin sen pitkin hampain tehdä. Mutta ei voi, koska myös polttojäte on usein niin täynnä. 

Ennen biojätteet ahdistivat, mutta eivät enää! Tämähän on kuin suoraan ostos-tv:stä. 

Ajattelin ottaa asian puheeksi yhtiökokouksessa, mutta sitten vastaan tulikin parempi ratkaisu ja jatkossa kippaan biojätteeni bokashiämpäriin! Bokashi on käytännössä pieni kompostori, mutta sillä erolla että sinne laitetaan biojätteen lisäksi myös mikrobirouhetta, joka hapattaa jätteet. Prosessi on tällöin nopeampi kuin perinteisessä kompostissa ja saatu multa on täynnä hyviä ravinteita ja mikrobeja. Taisin kuulla bokashista ensimmäisen kerran Minnalta, joka mainitsi asiasta blogissaan. Silloin vasta hieman kiinnostuin, mutta en vielä ryhtynyt toimeen. Sen jälkeen asia putkahteli esille silloin tällöin, mutta vasta Ylen uusin kirjoitus aiheesta yhdistettynä taloyhtiön kukkuraiseen biojäteastiaan sai tässä asiassa kuppini nurin ja marssin hankkimaan bokashiämpärit. 

Melko neutraalinen näköinen pönikkä ei mielestäni vie huomiota keittiössä. Kirjat ovat painona, jotta kansi pysyy tiiviisti kiinni. 

Homman aloitus vaatii pienen alkusatsauksen joko rahallisesti tai ajallisesti. Bokashointiin tarvitaan pari (yleensä) hanallista astiaa, johon jätteet kerätään sekä bokashirouhetta. Helpoimmalla pääsee satsaamalla vajaan satasen ämpärisettiin, mutta halvemmalla jos askartelee itse. Minulla homma lykkääntyi itseasiassa siksi, etten ensin raaskinut ostaa pöniköitä, mutta en myöskään jaksanut perehtyä tekemään itse. Lopulta malttamattomana ostin setin Bauhausista, mutta jos haluaa tukea kotimaista toimijaa, paketin saa vaikkapa Viidakkotohtorilta. 

Suunnilleen tällaiseksi olen pilkkonut jätteet, banaaninkuoret saksin pienemmiksi. 

Nelisen viikkoa sitten aloin innoissani ensimmäistä kertaa prosessin. Homma sujuu yksinkertaisuudessaan niin, että biojätteet pilkotaan ja laitetaan noin kerran päivässä (tai joka toinen päivä) ämpäriin. Joukkoon ripotellaan mikrobirouhetta kunkin rouheen ohjeen mukaisesti. Sitten painellaan purkkien mukana tulleella lastalla ja kansi laitetaan tiukasti päälle. Tässä on saanut olla tarkkana, sillä kansi ei tunnu tässä minun setissäni olevan ihan tiivis. Olen pitänyt kannen päällä kirjoja, joita muutenkin keittiössä lasten iltapalalukemisina pyörii. 

Tässä pönikkä alkaa olla jo melko täynnä, mutta vielä mahtuu hyvin. Alle rouhetta ja sitten biojätteet päälle. 

Lopuksi kevyt painelu ja ehkä hieman lisää rouhetta pinnalle. Säilytin aluksi tuota painelulastaa biojätteiden päällä, kunnes se ei enää mahtunut. Sitten laitoin muovipussiin. 

Astian pohjalla on siivilä, jonka läpi valuu pohjalle jätteistä irronnutta nestettä, joka valutetaan hanasta vähintään muutaman päivän välein. Nyt uusien ämpärien kanssa nestettä ei tullut heti, minä odottelin muistaakseni viikon, mutta nyt sitä tulee jo ihan kunnolla. Tämä bokashineste ei ole mitä tahansa litkua, vaan se on täynnä ravinteita ja sitä voi käyttää lannoitteena kasveille. Se on vaan niin ytyä tavaraa, että sitä pitää laimentaa suhteessa 1tl/litra! Olen nyt käyttänyt sitä viherkasvien kastelussa ja vaikuttavat kyllä tykkäävän. Samoin pihan kasveja olen lannoittanut sillä. Aika hienoa, jos ei tarvitse enää hankkia erikseen kaupallisia lannoitteita!

Hanasta valuu kullanruskeaa, arvokasta bokashinestettä, jolla lannoittaa vaikka koko taloyhtiön kukat. 

Meidän perheellä kesti noin kuukausi saada 16 litrainen pönikkä aivan piripintaan biojätettä. On ilmeisesti tärkeää, että jätettä on aivan yläreunaan asti, jotta astiaan jää mahdollisimman vähän ilmaa. Olin aika tyytyväinen saavutuksesta, sillä pelkäsin astian täyttyvän viikossa! Ja kyllä, söimme kyllä silti ihan reilusti vihanneksia ja hedelmiä tämän kuukauden aikana. Paljon ylimääräistä biojätettä ei onneksi siis tule. Ja vaikka lasten jättämiä ruokia välillä meneekin roskiin, on helpottava ajatus, että nyt saan ne kunnolla kiertoon, eikä niitä tarvitse kipata tavalliseen biojätteeseen, josta ne joko päätyvät tai ovat päätymättä jatkokäyttöön (ts. muualle kuin poltettavaksi). Satunnaiset pilaantumaan päässeet hedelmät ja vihanneksetkaan eivät nyt harmita niin paljon, kun ne voi laittaa bokashiin ja saada niistä vielä hyötykäyttöä.  Kahvinpurut ovat oikeastaan ainoa biojäte, jonka laitan edelleen tavalliseen biojätteeseen. 

Entä tarvitsisiko tämä postaus hajuefektejä? Kuukauden biojätteet sisätiloissa kuulostaa melko löyhkäävältä ajatukselta. Mutta ei, suljettuna ämpäri ei haise yhtään millekään ja avattunakin vain kevyen happamalta bokashirouheelta. Itse jätteet eivät mielestäni haise oikein millekään (enkä ole menettänyt hajuaistiani koronalle!). Kerääminen on ollut jopa siistimpää kuin tavalliseen biojäteastiaan, joka meillä tosin on ollut melko surkea. Biojätteiden pilkkominen on ollut suurin vaiva, mutta yleensä sekin on hoitunut samalla, kun pilkkoo vaikka kasviksia ruokaan muutenkin. 

Seuraavaksi täysi ämpäri menee alakertaan fermentoitumaan vähintään kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen pistän pystyyn multatehtaan. Tästä kerron seuraavalla kerralla. Saa nähdä kuinka siinä käy! Aion joka tapauksessa jatkaa bokashointia, sillä enää ei tarvitse raivostua täyden biojäteastian edessä!

Oletko sinä kuullut bokashista tai kokeillut sitä?

Keltainen keittiö

 Kun muutimme tänne, pidin meidän keittiöstä oikein paljon. Se tuntui raikkaalta ja modernilta verrattuna edellisen kodin 2000-luvun alussa remontoituun keittiöön. Vaikka se ei ehkä ollut aivan sellainen kuin itse olisin valinnut, se oli oikein kaunis ja myös melko hyvässä kunnossa. 

En tiedä olivatko kaapit meillä vain kovassa käytössä, vai alkoiko tämänkin keittiön ikä jo painaa, mutta tänä vuonna aloin huomata, että osa ovista alkoi rumasti kulua. En silti vieklä harkinnut keittiöremonttia, sillä sehän olisi niin iso juttu ja ei mitenkään välttämätön kuitenkaan. Kunnes sitten katselin puolihuolimattomasti Kullannuput-sarjaa ja yhtäkkiä verkkokalvoilleni lävähti aivan käsittämättömän upea keltainen keittiö! Keltainen! Minun pitää saada keltainen keittiö! Ja keittiön Appelsiini-tapetti ja vanha opetustaulu sopisi keltaiseen vallan mainiosti. 

Tämä kohtaus pysäytti minut: miten ihanan värinen keittiö!

Aloin pohtia vaihtoehtoja ja aika pian tajusin, että suurimittaisen remontin sijaan voisimme vaihtaa vain kaappien ovet ja mahdollisesti tasot. Kaappien rungot ovat vielä hyvässä kunnossa ja lisäksi puuhellan ja sähköpatterin sekä suurehkon ruokapöydän vuoksi mahdollisia keittiömalleja on vain rajallinen määrä. Ei olisi järkevää pistää kaikkea uusiksi. Mutta koska osa kaappien ovista tosiaan oli alkanut rapistua, ei myöskään kannattaisi vain maalauttaa. Kävin läpi muutaman eri keittiöliikevaihtoehdon ja päädyin lopulta Aina keittiöön, sillä sieltä tuli nopeasti selkeä ja hyvin eritelty alustava tarjous toiveitteni pohjalta. 

Pinterestin inspiraatiotaulu keittiöstä.  

Idea kelta-harmaasta keittiöstä alkoi muodostua. Hain inspiraatiota myös 20- ja 30-lukujen keittiöistä. Hauskasti niissäkin oli usein keltaista, mutta usein yhdistettynä vaaleaan vihreään, "kitchen green". Halusin kuitenkin yhdistää keltaisen mieluummin harmaaseen, sillä oikean vihreän sävyn löytäminen on vaikeaa ja toisaalta halusin nostaa keltaisen esiin. Kokonaan keltaista keittiötä en ajatellut, vaan vain osan yläkaapeista, sillä en halunnut keltaisesta kuitenkaan liian hallitsevaa. Värien käyttö on aina tasapainoilua korostamisen ja liiallisuuden kanssa. 

Myös tämä opetustaulu oli väri-inspiraationa. Myös tuon vihreän olisi voinut nostaa tuolta, mutta nuo vihreän sävyt eivät kuitenkaan kuulu suosikkeihini, joten kelta-harmaa oli valintani. 

Välitilaan pohdin ensin tapettia, mutta tulin siihen lopputulokseen, että Appelsiinia olisi silloin liikaa. Sopivia valmiita levyjä välitilaan en löytynyt, mutta sen sijaan löysin aivan täydellisen kaakelin, Pukkilan Arabesquen. Sen muotokieli sopisi hienosti meidän kattolamppuun ja lisäksi muistutti isovanhempieni vanhasta keittiön lattiasta (joka tosin oli oikeastaan aika ruma muovimatto, mutta kuvio sama). Se vaan oli laatta sieltä kalliimmasta päästä. Punnitsin vaihtoehtoja ja missä pihistää ja mihin panostaa ja lopulta totesin, että koska erikoisväriset ovat maksavat erikseen, en raaski ostaa näin kalliita laattoja. Samalla kuviolla löytyi onneksi erittäin paljon edullisemmat laatat Bauhausista, joskin pienemmällä kuviolla. Yleensä suosin kotimaista jne. mutta jostain pitää pihistää. 

Pihistä ja panosta - pihistän laatoissa ja todennäköisesti valitsen nämä edullisemmat Bauhausin kaakelit välitilaan. 

Minkä sinä olisit valinnut? Tässäkin kuvassa tuo ylin eli "Banaani" on oikeastaan itsestäänselvä valinta. 

Panostin siis erikoisvärisiin kaappeihin. Oikea keltaisen sävy löytyi helpommin kuin kuvittelin. Valitsin Tikkurilan värimalleista mukaani kaikki vähänkään kauniit keltaisen sävyt ja niistä nousi heti yksi ylitsemuiden. Jo liikkeessä ajattelin, että Banaani-sävy oli kaikkein sopivin ja kotona se vielä vahvistui. Juuri oikean lämpö- ja tummuusaste. Ei yhtään räikeä, mutta ei myöskään liian hailakka. Harmaan sävy osoittautui vaikeammaksi valinnaksi. Sen pitäisi näyttää hyvältä keltaista, terästä ja tummaa puuta vasten. Harmaiden sävyt tuntuivat muuttuvan vasten eri pintoja. välillä olin jo valitsemassa hieman vihertävään taittavaa sävyä, mutta lopulta päädyin melko tummaan ja kylmään sävyyn (tumma savu), joka kuitenkin näytti keltaisen rinnalla raikkaimmalta. 

Näistä kumpikaan sävy ei ollut lopulta valintani, vaikka tuota tumempaa mietin pitkään. Se näytti kuitenkin terästä vasten likaiselta. 

Näistä valitsin tuon kylmemmän. Se näytti lopulta paremmalta terästä vasten, vaikka puuta vasten myös tuo ylempi olisi ollut kaunis. 

Toinen satsaus oli uusi taso. Moni vaihtaa vanhat teräksiset tiskipöydät pois, mutta minä taas haluan sellaisen! Inhoan sitä, että keittiössä lavuaarin reunan alle jää leivänmurusia sun muuta ja haaveilen saumattomasta tasosta. Terästaso olisi myös tietyllä tavalla perinteikäs ratkaisu. Varmasi keittiö näyttää paljon "tämän hetken keittiöltä", mutta siinä on selvästi myös persoonallisia ja klassisia ratkaisuja. Kaapin ovissa on yksinkertaiset reunukset ja vetimiksi valitsin klassiset, vaikkakin tämän hetken trendin mukaiset messingin väriset lankavetimet. Vaikka tason väri on teräs, on keittiön puuhellan tulisuoja taas messinkiä, johon halusin vetimien sopivan. 

Perjantaina keittiöliikkeestä oltiin tekemässä tarkistusmittaukset ja pian tilaus lähtee menemään. Kesäkuussa sitten remontoidaan! Jännää ja hauskaa. Ja aika ihana ajatus, että nyt keittiö on vielä enemmän "minun keittiöni". Onhan keltainen sentään melkein koko ikäni ollut lempivärini.  

Millainen olisi sinun haaveittesi keittiö tällä hetkellä?

Raidruoho ja papan sauna

Koristelut, aina sekoitus uutta ja vanhaa. 

Vaikka pääsiäinen on minulle tärkeä juhla myös hengellisesti, rakastan myös pääsiäiskoristeita ja koristelua. Ehkä koska ne ovat niin minun värisiäni? Ihania kirkkaita värejä! Lisäksi puput, tiput ja munat ovat aika hauskoja, ainakin sen pienen hetken mitä niitä pitää esillä. Nyt lasten myötä meille on alkanut kertyä vielä entistäkin hauskempia koristeita, kuten otsikossa lukee. 

Blastoise, Charmaleon, Dragonite ja Lapras raidaamassa Pikachua. 

Bonsku on edelleen innostunut pokemoneista ja Pokemon go -pelistä. Peliin kuuluvat yhtenä olennaisena osana "raidit", jossa lisätyn todellisuuden pokemonsalilla on joku yleensä normaalia vahvempi pokemon, joka pitää voittaa. Etenkin vahvempien pokemonien voittamiseen tarvitaan useampia. Niistä inspiroituneena päätimme tehdäkin tavallisen rairuohon sijaan raidruohon! Harmikseni vaipansisus ei toiminut kasvualustana laakeassa astiassa yhtä hyvin kuin syvemmässä ja se pääsi hieman kuivahtamaan ja ruoho jäi hieman kitukasvuiseksi. Idea kuitenkin välittyy. Meillä oli juuri sopivasti pokemoneja ison Pikachun ympärille. Toiseen rairuohoon laitoimme Bonskun viime vuonna askartelemat kalliohaudan, Jeesuksen, ristin ja enkelin. 

Bonsku teki tuon liikuttavan Jeesus-hahmon viime vuonna. Minä puolestani olen pienenä tehnyt tuon enkelin.

Papan sauna onkin hieman mystisempi koriste, joka taas oli Tintin idea.  Todellisuudessa ei ole mistään saunasta kyse vaan hauskasta väärinkäsityksestä. Tintti on innostunut lasten karttakirjasta, jossa esitellään eri maiden nähtävyyksiä ja erikoisuuksia. Erityisen kiinnostunut hän on ollut Faberge-munista. Niinpä hän oli piirtänyt erään hoitopäivän aikana sellaisen ja hoitaja oli kirjoittanut Tintin piirtäneen "papan saunan". Minä sitä hieman ihmettelin, jolloin Bonsku tulkkasi, että se on tietysti Faberge-muna! Tintti tosiaan sanoo vaikean sanan hieman kuin "papase una", joka kuulijan korvissa saattaa helposti muuttua papan saunaksi. 

Tietysti teimme sitten omia Faberge-munia tästä muistoksi ja maalasimme massa- ja styroxmunia. Lapset eivät sitten jaksaneetkaan enää laittaa niihin paljettikoristeita, mutta niistä tuli aika hauska setti, kun osa on hieman epätasaisen värisiä, osa taas tasaisia, osassa on maalatut koristeet ja osassa paljetteja. Jokainen uniikki, kuten oikeatkin Fabergen munat. 

Papasee unia

On aika ihanaa, miten lasten vuosien varrella tekemät pääsiäiskoristeet alkavat tuoda mukavasti kerroksellisuutta pääsiäskoristeisiin. Moni varsinainen koriste on jo minun lapsuudestani ja vuosi vuodelta lisääntyvät pupukipot ja kupit ovat toinen toistaan söpömpiä. Pitäisi niihin vielä muistaa liittää vuosi. Eivät ne varmasti ole kellekään muulle arvokkaita kuin meille vanhemmille, ei ehkä edes myöhemmin lapsille itselleen, mutta ainakin parhaat aion säilyttää ja iloita laajentuvasta koristekavalkadista. 

Näistä vuosien varrella tehdyistä rairuohokipoista tulee söpö asetelma. 

Ehkä nämä perinteet tuntuivat taas tänä vuonna siksikin erityisen merkityksellisiltä, kun tavallista pääsiäistä ei vieläkään päästy viettämään. Ehkä vihdoin ensi vuonna?

Onko sinulla käytössä koristeita, joita käytät uudelleen ja uudelleen?

Keväistä sisustushöpinää

 Kevät ja valon lisääntyminen saa monella aikaan siivousvimman. Minulla se aikaan ensisijaisesti sisustusvimman ja ehkä pölytkin tulee siinä samalla siivottua. Pitkästä aikaa jaksoin raivata Haisukaapin ja kirjahyllyn päällisen kaikesta ylimääräisestä ja laitoin esille uusia sisustusjuttuja ja innostuin pitkästä aikaa ostamaan kukkiakin.

Pinkki ja vaalean vihreä on yksi lemppariväriyhdistelmistäni. 

Olen ostanut viime aikoina melko harvoin. Nyt kevätkukkia pihalle ostaessani ostin heräteostoksena myös pari oksaa nappikrysanteemeja ja kimpun pieniä neilikoita. Molemmat ovat ihanan huolettomia kukkia, sillä ne kestävät pitkään ja ne näyttävät söpöiltä huolettomissa asetelmissa. Päädyin tekemään pieniä kimppuja monenlaisiin maljakoihin Haisukaapin päälle ja lisäksi vielä pienen kimpun ruokapöytään. Jospa kukat pitäisivät sotkut loitolla?

Haisukaapin päälle valitettavasti päätyy liian usein kaikkea muuta kuin kauniita asetelmia. 

Bonskun tekemä virpomisoksa sopii hienosti tapettiin. 

Kevään myötä sain myös uudet taulut seinälle (paitsi yhden, joka vielä hakee paikkaansa). Olen nyt muutamana vuonna tilannut näitä ihania Plywoodprintin tauluja suosikkikuvistani ja aion jatkaa perinnettä vastedeskin. Ihana ajatus koota näistä suuri perhekuvagalleriaseinä. 

Raivasin lisääntyneen valon myötä osan viherkasveista pois kasvilampun alta. Tilaa vapautui muulle kauniille. Myös pari uutta perhekuvaa pääsi seinälle. 

Olohuoneessamme on myös uusi matto. Ostin sen tuttavalta käytettynä vähän heräteostoksena, mutta matto oli sellainen, josta jo kauan sitten haaveilin. Vanha matto oli vielä käyttökelpoinen, mutta toiselta puolelta jo kahvitahroissa, joten päätin hankkia uuden maton jo vähän etukäteen kun kerran sopiva tuli kohdalle. Ja kyllä se kannattikin, sillä uusi matto hiljentää partemmin meteliä ja lisäksi pysyy paremmin paikoillaan kuin vanha. Onpa se myös erinomainen jumppamatto epäjumppia ajatellen. Onneksi siis tartuin tilaisuuteen!

Tykkään tästä uudesta matosta todella paljon! Se on Ikean jotain vanhaa mallistoa. 

Herkulliset hedelmäasetelmat. 

Myös hedelmät ovat aika ihania sisustusedelementtejä. Kauniita, värikkäitä ja terveellisiä - eikä niitä tarvitse sulloa kaappien perukoille kun niihin kyllästyy (ja biojätteeseenkin päätyy toivon mukaan mahdollisimman vähän). Toisen koronakevään kunniaksi haimme pitkästä aikaa hedelmälaatikon Vihannespörssistä. Isot hedelmäröykkiöt tuntuvat houkutelevan lapsiakin valitsemaan välipaloilla enemmän hedelmiä. 

Pian pääseekin laittamaan vielä kaiken muun ihanan lisäksi pääsiäiskoristeita. En malta odottaa!

Saako kevät sinut sisustamaan?

Kohdennettua mainontaa eteiseen

Usein kohdennettu mainonta ja kaikenmaailman evästeet saavat minussa aikaan hieman epävarman olon. Yritän pysyä jossain määrin tietoisena siitä, millaisia tietoja minusta voidaan kerätä, mutta toisaalta asiasta ei voi ahdistua liikaa, sillä silloin elämästä ei tulisi mitään (jos siis nettiä ja somea haluaa käyttää). Joskus kuitenkin kohdennettu mainonta osuu juuri nappiin. Ehkä puolisen vuotta sitten instagram alkoi mainostaa minulle Pehmö-nimisen virolaisen firman suloisia kenkätelinepenkkejä. Ihastuin oitis, sillä niin söpöjä ne ovat. Muistaakseni jo melko pian mainosten alettua näkyä mittasin, että Pehmön penkki mahtuisi aivan täydellisesti meidän pieneen ja epäkäytännölliseen eteiseemme. Penkit tehdään käsityönä Pärnussa (ainakin pehmusteet, en ole varma metalliosista?) ja firma vaikuttaa symppikseltä. 

Eteinen, kerrankin siistinä. 

Haaveilin penkeistä muutamia kuukausia, mutta ajattelin, että vanhalla systeemillä pärjätään ja penkki oli kuitenkin suhteellisen arvokas. Olin kehittänyt eteiseen kenkätelineen vanhasta yöpöydästä. Siihen mahtui lasten kengät ja muutama aikuisten kenkäpari. Koska se ei kuitenkaan ollut kenkäteline, kävi usein niin että kenkiä oli missä sattuu, kun etenkään talvikengät eivät mahtuneet pystyyn hyllylle ja työlaukkuni vei osan tilasta. Ja aikuisten kengille ei edelleenkään ollut kunnollista paikkaa paitsi eteisen tuolin alla. Tavallista kenkätelinettä en halunnut, sillä se näkyy olohuoneeseen ja siinä kengät olisivat olleet liian "esillä". Etenkin nyt talvella, kun on tarvinnut välillä kevyempää ja välillä lämpimämpää kenkää, ovat kengät olleet pitkin poikin pienen eteisen lattiaa. Jonkinlainen uusi ratkaisu oli siis keksittävä. 

Tämä systeemi toimi jonkin aikaa, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, kun talvikenkien määrä lisääntyi.

Kohdennettu ratkaisu kenkäongelmaan!

Lopulta otin ratkaisevan askeleen, kun saimme appivanhemmilta joululahjan rahana. Ehdotin, että käyttäisimme sitä Pehmön penkkiin. Se ratkaisisi toivottavasti sotkuisen eteisen ongelman, joten se olisi yhteinen ostos eikä vain minun sisustusintoiluani. Varmistin vielä, että firma varmasti on luotettava ja sitten päätimme tilata. Valitsimme Double decker mini -mallin ja siihen verhoiluksi Lido-kankaan petroolina. Väri on tyylikäs ja tavallaan neutraali, mutta ei silti tylsä tai arka. 

Tätä näkyä kelpaa katsella olohuoneestakin. Kengät eivät paista tuolta mitenkään silmiinpistävästi. 

Penkin toimituksen sanottiin kestävän 4-6 viikkoa ja tietysti toimitus oli juuri sillä viikolla, kun olimme poissa kotoa. Onneksi naapuri otti paketin vastaan ja saimme sen palattuamme. Ja kyllä se vaan olikin täydellinen ostos! Se mahtui paikkaansa täydellisesti ja kaksi hyllyä veti kaikki talvikengät, poislukien parit, joille on paikka eteisen lipaston alla. Penkin runko on metallia, päällinen hyvin jämäkkää ja kokonaisuus vaikuttaa laadukkaalta. 

Hauskat kiipeilevät ukkelit joutuvat raukat raahaamaan avaimiamme. 

Olemme melko tunnollisesti ripustaneet takit näihin naulakoihin, emmekä sortuneet jättämään takkeja kovin pitkäksi aikaa porraskaiteelle miten sattuu. 

Muitakin pieniä uudistuksia tein eteiseen. Kiinnitimme avaimia varten joitain vuosia sitten Saksasta ostetut naulakkoukkelit ja ne sopivat myös paikkaansa hienosti. Siitä näkee heti, ovatko kaikki avaimet tallella. Edelliset eteisen kehittämisratkaisut, kuten Kite-naulakot  sekä Ikean kenkälokerot (nuo mustat tuolla kaiteen takana) ovat olleet oikein hyviä ratkaisuja tähän hieman hankalaan eteistilaan. Kesällä kuisti on tehokkaammassa käytössä kuin nyt talvella. Nytkin siellä on kuravaatteita ja kumisaappaat. 

Lähikuvaa penkistä. 

Nyt meillä on kokoonsa nähden varsin toimiva eteinen. Ehkä pieni tila on pakottanut hyödyntämään luovia ratkaisuja suunnittelussa ja uusi penkki kokoaa vielä kokonaisuuden yhteen. Kengät jäävät penkin alle sopivasti piiloon, eivätkä haittaa näkymää olohuoneesta. Lisäksi se on mukava istua. Nappihankinta!

Nämä napit ovat minusta niin suloiset!

Oletko sinä joutunut keksimään luovia säilytysratkaisuja kodissasi?

Hiihtolomareissu - kuin piste i:n päälle.

 Varasimme syksyllä itsellemme matkan Lappiin. Silloin ei vielä voinut tietää, miten luminen alkutalvi meille tulisi ja halusimme taata ainakin yhden lumisen viikon. Onneksemme saimme monta lumista viikkoa  jo ennen matkaa, mutta hiihtolomareissumme Saariselälle oli kuin piste sanan "talvi" i:n päälle. Saimme hiihtää vielä kunnolla sydämemme kyllyydestä ja lapset ihmetellä valtavaa lumimäärää. 

Kuva melkein Kaunispään huipulta. Molemmat pojat kyydissä. 

Jännitin tietysti päästäänkö matkaan ollenkaan. Tuleeko joku kipeäksi? Joutuuko joku karanteeni? Kielletäänkö matkustaminen? Onko oikein matkustaa? Matkamme oli onneksi jälleen hyvin koronaturvallinen sekä tartuttamisen että tarttumisen suhteen. Matkustimme ensin Rovaniemelle yöjunalla ja siellä pystyi hyvin olemaan omissa oloissaan. Jatkoimme Saariselälle omalla autolla ja pysähdyimme kerran liki tyhjälle huoltoasemalle. Matkan aikana kävimme muutamasti kaupassa ja välttelimme ruuhka-aikoja. Muuten olimme vain mökissä ja ladulla. 

Lumikinokset olivat valtavia! Jos kotipuolessa ei olisi ollut niin luminen talvi, olisivat nämä varmaan tuntuneet lapsista vielä eksoottisemmilta. 

Leikkipuistossa oli hieman vaikea liikkua, sillä Tintti upposi koko ajan lumeen. 

Matka alku määränpäässä ei ollut ruusuinen. Luulin jo, että siitä ei tulisi yhtään mitään. Lapset riitelivät, me aikuiset hermostuimme. Tintti upposi liian korkeisiin lumikasoihin ja valitti. Bonsku valitti kylmää ja tylsyyttä. Tintti halusi takaisin junaan tai käymään isovanhemmilla (heh, hänellä ei ihan vielä ole tajua siitä, missä ollaan). Bonsku olisi halunnut olla vain mökissä (ja ilmeisesti riidellä pikkuveljen kanssa). Olin aivan hermoraunio! Onneksi me vanhemmat pääsimme sentään vuorotellen ladulle lepäämään. 

Väsähtänyt Tintti nukkui pitkiä päiväunia. Ulkoilu ja kylmä sää varmasti väsyttivät. 

Ehkä olimme vain kaikki väsyneitä ja onneksi toisen lomapäivän lounaan jälkeen (jos matkustuspäivää ei lasketa) kelkka alkoi kääntyä. Melkeimpä kirjaimellisesti, sillä iskä ja Bonsku laskivat Kaunispään huipulta Suomen pisimmän pulkkamäen. Minä ja Tintti emme uskaltaneet, tai ehkä Tintti olisi uskaltanutkin mutta minä en. Onneksi mäkeä pystyi laskemaan myös alempaa ja oli oikein hyvä pulkkamäki sekin. Lasimme mäkeä eräänä aamupäivänä monta monta kertaa ja me olimmekin melkein koko ajan ainoat mäessäolijat. 

Iskä ja Bonsku laskivat myös Suomen pisimmästä pulkkamäestä. 

Ehkä unohtumattomin päivä oli koko perheen yhteinen hiihtoretki Rumakurun päivätuvalle. Vuokrasimme Lapin luontolomilta Fjällpulken-ahkiot ja pakkasimme lounaan mukaan. Melko hidasta ahkioiden vetäminen oli, mutta maisemat niin upeita, että sen jaksoi. Bonsku valitti kylmiä varpaita, joten ehkä jonkinlainen kuumavesipullo/kädenlämmitin-systeemi olisi vastaisuuden varalle otettava mukaan. Palelun vuoksi retki ei ollut täysin auvoa, mutta aika onneksi kultaa muistot (eivätkä lapset olleet oikeasti paleltuneita, kun tultiin sisälle). Tintti nukkui molemmat matkat ahkiossa, ilmeisesti meno oli mukavan tasaista. 

Huikaisevat maisemat! Fjällpulkenit olivat mainioita. 

Toinen mahtava retki oli yhdessä Bonskun kanssa. Lähdimme kahdestaan Kummituskämpälle, joka oli melko sopivan hiihtomatkan päässä. Bonsku ei ole vielä kovin kokenut hiihtäjä, mutta hän oli innokas pääsemään niin jännittävän kuuloiseen paikkaan kuin kummituskämppä. Ja hienosti hän jaksoikin sinne hiihtää. Siellä söimme tietysti eväitä (kuumaa mehua ja Snickersiä) ja ihmettelimme, millaisia temppuja kämpän kummituksen on sanottu tekevän. Totesimme myös yhdessä, että onneksi kummitukset ovat satua. Takaisin tullessa oli hieman enemmän haasteita, sillä matkalla olikin ylämäkeä ja yksi vaikea alamäki. Ja pissahätä, tietysti. Onneksi siitäkin selvittiin ja lopulta Bonsku oli hyvin ylpeä, että pääsi ihan oikealle hiihtoretkelle. 

Kummituskämpällä ihmettelemässä. 

Maireat hymyt ensimmäisen oikean hiihtoretken tauolla. 

Nautin valtavasti hiihtämisestä ja yksin ladulla on aivan oma tunnelmansa. Suhteellisen vähän oli väkeä, kuten arvata saattoi, ja laduilla sai mennä aika rauhassa. Pidin kovasti Saariselän suhteellisen tasaisista laduista, sillä en pidä jyrkistä tai kaartuvista mäistä. Muistikuvieni mukaan Ylläksellä oli paljon hankalampia latuja. Ja varmasti niitäkin olisi ollut tarjolla, mutta minä menin vain helppoja tai keskivaikeita. 

Todennäköisesti talven viimeisen hiihdon päätteeksi otettu kuva. Kiitos talvi 2021 ja Saariselkä mahtavien hiihtomahdollisuuksien tarjoamisesta!

Olen onnellinen, että reissu onnistui ja oli lopulta oikein hyvä pienistä vaikeuksista huolimatta. Seuraavalle matkalle toivottavasti saamme mukaan vaikka jonkun ysätävperheen tai -pariskunnan, jotta olisi pojille seuraa ja voisi jakaa helpommin hiihtovuoroja. Mutta sen aika on sitten toivottavasti joskus hamassa tulevaisuudessa. 

Kävitkö sinä tänä talvena hiihtämässä?